Tutkijoiden luoma uusi hyvinvointivaltiomalli edellyttää päätöksentekoa, jossa ennaltaehkäisevät ja korjaavat, lyhyen ja pitkän aikavälin politiikkatoimet perustuvat nykyistä kattavammin tutkittuun tietoon ja vaikuttavuuden suunnitelmalliseen arviointiin.

– Väestön vanheneminen ja sen myötä niukkenevat resurssit lisäävät painetta tehdä päätöksiä, jotka ovat tehokkaita, mutta kuitenkin oikeudenmukaisia. Uusi malli antaa selkeät raamit sille, miten tämä on tehtävissä, akatemiaprofessori Jani Erola Turun yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Mallia on työstetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n ja Turun yliopiston yhteisessä eriarvoisuuden, interventioiden ja uuden hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuskeskus Investissä. Tutkijat tunnistivat elementit, jotka yhdistävät onnistunutta hyvinvointipolitiikkaa niin terveydenhuollon, koulutuksen kuin sosiaaliturvankin näkökulmasta.

Erolan mukaan tarvitaan selkeät perusteet sille, miksi jokin toimi valitaan, mitä sen odotetaan muuttavan ja millä mittareilla onnistumista arvioidaan.

– Siten pystymme kohdentamaan rajallisia resursseja kestävästi, hän sanoo.

– Suomessa tehdään yhä runsaasti politiikkatoimia ilman systemaattista seurantaa. Hyvinvointivaltion toiminta edellyttää sitoutunutta poliittista päätöksentekoa. Usein ei kuitenkaan sovita, miten toimitaan, jos toimenpiteellä ei saavuteta haluttuja tavoitteita, tai palata arvioimaan niiden toteutumista, hän jatkaa ja peräänkuuluttaa päätöksentekoon selkeämpää vastuunjakoa.

Hän muistuttaa, että viime vuosina hyvinvointipolitiikassa vaikuttavuuden arviointi on tullut uudella tavalla mahdolliseksi teknologian nopean kehityksen ja digitalisaation ansiosta.

PÄÄTÖKSENTEON uusi tapa perustuu THL:n tutkimusprofessori Pasi Moision mukaan sosiaalisen investoinnin ajatteluun, joka on ollut EU:ssa hyvinvointipolitiikan valtavirtaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Siinä hyvinvointipolitiikkaa tarkastellaan julkisina investointeina inhimillisiin kykyihin ja elämänkulun mahdollisuuksiin.

– Politiikkatoimien tavoitteena on vahvistaa osaamista, toimintakykyä ja osallisuutta siten, että yksilöt kykenevät hyödyntämään koulutusta, työmarkkinoita ja muita instituutioita täysipainoisesti elämänkulun eri vaiheissa, Moisio erittelee.

Tutkijoiden kehittämä uusi malli yhdistää uudella tavalla tulevaisuuteen suuntaavat sosiaaliset investoinnit lyhyellä aikavälillä toteutettaviin, kohdennettuihin toimenpiteisiin eli interventioihin. Niillä ratkaistaan nopeaa reagointia edellyttäviä ongelmia, tiedotteessa kerrotaan.

Kun investointeja ja interventioita tarkastellaan kokonaisuutena, voidaan tutkijoiden mukaan puuttua tehokkaammin sekä ongelmiin että niiden juurisyihin.

– Käytännössä Suomi on soveltanut investointi- ja interventiopohjaisen hyvinvointipolitiikan yksittäisiä osia jo pitkään, THL:n erikoistutkija, dosentti Johanna Peltoniemi sanoo tiedotteessa.

– Koulutus ja varhaiskasvatus ovat hyvinvointivaltiolle keskeisiä investointeja. Kiusaamisen vastainen KiVa Koulu -ohjelma ja asunnottomuustyötä ohjaava Asunto ensin -malli ovat kansainvälisesti tunnettuja esimerkkejä interventioista, jotka tuottavat oikein toteutettuina mitattavaa hyvinvointia.