Käytännössä Posti on voittanut kaikki tapaukset, ilmenee STT:n saamista hallinto-oikeuden päätöksistä. Oikeudessa asia on joko muutettu tai palautettu kuntien käsittelyyn. Turun ja Helsingin hallinto-oikeuksista STT ei ehtinyt saada tietoja julkaisuajankohtaan mennessä.

Tapauksia on ollut joitakin kymmeniä ympäri Suomea, vahvistaa Postin prosessipäällikkö Petri Heikkinen. Hänen mieleensä ei tule tapauksia, joissa Posti olisi hävinnyt.

Oikeuteen on viime vuosina valitettu postilaatikoiden sijainnista aiempaa enemmän, sillä Viestintäviraston suositus postilaatikon etäisyydestä asuntoon muuttui vuonna 2011 sitovaksi määräykseksi. Se velvoittaa yleispalvelun haltijaa – siis Postia – määrittämään postilaatikon sijainnin.

Tavanomaisesti Posti käy Heikkisen mukaan laatikoiden sijainnin läpi ensin kunnan viranomaisten kanssa, sen jälkeen kotitalouksien.

Uudelleen sijoittamatta ja ryhmittelemättä on vajaat 200 000 postilaatikkoa, suurin osa Etelä-Suomessa, osa myös maakuntakeskuksissa. Esimerkiksi Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla on alueita, joissa laatikoita ei ole vielä ryhmitelty.

Esimerkiksi Espoon kaupungille on parin kuukauden aikana tullut parikymmentä yhteydenottoa postilaatikoiden suhteen, sanoo kaupungin rakennusvalvonnan lakimies Vesa Puisto.

Syynä on ollut se, että Postin työntekijöitä on ollut hankala tavoittaa laatikoiden siirtämisen tiimoilta Postin ilmoittamista yhteystiedoista ja tapaamisajankohdista huolimatta. Rakennusvalvonta itsekin sai Puiston mukaan tietää ryhmittelystä kuntalaisten, ei Postin kautta.

Alun perin Postin asukkaille lähettämässä kirjeessä oli Puiston mukaan todettu, että tyytymättömät voivat viedä asian rakennusvalvonnan ratkaistavaksi. Rakennusvalvonnasta kehotettiin keskustelemaan asia ensin Postin kanssa.

Espoossa on vireillä yksi tapaus, missä rakennusvalvonnalta pyydetään ratkaisua laatikon sijainnista.

– Muut on hoituneet sillä, että Postin kanssa on päästy keskusteluyhteyteen, kun he lupasivat parantaa tavoitettavuuttaan, Puisto sanoo.

Postin Heikkinen myöntää, että uusia riitoja voi olla vielä edessä, kun asioita selvitellään.

– Ihmiset puhuvat keskenään, saavat joukkovoimaa asiasta ja innostuvat valittamaan hallinto-oikeuteen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan survoa asiaa väkisin läpi, vaan päästä neuvottelutulokseen.

Jos postilaatikon paikkaa on halunnut itse siirtää, Posti antaa kotitalouden määritellä jakelupisteensä itse rahaa vastaan.

Summat vaihtelevat alle 10 metrin matkalta veloitettavasta 138 eurosta vuodessa 1–2 kilometrin matkasta veloitettavaan lähes 1 300 euron vuosimaksuun.

Palvelua ostetaan vain vähän ja lähes pelkästään taajama-alueella. Yhteensä ostajia on arviolta 15 000, Heikkinen sanoo.

– Ne, joilla on varaa ja jotka haluavat helpottaa omaa elämäänsä, kuvailee Heikkinen siirtomahdollisuuden asiakasryhmää.

– Haja-asutusalueella asuvathan joutuvat muutenkin liikkumaan autolla. Jos joutuu lähtemään liikkeelle, sujuu postin haku muutenkin samalla matkalla.

Postilaki edellyttää, että postilaatikon sijainnin määrittelee kirjepalveluiden yleispalvelun tarjoaja, eli tällä hetkellä Posti. Taajamassa kohtuullinen etäisyys postilaatikolle voi olla enintään 50 metriä ja haja-asutusalueella enintään 500 metriä.

Etäisyys asunnosta voi kuitenkin olla enintään kilometri muun muassa jos jakelureitiltä jouduttaisiin poikkeamaan vain yhden talouden jakelua varten, tai kiinteistö ei sijaitse yleisesti liikennöitävän tien varrella.

Viestintävirasto oli aiemmin antanut asiasta suosituksen, mutta vuodesta 2011 alkaen on kyseessä ollut sitova määräys.