Mykkänen kertoi asiasta Demokraatille viime perjantaina.

– Meille kaikille se on varmasti vastenmielinen ajatus. Samalla, jos rehellisiä ollaan, nythän hallituskin tuntuu lähtevän siitä, että pikakäännytyksiä pitäisi voida tehdä, jos joudutaan Valko-Venäjän tyyppiseen turvapaikanhakijoilla painostamiseen. Jos iso määrä ihmisiä on kävellyt Suomen puolelle ja naapuri ei ota enää takaisin, joutuu kysymään miten pikakäännytys tapahtuisi, Mykkänen perusteli.

Rajavartiolaitoksen tilanne- ja riskianalyysiyksikön päällikkö, everstiluutnantti Mikko Lehmus kommentoi Mykkäsen avausta tänään Demokraatille.

Koko rajan kattava aita ei olisi Lehmuksen mukaan kustannustehokas eikä muutoinkaan järkevä.

Lehmus arvioi, että pysyvästä tai siirrettävästä aidasta saattaisi olla hyötyä alueilla, joilla laittomien rajanylityssten riski on suurin ja arvioidaan, että olisi todennäköistä, että niitä alueita normaali- tai poikkeusoloissa laittomasti rajaa ylittävät käyttäisivät.

Tällaisia riskialueita Lehmus ei lähde kuitenkaan julkisuudessa nimeämään.

Mitä Lehmus tarkoittaa puhuessaan siirrettävästä aidasta? Hän toteaa, että kyseessä voisi olla esteaita, aitaelementti tai vastaava.

– Pituudessa puhutaan enemmän kilometreistä tai kymmenistä kilometreistä – ennemminkin kuin sadoista metreistä, koska lyhyt aitahan olisi helposti kierrettävissä. Me emme ole tehneet tällaista esitystä, joten en voi kommentoida, minkä kokoinen se voisi olla. Jotta siitä olisi rajavalvonnassa hyötyä, sen pitäisi olla aika laajalle alueelle levitetty.

Lehmus toteaa myös, että aita olisi kustannuskysymys ja painottaa, että rajavalvonta on kokonaisuus, johon kuuluvat henkilöstö, kalusto ja valvontavälineet.

– Nyt tämä aita tietyllä tavalla tulee uutena avauksena. Valvonnan kokonaisuuden tulee olla harmoninen, jolloin se olisi tehokas. Eli vaikka meillä olisi aitaa, mutta ei olisi käyttää resursseja esimerkiksi sen yli kiipeävien kiinniottoon, järjestelmämme ei olisi silloin ehyt.

– Eli jos Rajavartiolaitokselle annettaisiin velvoite rakentaa aita ja se olisi muista voimavaroista pois, se ei olisi Rajavartiolaitoksen mielestä välttämättä hyvä ratkaisu.

Lehmus itse näkee, että jossain päin itärajaa aita voisi olla perusteltu, jos muutoin valvonnan resurssit olisivat kunnossa.

Hän arvioi, että Rajavartiolaitoksen sisällä käydään ainakin keskusteluja aidasta ja sen hyödyt ja haitat punnitaan tarkastikin. Lehmus kuitenkin korostaa, että mikäli Rajavartiolaitos ottaa asiaan kantaa, kanta tulee viraston nimissä.

– Henkilökohtainen arvioni on, että tämä asia tullaan tarkastelemaan ottaen huomioon ne opit, jota on saatu Baltiasta tai Puolasta.

Siihen, koska tarkastelu mahdollisesti tehdään, Lehmus ei osaa ottaa kantaa.

– Perinteisesti valtionhallinto isoissa asioissa toimii tulossuunnittelun mukaisesti vuosisyklillä. Sitten jos on todella poikkeava tilanne ja merkittävä rahantarve, lisäbudjettien kannalta on rahoitettu hankintoja vuosisyklin ulkopuolelta.

Aidan kustannusarvioihin Lehmus ei osaa ottaa tarkkaa kantaa. Riippuisi paljon siitä, mihin aitaa pystytettäisiin. Lehmus on itse aiemmin todennut, että puhuttaisiin 500-1000 eurosta aitametriä kohden maastosta ja varustelutasosta riippuen.

Lehmus ei lähde veikkailemaan, tekeekö Rajavartiolaitos tulevaisuudessa esityksen jonkinlaisesta aitahankkeesta itärajalle.

– Painottaisin, että aita on yksi rajavalvonnan elementti ja sitä pitää tarkastella kokonaisuutena siten, että valvonta tuottaa maksimaalisen tuloksen kaikissa turvallisuustilanteissa elementtien yhteissummana, hän summaa.