Vuorelma kiinnittää huomiota siihen, että kaikki heistä edustavat varsin samantyyppistä profiilia, koska ovat jokseenkin samaan ikäluokkaan kuuluvia miehiä. Tämä kertoo hänen mukaansa siitä, että presidentti-instituution rajat ovat Suomessa edelleen melko kapeat.

-  Siinä missä pääministeri voi olla kyllä nuorempaa sukupolvea, edelleen sellainen presidentti-instituutioon kytkeytynyt kuva on, että presidentti on vanhempaa sukupolvea, Vuorelma sanoo.

Myös presidentin sukupuolella on hänen mukaansa yhä merkitystä. Hän huomauttaa, että näin on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa laajemminkin, ja esimerkiksi puolustusministerin ja ulkoministerin tehtävät ovat olleet Suomessa hyvin miehisiä.

EHDOKKUUTTA tavoittelee valitsijayhdistyksen kautta ja vihreiden tukemana ulkoministerin paikan juuri jättänyt Pekka Haavisto. Niin ikään valitsijayhdistyksen kautta ehdolle pyrkii Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, joka toivoo myös keskustan asettavan hänet ehdokkaakseen.

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho valittaneen virallisesti perussuomalaisten ehdokkaaksi elokuun puoluekokouksessa. Liike Nyt on nimennyt ehdokkaakseen puheenjohtaja Harry Harkimon jo viime kesänä.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola on sanonut olevansa kallistumassa siihen suuntaan, että asettuisi presidenttiehdokkaaksi. Lopullisen päätöksen hän on luvannut kertoa elo-syyskuussa.

Keskustakonkari Paavo Väyrynen kerää kannattajakortteja, ja lisäksi liikkeellä on pienpuolueiden edustajia, jotka kokoavat nimiä asettuakseen ehdolle valitsijayhdistyksen kautta.

VAIKKA vaalit pidetään jo noin puolen vuoden kuluttua, useammalta puolueelta puuttuu edelleen ehdokas. Esimerkiksi pääministeripuolue kokoomus ja suurin oppositiopuolue SDP eivät ole kertoneet ehdokkaastaan.

Vuorelma arvioi tämän johtuvan monestakin syystä: istuva presidentti on ollut hyvin suosittu, lukuisat perättäiset kriisit ovat vieneet puolueiden aikaa ja vaaleja on ollut viime vuosina tiheään. Puolueissa ei myöskään ole liiaksi asti sellaisia henkilöitä, jotka sopisivat presidentin hyvin kapeaan kuvaan.

Oma vaikutuksensa on Vuorelman mukaan myös sillä, että presidentin tehtävä nähdään yleisesti viimeisenä edustusroolina, josta ei enää palata esimerkiksi parlamentaariseen politiikkaan. Siksi jotkut saattavat ajatella, etteivät halua vielä asettua ehdolle.

-  En tiedä, onko se demokratian kannalta kuitenkaan hyödyllistä, että se mielletään tällä tavalla. Miksi meillä ei voisi olla presidentin edustustehtävä keskellä poliittista uraa? Sen jälkeen voisi palata sinne parlamentaariseen politiikkaan tai ehkä kansainvälisiin tehtäviin tai johonkin muuhun rooliin, Vuorelma pohtii.

NÄISSÄ vaaleissa jonkinlaiseksi ilmiöksi näyttää lisäksi muodostuvan se, että ehdolle asetutaan valitsijayhdistysten kautta. Tätä Vuorelma pitää erikoisena.

-  Ajattelen, että se korostaa entisestään sitä, että halutaan tehdä pesäeroa puoluepolitiikkaan. Siinä halutaan korostaa entisestään, että presidentti toimii ikään kuin puoluepolitiikan ulkopuolella ja edustaa jollain tavalla vähän suoremmin kansaa kuin puolueen ehdokas.

Valitsijayhdistyksistä onkin jo tullut jonkinlainen vaaliteema. Esimerkiksi Jussi Halla-aho totesi, ettei hänellä ole kiinnostusta ottaa etäisyyttä puolueeseen ja perustaa ehdokkuutensa ympärille kansanliikettä, koska hän kuuluu jo sellaiseen eli perussuomalaisiin.

-  Tässä minun mielestäni hyödynnetään koko ajan tällaiselle populistiselle retoriikalle ominaista kahtiajakoa yhtäältä autenttisen kansan ja sitten todellisuudesta vieraantuneen eliitin välillä. Se on hyvin kiinnostava piirre ainakin tässä vaiheessa näissä presidentinvaaleihin liittyvissä keskusteluissa, Vuorelma sanoo.

Hän ennakoi, että vaalikamppailussa teemoiksi nousevat erityisesti Nato-Suomen profiili, Venäjä-suhde ja Ukrainan tukeminen. Keskustelua käytäneen myös esimerkiksi puolustusmäärärahoista, vaikka ne eivät kuulukaan presidentin toimivaltaan.

VUORELMA uskoo myös, että keskusteluissa korostetaan presidentin roolia arvojohtajana, varsinkin kun eletään hyvin jännitteistä aikaa.

-  Minkälaisia arvoja eri ehdokkaat edustavat ja millä tavalla se saattaa sitten näkyä presidentin tehtävän hoitamisessa. Voisin kuvitella, että se on esillä. Tämän nykyisen hallituksen myötä on puhuttu niin paljon tällä hetkellä siitä, että mikä on vaikka suhde ääriliikehdintään.

Haavisto, Rehn ja Aaltola ovat toistaiseksi löytyneet vaaleja koskevien gallupien kärkipaikoilta. Haaviston vahvuutena Vuorelma näkeekin laajan kannatuspohjan ja pitkän kokemuksen myös ulkopolitiikasta, mutta haasteeksi voi nousta se, ettei Haavisto edusta suurta puoluetta. Rehnilläkin on pitkä poliittinen ura ja kokemuksia kansainvälisistä tehtävistä, mutta hän taas ei ole profiloitunut varsinaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Aaltola hyötynee Vuorelman mukaan näkyvästä julkisesta asiantuntijaprofiilistaan, mutta hänen heikkoutensa on poliittisen kokemuksen puute. Halla-aho taas on profiloitunut viime aikoina nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mutta hänen heikkoutenaan taas ovat aiemmat kohut, tuomiot ja kirjoitukset sekä puoluekanta.

-  Hänen pitäisi pystyä puhuttelemaan muitakin kuin perussuomalaisten kannattajia, ja se voi olla kuitenkin vaikeaa, Vuorelma sanoo.