STT:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan myös hyvinvointiteemat ovat olleet korostuneesti esillä vaalien alla – taustalla siinäkin on osittain korona.

Yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta antaa puolueille kehuja siitä, että ne ovat pääosin kuntavaaliohjelmissaan keskittyneet niihin asioihin, joista kunnissa ylipäätään päätetään.

Wassin mukaan puolueet ovat perussuomalaisia lukuun ottamatta pysyneet kuntavaaliteemojen reunaehdoissa, vaikka kuntavaaliohjelmissa kuvataankin kuntia silloin, mikäli puolue saisi yksin päättää niiden asioista.

Wass oli mukana Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa, jossa tutkittiin puolueiden kannatuspohjaa ja kuntavaaliohjelmia.

Wassin mukaan vaaliohjelmissa näkyy hallitus–oppositio -asetelma ja lisäksi puolueet näyttävät tuntevan hyvin ydinäänestäjänsä.

–  Puolueet ottavat esille niitä teemoja, jotka puhuttelevat heidän ydinkannattajakuntaansa. Mutta kun pitää houkutella potentiaalisia äänestäjiä, ei voida mennä vain sillä omalla mukavuusalueella, vaan pitää tehdä uusia avauksia.

Wassin mukaan puolueet miettivät kuntavaaliohjelmissaan omien kannattajiensa lisäksi sitä, mitä muilla on tarjolla ja yrittävät löytää sitäkin kautta paikkaansa.

Kuntavaaleja edeltävää keskustelua on leimannut myös se, miltä kunnat näyttävät sote-uudistuksen jälkeen.

–  Kuntavaaliohjelmissa mietitään jo soten jälkeistä elämää. Kuntavaaliohjelmissa keskustellaan varhaiskasvatuksesta, koulusta, ylipäätään koulutuksesta, työllisyyden hoidosta, kulttuuripalveluista ja asuinympäristön viihtyisyydestä, Wass sanoo.

Sekä Wass että sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Katarina Pettersson Helsingin yliopistosta sanovat, että vaalikampanjoinnissa on tänä keväänä näkynyt hyvinvointiteema.

–  Nostimme myös tutkimuksessamme esiin, että kyseessä ovat korostuneesti hyvinvointivaalit. Korona ja sen aiheuttamat talousongelmat muutenkin ahtaalla oleville kunnille ovat yksi syy tähän. On paljon keskusteltu kuntien roolista palveluiden tuottajana ja terveysturvallisen varhaiskasvatuksen ja opetuksen tarjoajana, Wass sanoo.

Lisäksi Petterssonin mukaan paljon on ollut puhetta myös siitä, miten korona-aika on vaikuttanut ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja hyvinvointiin muutoinkin. Myös talous- ja verotusasiat ovat puhuttaneet.

Sen sijaan taka-alalle kuntavaaleissa on hänen mukaansa jäänyt esimerkiksi puhe radikalisoitumisesta, syrjäytymisestä ja sen ehkäisemisestä.

–  Ilmasto- ja ympäristöasioista on puhuttu, mutta se ei ole ollut päällimmäisin aihe.

Korona on vauhdittanut jo käynnissä olevaa kehitystä, jossa vaalikampanjoita käydään yhä enemmän verkossa. Etenkin nuoret ehdokkaat tekevät some-videoita ja kampanjoivat ensisijaisesti sosiaalisessa mediassa.

–  Tässä on sekä mahdollisuuksia että haasteita. On varmasti etu niille, jotka ovat tottuneet siihen sosiaalisen median hyödyntämiseen ja niille, jotka tavoittelevat nuorten ihmisten ääniä, Pettersson sanoo.

Haaste some-kampanjointi on puolestaan niille, jotka ovat tottuneet houkuttelemaan äänestäjiä vaaliuurnille nimenomaan kasvokkain eivätkä ole muutoin tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä.

Kuntavaalit piti alun perin järjestää huhtikuussa, mutta ne siirrettiin kesäkuuhun koronapandemian takia. Molemmat asiantuntijat arvioivat, ettei kuntavaalien siirto ainakaan vähennä ihmisten halukuutta äänestää.

Wass sanoo, että tällä hetkellä julkisuudessa on enemmän tilaa keskustella kuntapolitiikasta ja muistakin asioista kuin vain koronasta.

–  Silloin huhtikuussa ei välttämättä olisi saatu puolueiden välisiä jakolinjoja niin selkeästi esiin.

Wass sanoo olevansa suorastaan hämmentynyt siitä mielenkiinnosta, jota kuntavaalit ovat herättäneet.

–  Se osoittaa sen, että vaalikoneisto oli jo ikään kuin poikkeusoloihin suhteellisen hyvin valjastettu tai varustettu.

Kuntavaalien alla on keskusteltu paljon myös vaalihäirinnästä, muun muassa vaalimainosten töhrimisestä ja epäasiallisista viesteistä. Pettersson arvioi, että häirinnän lisääntyminen liittyy laajemmin keskustelukulttuurin kovenemiseen ja yleiseen polarisoitumiseen.

–  Jo muutaman vuoden ajan on puhuttu, että häirintä on iso demokraattinen ongelma ja vaikuttaa myös siihen, etteivät ihmiset uskalla enää asettua ehdolle. Tästä on jo olemassa tutkimusnäyttöä.

Wassin mukaan vaalihäirinnästä voi seurata lisäksi itsesensuurin lisääntyminen.

–  Pahin on tietenkin se, että ei haluta lähteä ehdolle ollenkaan, mutta kysymys on myös siitä, millaisia kampanjoita uskalletaan tehdä ja millaisia kysymyksiä uskalletaan nostaa esiin. Moni joutuu varmaan laskemaan, ovatko riskit suuremmat kuin potentiaalinen hyöty.

Hän lisää, että politiikan koko idea uhkaa hämärtyä, jos ristiriitoja ei uskalleta nostaa esiin.

STT-Viivi Salminen