– Se antaa ihan liikaa mahdollisuuksia sekoittaa puurot ja vellit. On esimerkiksi epäasiallista, että osa muistutuksen tekijöistä arvioi perustuslakivaliokunnassa, onko tapahtunut lainvastaisuutta, onko syytä epäillä rikoksesta ja tekevät syyteharkintaa.

– Jos normaalissa oikeuselämässä ”rikosilmoituksen” tekijä askaroisi itse syyttäjän roolissa, ja arvioisi syytekynnyksen ylittymistä, roolit menisivät aivan sekaisin. Lapsikin sen ymmärtäisi.

Ojanen kertoo, miten vielä 1990-luvulla arvioitiin, että muistutuksen tekijä voi olla perustuslakivaliokunnassa ja osallistua asian arviointiin.

Ojanen toteaa, että esteellisyyskäsitykset ylipäänsä ovat kehittyneet suomalaisessa oikeuselämässä eurooppalaisuuden ja kansainvälisyyden ansiosta merkittävästi. Tästä on kiittäminen sitä, että Suomi on liittynyt tiettyihin kansainvälisiin sopimuksiin ja EU:hun. Tämä muutos voisi Ojasen mielestä pikku hiljaa alkaa heijastua myös ministerivastuuasioiden käsittelyyn.

Suomi sai vielä 90-luvulla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) langettavia ratkaisuja siitä, ettei riippumaton tuomioistuinkäsittely toteudu. Tuomioistuinten ratkaisukokoonpanoissa oli esteellisyysongelmia. Nyt näin ei enää ole.

– Pitäisi olla ihan selvä asia ministerivastuuasioissakin, että muistutuksen tekijä ei voi itse olla arvioimassa, onko lainvastaisuus tapahtunut ja onko toimittu rikoslain vastaisesti. Jos teet rikosilmoituksen poliisille, tuskinpa olet itse poliisi- ja syyttäjäviranomaisessa miettimässä, onko rikosilmoituksen kohde syyllistynyt rikokseen vai ei.

Kymmenen kansanedustajaa teki aikoinaan Haaviston toiminnasta ministerivastuuasian. Joukossa olivat perustuslakivaliokunnan varsinaisista jäsenistä Heikki Vestman (kok.), Wille Rydman (kok.) sekä varajäsenistä Sari Tanus (kd.) ja Tom Packalén (ps.).

Ojanen on sitä mieltä, että perustuslakivaliokunnan ratkaisukokoonpanoa saattaisi sinänsä voida arvioida uudelleen ilman perustuslain tekstimuutostakin. Näin muistutuksen tekijät eivät voisi enää osallistua asian käsittelyyn.

Toisaalta hän näkee, että perustuslakisääntely olisi ministerivastuun osalta syytä arvioida kokonaisuudessaan. Pitäisi miettiä, ketkä eri toimijat osallistuvat prosessiin ja millä tavoin.

Vuosituhannen taitteessa perustuslakia uudistettaessa muistutuksen tekijöiden henkilömäärää lisättiin. Haettiin sitä, että puolue- ja päivänpolitikointi jäisi pois ministerivastuuasian käsittelystä. Toisaalta nykyiset kymmenen henkilöä on yhä helppo saada muistutusta varten kasaan.

Ojanen ei kuitenkaan näe, että nyt on vain määristä kyse.

– Vaan ylipäänsä siitä, missä prosessissa ja kenen toimesta ministerivastuuasioita käsitellään. Puhumme kuitenkin nimenomaan rikosoikeudellisesta vastuusta.

– Poliittinen vastuu on tietenkin keskeistä pitää eduskunnan käsissä.

Kenen käsissä oikeudellinen vastuu sitten olisi?

– Näkisin, että jokin selkeästi poliittisen päätöksentekojärjestelmän ulkopuolella oleva tuomioistuintyyppinen elin olisi paljon parempi tekemään sitä.

Ojasen mukaan esimerkiksi korkein oikeus voisi olla oikea foorumi ministerivastuuasian oikeudellisen puolen käsittelyyn perustuslakivaliokunnan sijaan.

Ex-oikeuskansleri Jaakko Jonkka arvioi heinäkuussa ministerivastuuta pohtiessaan, että oikeudellinen prosessi on vaarassa politisoitua silloin, kun poliitikot päästetään ääneen eduskunnan suuressa salissa.

Poliittisesta käsittelystä olisi Jonkan mukaan luovuttava ja pohdittava, tarvitaanko Suomessa valtakunnanoikeutta lainkaan.

– Käsittelyn pitäisi mennä normaaliin tapaan kuten rikosasioita käsiteltäessä tapahtuu. Syyteharkinnan tekisi oikeudellinen elin eli esimerkiksi valtakunnansyyttäjä tai oikeuskansleri, Jonkka sanoi Ylelle.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti totesi Demokraatissa olevansa Jonkan kanssa samaa mieltä siitä, että oikeudelliset ja poliittiset prosessit on pidettävä visusti erossa toisissaan.

– Vallanjako-opin periaatteiden toteutumiseen on myös meillä kiinnitettävä huomiota. Olen samoin samaa mieltä siitä, rikosoikeudellisesta ja rikosprosessuaalisesta näkökulmasta ministerivastuussa eduskunnan täysistunnon päätöksenteko soveltuu lähtökohtaisesti huonosti rikosvastuuasian käsittelyyn. Samoin vallanjako-opin näkökulmasta tämä on poikkeavaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan työssä sen sijaan on toistaiseksi Suomen historiassa onnistuttu pitämään poliittiset ja oikeudelliset asiat erossa toisistaan, Pöysti totesi.

Perustuslakivaliokunta pitää hyveenä sitä, että se tavoittelee eri päätöksissä yksimielisyyttä. Nytkin oon jo etukäteen taivasteltu, kuinka Haaviston tapauksessa päätös ei ole yksimielinen. Vihreät jättävät vastalauseen ja yksimielisyys murtuu.

Ojanen ei välttämättä pidä valiokunnan jakaantunutta kantaa ongelmana. Myös yksimielisyyden pakonomainen tavoittelu voi johtaa Ojasen mukaan siihen, että kannanotosta tulee epämääräinen sillisalaatti. Se on kuin ruotsin laivan buffet, josta jokainen löytää jotakin.

Ojasen mukaan mietintöihin tai lausuntoihin saattaa yksimielisyyspyrkimyksen takia päätyä lopulta asioita, joita valiokunnan enemmistökään ei haluaisi. Yksimielisyyden ei hänen mielestä pitäisikään olla kaiken yli menevä tavoite ja hyve.

Hän vertaa tätä EU-tuomioistuimen päätöksiin, joissa tuomarit eivät voi jättää eriäviä kantoja. Päätöksiä voi sen vuoksi olla toisinaan hyvin vaikea tulkita.

Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on toisin. Siellä äänestysratkaisut ovat mahdollisia.

– Monesti parhaat oikeudelliset ratkaisut ovat äänestysratkaisuja. Niihin tulee linjakkuutta, kun enemmistö ja vähemmistö voivat kirjoittaa selkeämmin oman sanottavansa.

Tiistaina illalla MTV julkaisi valiokunnan sisältä vuodetun sähköpostin, jossa esitettiin mietintöön muutosehdotuksia. Myöhemmin sähköpostin lähettäjäksi varmistui valiokuntaan kuuluva Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.). Sähköposti oli lähetetty vain hallituspuolueita edustaville perustuslakivaliokunnan jäsenille.

Alanko-Kahiluodon sähköpostin sisältöön Tuomas Ojanen ei suhtaudu kovin tuomitsevasti.

– Vaikka se on lähetetty vain hallituspuolueiden edustajille, voidaan edelleen ymmärtää niin, että käydään perustuslakivaliokunnassa sisäistä keskustelua ja näkemystenvaihtoa siitä, mitä asiassa sanottaisiin. Se ei ole mitään tavatonta.

Ojanen vertaa tätä siihen, kun tuomioistuimissa ratkaisukokoonpanojen sisällä lähetetään papereilla tai sähköposteilla ajatuksia, mitä päätösluonnokseen tai päätökseen kirjataan.

Ojanen huomauttaa myös, että perustuslakivaliokunnassa nimenomaan oppositiopuolueiden kansanedustajat ovat olleet tekemässä alkujaan Haavistosta ministerivastuuasian käsittelyyn johtanutta muistutusta.

– Kai se on ollut jo alusta alkaen selvää, että muistutuksen tekijät ovat jo sitä tehdessään aika lailla asemoineet, miten suhtautuvat asiaan. Siitä käsin ymmärrän, että jäsen lähinnä käy keskustelua joidenkin muiden kanssa.

Ojanen vertaa tätäkin tilanteeseen tuomioistuimessa, jos on käynyt ilmi, että päätös ei ole yksimielinen. Tällöin eriävän mielipiteen jättävät keskustelevat keskenään ja enemmistön edustajat keskenään.

– En siis pitäisi tavattomana, mutta kieltämättä se herättää kysymyksiä, Ojanen summaa Alanko-Kahiluodon sähköpostia.

Ojasen mielestä tätä isompi ongelma ovat jatkuvat vuodot ministerivastuuasian käsittelyprosessista.

– Jostain koko ajan vuodetaan julkisuuteen tietoa. Se pitäisi ainakin tässä vaiheessa pitää salassa ja visusti valiokunnan sisällä. Eivät asiantuntijalausunnotkaan ole ainakaan vielä julkisia. Ei voi sulkea pois sitä, että vuotojen kohdalla on tapahtunut jotakin laitonta rikosoikeudellisessa mielessä, Ojanen sanoo.

Ojanen muistuttaa, että perustuslakivaliokunta päättää vasta erikseen mietinnön jälkeen asian käsittelyasiakirjojen julkisuudesta. Nyt asiantuntijoiden kannat ovat jo kuitenkin mediassa.

– Ei tämäntyyppisten asioiden pitäisi olla julkisuudessa reposteltavana tässä laajuudessa. Ei tästä mitään korkeaa arvosanaa voi prosessina antaa, Ojanen summaa.

Demokraatin tietojen mukaan perustuslakivaliokunta pitää Haaviston toimintaa moitittava, mutta se ei ylitä ministerivastuulain mukaista syytekynnystä.

Uutisessa luki aiemmin, että vihreät ovat Demokraatin tietojen mukaan päätyneet vastalauseessa sille kannalle, että virkarikos on tapahtunut, mutta muotoilevat asian eri tavalla. Näin ei käynyt. Vihreiden vastalauseessa kansanedustajat Bella Forsgrén ja Mari Holopainen katsovat, että ”ulkoministeri Haavisto ole toiminut asiassa vastoin sitä hänen virkavelvollisuutensa perustana olevaa normikokonaisuutta, joka muodostuu tavallisen lain tasoisten säännösten ohella perustuslain 22 §:stä ottaen samalla huomioon YK:n yleissopimus lapsen 17 oikeuksista tai menetellyt al-Hol –asiaan liittyvässä ratkaisutoiminnassa muutoin lainvastaisesti. Päinvastoin, ulkoministeri Haaviston voidaan katsoa asianmukaisesti pyrkineen toimivaltansa puitteissa perustuslain 22 §:n ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kannalta käskettyihin päämääriin.” (Korjattu kello 18.52)