Juhannusaattona 23. kesäkuuta 80 vuotta täyttävä Martti Ahtisaari on kansainvälinen rauhanvälittäjä, jonka painoarvo kasvoi ja tehtävät vain lisääntyivät, vaikka ansaittu eläke odotti.

Hänen presidenttikauden jälkeen perustamansa rauhanvälitysjärjestö CMI on nyt yksi lajinsa merkittävimmistä maailmassa. Ahtisaari matkustaa tänään ympäri maailmaa juhlittuna rauhannobelistina.

Ahtisaaren nousi vuoden 1994 presidentinvaalien ennakkosuosikiksi. Siirryttiin suoraan kansanvaaliin. Moni näki Ahtisaaren vanhan politiikan vaihtoehtona. Sosiaalidemokraattien ehdokas vetosi avoimuudellaan kansalaisiin ja saavutti kannatusta yli puoluerajojen. Hän vaati politiikkaan uudistusta ja ratkaisuja suurtyöttömyyteen.

Suomalaiset dramatisoivat mielellään historiaansa ja presidenteillä on erityinen rooli. Ahtisaaren tehtäväksi tuli luotsata Suomi uuteen kansainvälisyyteen ja yhdentyvään Eurooppaan.

Turvallisuushakuisen, sisäänpäin kääntyneen ja varovaisen Suomen tuli avautua ja yhdentyä – sekä poliittisista että taloudellisista syistä. Kansalliseen kertomukseen piti kirjoittaa uusi luku, jossa Suomi ei ole enää yksin, muiden hylkäämä. Ahtisaari avasi ovia, auttoi myös Boris Jeltsiniä ja Bill Clintonia rauhan tiellä.

Ahtisaari loi kuvaa maailmasta, joka perustuu yhteistyöhön ja keskinäiseen riippuvuuteen kylmän sodan vastakkainasettelun maailmankuvan tilalle. EU-jäsenyys oli taloudellinen mahdollisuus, mutta myös turva. Vanhan puolueettomuuspolitiikan tilalle tuli uusi ajattelu. Myös Venäjällä oli paikka eurooppalaisessa turvallisuusjärjestelmässä.

Ahtisaari antoi aikaa ja presidentin arvovallan suomalaisen vientiteollisuuden käyttöön. Suomen etsiessä tietä ulos siihenastisen historiansa pahimmasta lamasta, johon vaikutti Neuvostoliiton romahdus. Konkurssien aalto tuhosi yrityksiä ja yksityisten ihmisten unelmia vielä presidenttikauden alkaessa.

Ahtisaari tunsi vastuuta kansalle annetuista lupauksista ja käynnisti tasavallan presidentin työllisyystyöryhmän. Se asetti kunnianhimoiset tavoitteet työttömyyden nujertamiseksi ja kasvun käynnistämiseksi. Tavoitteet saavutettiin – kuten ministeri Antti Tanskanen myöhemmin osoitti tutkimuksissaan – vaikka siihen harvat uskoivat.

Ahtisaari on syntynyt Viipurissa ja Karjalan evakoita, ”ikuinen pakolainen”, kuten hän itse sanoo. Norjalaisista sukujuurista suomalaistuneen isän sotilasammatti vei perheen eri puolille Suomea.

Martti-poika sai vaikutteita karjalaisista sukuyhteyksistä sekä Kuopion ja Oulun kasarmeilta. Itse hän pitää Oulua kotikaupunkinaan, koska siellä hän kävi koulunsa ja hankki ammatin ”hitaasti hahmottavien opettajana, mistä on ollut sittemmin paljon hyötyä”, kuten Ahtisaari kuvailee viitaten sovittelutehtäviin. Hän sai nuorena opettajana tuntuman kansainvälisyyteen Ruotsin kehitysaputyössä Pakistanissa.

Vuonna 1965 Ahtisaari aloitti uransa suomalaisessa diplomatiassa, kun Jaakko Iloniemi kutsui hänet työtoverikseen ulkoministeriön uuden kehitysyhteistyön palvelukseen. Tärkeä oli nimitys 1973 suurlähettilääksi Tansaniaan, akkreditoituna myös Mosambikiin, Somaliaan ja Sambiaan. Näin Ahtisaari loi verkoston Afrikan vapaustaistelijoihin ja tuleviin valtiomiehiin.

Afrikkalaiset oppivat luottamaan Ahtisaareen ja halusivat hänet YK:n Namibia-komissaariksi etsittäessä tietä ulos apartheid-politiikasta. Hänestä tuli myös YK:n pääsihteerin erikoisedustaja Namibiaan, 1984 kehitysyhteistyön alivaltiosihteeri, vuonna 1987 YK:n hallinnosta vastaava alipääsihteeri. Samalla hän toimi yhä Namibian erikoisedustajana. Ahtisaari oli avainhenkilö Namibian tiellä itsenäisyyteen.

Ahtisaari palasi ulkoministeriöön valtiosihteeriksi eli kansliapäälliköksi.

Kansainväliset tehtävät veivät 1992 Balkanin kriisin selvittelyyn ja sieltä tasavallan presidentiksi. Presidenttiyden loppumetreillä 1999 Ahtisaari palasi rauhanneuvottelijaksi ja saavutti yhden merkittävimmistä voitoistaan Balkanin rauhoittajana. Ahtisaari osoitti, miten kohteliaisuus, ystävällisyys ja peräänantamattomuus yhdistetään neuvottelussa.

Balkanin jälkeen tulivat Acehin rauhanprosessi tsunamin varjossa, IRAn aseidenriisunta sekä monet tuntemattomammat prosessit.

Uuden vuosituhannen alkaessa Ahtisaari käynnisti uuden rauhanjärjestön CMI:n – myös uuden rauhanrakentajien sukupolven kasvattamiseksi. Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008 kruunasi saavutukset.

Nykyisin Martti Ahtisaarta vie maailmalle kunnioitetuista valtiomiehistä ja nobelisteista muodostettu Elders-ryhmä, jonka presidentti Nelson Mandela perusti ja johon hän kutsui Ahtisaaren. Tämä ryhmä YK:n ex-pääsihteeri Kofi Annanin johdolla oli 22. toukokuuta ensimmäisiä syntymäpäiväonnittelijoita Ahtisaaren juhlaseminaarissa kansallisteatterissa.

Yksi mieluisia syntymäpäivälahjoja lienee ”Älä kerro Martille” -keräys, yli 600 000 euroa, jolla voidaan järjestää ainakin 15 rauhanneuvottelua. Ahtisaaren hengessä niistä kerrotaan avoimesti kaikelle kansalle.

Tapani Ruokanen

Kirjoittaja on tehnyt Ahtisaaren ja Iloniemen kanssa keskustelukirjan ”Miten tästä eteenpäin” (2016) sekä Katri Merikallion kanssa Ahtisaaren elämäkerran ”Matkalla” (2009).