Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Portmanteau on nuorallatanssin, jongleerauksen ja piirtoheitinten lumoava yhdistelmä

Jo jonkin aikaa nykysirkuksessa, erityisesti nuora- ja köysiakrobatian parissa, on ollut yhtenä pyrkimyksenä viedä esityksiä kohti tanssillisuutta, jossa sirkusväline on vain yksi elementti kokonaisuudessa tai lähes kanssatanssija. Myös monet jongleerausesitykset ovat tyylillisesti lähestyneet nykytanssia.

Annikki Alku

Demokraatti

Luis Sartori do Valen ja Mira Ravaldin esityksessä Portmanteau, joka sai Helsingin ensi-iltansa Cirko – Uuden sirkuksen keskuksessa tiistaina, molemmat tyylit yhdistyivät uudella ja upealla tavalla.

Portmanteau on kielitieteellinen termi, joka tarkoittaa useiden sanojen yhdistelmää, jossa eri sanat yhdessä muodostavat aivan uuden kokonaisuuden ja merkityksen.

Juuri tällaisesta uutta luovasta yhdistelemisestä Portmanteaussa on kysymys.

CIRKO – UUDEN SIRKUKSEN KESKUS
Portmanteau
Konsepti ja ohjaus Luis Sartori do Vale ja Mira Ravald
Musiikki ja ääni Antonio Alemanno
Valot Jere Mönkkönen
Puvut Julia Valle
Esiityjät Luis Sartori do Vale, Mira Ravald, Antonio Alemanno ja Jere Mönkkönen
Tuotanto WHS

Esitys on kokonaisuutena hyvin tanssillinen ja liikkeeseen perustuva. Ravald sekä tanssii nuoralla että nuoran kanssa, mutta kireä nuora toimii myös jongleerausalustana. Myös Sartori do Valen jongleeraus on pikemminkin nykytanssia, johon yhdistetään jongleerausta kuin pelkkää valkoisilla palloilla taiturointia.

Aivan oma lukunsa on piirtoheitinten visuaalinen käyttö, jollaista en ole aikaisemmin nähnyt. Viidellä piirtoheittimellä, joita esiintyjät siirtelevät paikasta toiseen, luodaan näyttämölle ja esiintyjien vartaloille graafisia kuvia, jotka muuttavat tilaa tai tuovat kohtauksiin uusia merkityksiä.

Lisää aiheesta

Antonio Alemannon pääasiassa kontrabassolla toteuttama livemusiikki sitoo kokonaisuuden yhteen ja tuo esitykseen voimaa ja herkkyyttä. Jere Mönkkösen valot ovat hyvin vaivihkaiset, mutta äärimmäisen tarpeelliset.

Portmanteau on taidokas ja kaunis, runollisen abstrakti esitys ilman varsinaista juonta, mutta kohtauksista löytää pieniä kuvauksia ihmisten välisistä kohtaamisista ja muutoksista. Siellä täällä pilkahtelee myös kokonaisuutta tyylikkäästi keventävä leikkisyys.

Pieni varoituksen sana on kuitenkin sanottava. Esityksen loppupuolella piirtoheitinten mustavalkoinen viivaleikki on sen verran nopeaa ja sykkivää, että se saattaa aiheuttaa migreenikohtauksen. Siksi hetkeksi voi sulkea silmänsä, sillä koko muuta esitystä ei missään nimessä kannata jättää tämän takia näkemättä.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE