“Valmiuslain ja rajavartiolain muutokset eli kuinka oikeusvaltio meni pesuveden mukana – osa 3: suomalaisen perustuslakivalvonnan alennustila”, Scheinin on otsikoinut tänään julkaisemansa tuoreimman kirjoituksen.

Hän puhuu muun muassa vaientamisen kulttuurista rajavartiolain käsittelyyn liittyen. Scheininin mukaan vaikenemisen kautta teeskennellään, ettei perustuslakivaliokunta olisi politisoitunut ja ettei valiokunnassa olisi poliittisia ryhmiä ja että kukin jäsen toimisi ilman ennakkoasennetta, riippumattoman tuomarin tapaan.

– Tämän vaikenemisen ilkeä kääntöpuoli on vaientamisen kulttuuri. Todenpuhujat tai muutoin kriittiset äänet halutaan hiljentää. Kun eduskunnan täysistunnossa 4.7.2022 tehtiin ehdotus (klo 14.34 ja 14.42), että EIT:n ja EUTI:n uusien ratkaisujen vuoksi rajavartiolain muutos vielä lähetettäisiin takaisin perustuslakivaliokuntaan, suuret hallituspuolueet reagoivat tilanteeseen ryhmäkurilla ja oikeisto-oppositio henkilöön käyvillä hyökkäyksillä, Scheinin sanoo.

Scheininin mukaan vaientaminen kohdistuu myös perustuslakivaliokunnan kuulemiin asiantuntijoihin. Tässä yhteydessä hän viittaa Timo Harjuniemen, Maija Dahlbergin ja Anu Kantolan tutkimushaastatteluihin perustuvaan artikkeliin “Sanattomien sopimusten puolustajat: eduskunnan perustuslakivaliokunnan suhde mediajulkisuuteen”. Demokraatti on uutisoinut artikkelista aiemmin.

– Huolestuttavaa on, että perustuslakivaliokunnan jäsenet näyttävät odottavan, että potentiaalinen asiantuntijajoukko yleisesti pitää suunsa kiinni asioissa, jotka saattavat tulla perustuslakivaliokunnan arvioitaviksi, ja että asiantuntijoiden kuuliaisuudesta keskustellaan valiokunnassa, sanktioiden julkiset esiintymiset hyllyttämisellä, Scheinin kirjoittaa.

Hän tekee artikkeliin peilaten johtopäätöksen, että perustuslakivaliokunnan nykyinen kokoonpano on hiljaisella tai nimenomaisella sopimuksella ylittänyt asiallisesti perustellut rajat ja “vaatii kuulemiltaan asiantuntijoilta yleistä vaiteliaisuutta ajankohtaisissa valtiosääntökysymyksissä”.

– Tämä on parlamenttikeskeisen perustuslakivalvonnan irvikuva.

Perustuslakivaliokuntaa politisoitumisesta syyttäessään Scheinin menee myös nykyisten kansanedustajanimien tasolle.

Hänen mielestään varapuheenjohtaja Antti Häkkänen (kok.) ja jäsenet Heikki Vestman (kok.) ja Wille Rydman (silloinen kok.) ovat omaksuneet “tehokkaan ja strategisen suhtautumisen” valiokunnan toimintaan ja asemaan.

– Minulla ei ole sisäpiiritietoa, mutta väitän heidän toimintalinjaansa perustuslakivaliokunnan tarkoitukselliseksi mutta tekopyhästi kielletyksi politisoimiseksi. Strategia tukeutuu osin verkottumiseen valittujen politiikan toimittajien kanssa, osin – pahoittelen – puheenjohtajan heikkouteen. Oppositiopuolueeseen kuuluvat strategit ovat onnistuneet tekemään valiokunnan konsensuksesta normin, jolle asia-argumentit on alistettu. Heidän oma ennakkokantansa asettaa ehdot yksimieliselle lausunnolle tai mietinnölle, heidän ylitseen ei kävellä menettelytapa-asioissa, ja jonkin toisen puoleen edustajien yhteinen eriävä mielipide tai vastalause leimataan tuttujen toimittajien toimesta heti politikoinniksi, joka muka ei sopisi tuomarin hattua kantaville perustuslakivaliokunnan jäsenille, Scheinin kirjoittaa.

Scheinin katsoo myös, että valmiuslain muutos ja Suomen päätös hakea NATOn jäsenyyttä ovat nostaneet pintaan myös presidentin valtaan liittyvän epäterveen ilmiön.

– Urho Kekkosen valtakauden päättymisestä 40 vuoden ajan jatkunut kehitys presidenttikeskeisen hallitsemistavan korvaamiseksi parlamentaarisella päätöksentekojärjestelmällä ei ehkä olekaan pysyvä muutos, vaan perustuslakiin on jäänyt säännöksiä tai aukkoja, joihin presidialismin paluu saattaa tukeutua, erityisesti kriisioloissa.

Scheinin väittää olevan viitteitä siitä, että presidentti Sauli Niinistöllä oli merkittävä osuus, kun pääministeri Sanna Marin (sd.) ja poliittiset puolueet ottivat toimintalinjaksi reagoida Venäjän taholta tulevaan hybridiuhkaan valmiuslakia muuttamalla “ja maksaen lunnaina perussuomalaisille ”rajat kiinni” -pykälän rajavartiolakiin”.

– Jos näin oli, presidentti valmiuslain pikamuutosta ehdottaessaan tosiasiallisesti käytti merkittävää sisäpoliittista valtaa, jolla avaimet annettiin oikeisto-opposition käsiin ja samalla parlamentaarisen enemmistöhallituksen vastuuministerit (oikeusministeri ja sisäministeri) joutuivat statistin asemaan. Tämä ei ole vuoden 1999 perustuslain parlamentaarisen hengen mukaista, Scheinin toteaa.