Yritin saada teräviltä ja osaavilta virkamiehiltä, tutkijoilta ja poliitikoilta vastausta kysymykseeni: onko presidentti tilanteen tasalla, näkyykö hänessä merkkejä siitä että jotain olisi pielessä?

Saatan jälkiviisaasti muistaa tapahtumia väärin, mutta voi olla että vastaukset tulivat vähän liian nopeasti.

”Presidentti on erittäin hyvin kartalla asioista.”
”Hän oli todella energinen.”
”Näkee kyllä että hän on paneutunut asioihin, muisti detaljitkin.”
”Haluaisin itse tuossa iässä olla noin hyvässä kunnossa.”

Oikeasti Yhdysvaltain presidentti Joseph Robinette ”Joe” Biden (s.1942) oli kalkkeutumassa juuri niin pahasti kuin miltä näyttikin.

Suurvallan johtaja sekoili puheissaan, ei tunnistanut aina ihmisiä, aikoja ja paikkoja, ja avustajakunta joutui peittelemään ajatuskatkoja.

Vielä keväällä 2024 hyviä päiviä oli enemmän kuin huonoja. Silti heikoimpina hetkinään hän vaikutti uutisvideoissa hauraalta hoivakotiasukkaalta.

Tästä alettiin meilläkin uutisoida tarkemmin ja vakavammin vasta kesästä 2024 alkaen, kun alkoi olla selvää että Bidenin on luovuttava ehdokkuudestaan.

VALEHTELIVATKO Bideniä huippukokouksissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa livenä seuranneet suomalaispäättäjät minulle ja muille asiasta kyselleille toimittajille?

Kyllähän he olivat varmasti nähneet samat merkit.

Kukaan ei ole nyt jälkeenpäin myöntänyt syöttäneensä meille tietoisesti pajunköyttä. Osa väittää yhä, ettei itse huomannut edes Bidenin viimeisenä virkavuonna henkisiä tai fyysisiä kompurointeja.

Luultavasti sokeuden osasyynä oli arkailu. Ei haluttu povata pelottavalta tuntuvaa asiaa tapahtuvaksi.

Ymmärrän kyllä myös virkamiesten vaiteliaisuuden. Näistä puhuminen olisi tulkittu tuleviin presidentinvaaleihin vaikuttamiseksi, vieläpä epämieluisan ehdokkaan hyväksi.

Diplomaateillekaan ei ole sopivaa ruotia julkisesti toisen valtion johtajan terveydentilaa. Se nyt kuitenkin on amerikkalaisten äänestäjien murhe ja Bidenin perheen yksityisasia.

PAITSI että ei se ole. Suomalaisellakin yleisöllä on oikeus kuulla ajoissa, jos maamme tärkeimmän liittolaismaan johdossa on vanhuudenhöperöksi taantuva ihminen.

Suomessa on Kekkosen ajalta omaakin kokemusta siitä, mitä vaaroja presidentin etenevä seniiliys aiheuttaa.

Jos virkamieskunta joutuukin puhumaan poliittisista johtajista kieli keskellä suuta, tiedotusvälineiden ei tarvitsisi niin tehdä.

Median velvollisuutena on valvoa päättäjiä tasapuolisesti, ja Joe Bidenin seurannassa petimme yleisömme. Katsoimme liian monta kertaa poispäin väärässä paikassa ja uskoimme vähiä lähteitämme liikaa.

Tämä on alallemme erityisen noloa, koska toimittajat ovat jutuissaan samaan aikaan spekuloineet mielin määrin Donald Trumpin henkisillä kyvyillä.

Tällaisilla virheillä nakerramme ihan itse työmme luotettavuutta.

Myönnän auliisti – minun ja meidän olisi pitänyt tehdä työmme paremmin.

Tämä on 13.2. 2025 ilmestyneen Demokraatin printtilehden pääkirjoitus. Lehden erikoisteemana on analyysi Alexander Stubbin ensimmäisestä presidenttivuodesta.
Paperisen Demokraatin voit tilata tästä linkistä.