Kuva: Lehtikuva/Timo Jaakonaho
Rami Adham putosi jalustalta ja sai Keskusrikospoliisin peräänsä – mitä on lelujen takana?

Rami Adham — mitä on lelujen takana?

Suomensyyrialainen putosi jalustalta ja sai Keskusrikospoliisin peräänsä.

Tiedot Rami Adhamin toiminnasta ovat saaneet suomalaiset hämilleen. Moni hyvää tarkoittanut ihminen halusi tukea tämän suomensyyrialaisen miehen toimintaa, kun hän vei leluja ja muuta apua Syyrian sodan uhreille. Hänen itsensä ja häntä avustaneiden henkilöiden nettikeskusteluista tulevat tiedot pakottavat muuttamaan kuvaa kansainvälisesti lelusalakuljettajana tunnetusta Rami Adhamista.

Sekä Rami Adhamin näkemykset että hänen kontaktinsa Syyriassa kertovat hänen edustavan nykyiselle Lähi-idälle niin tyypillistä, sunnien shiiamuslimeihin kohdistuvaa vihapolitiikkaa. Jotta näistä asioista tulisi ymmärrettäviä muille kuin suppean piirin asiantuntijoille, on pakko analysoida Rami Adhamin viestejä ja kertoa niiden taustalla olevasta historiasta.

Vain osa maailman shiioista ruoskii itseään Ashuran aikana

Rami Adham julkaisi Facebookissa (12.10.2016) kuvan shiiojen ashura-seremonioihin eräissä maissa liittyvästä itsensä ruoskimisesta. Kuvassa itseään ruoskinut mies vuotaa vertaa ja antaa todella epämiellyttävän kuvan shiiamuslimien yhden osan tavasta surra omaan historiaan liittyvää imaami Husseinin kuolemaa.

Ashura on shiiamuslimien eräänlainen pitkäperjantai, jonka aikana shiiat muistavat Irakin Karbalassa vuonna 680 sunnien eli islamin enemmistösuuntausta edustavien miesten tekemää murhaa. Karbalassa murhattiin Husain eli profeetta Muhammadin tyttären, Fatiman ja Ali-serkun poika. Juuri tuon murhan jälkeen islam jakautui kahteen erilliseen suuntaukseen, sunneihin ja shiioihin.

Vain osa maailman shiioista ruoskii itseään Ashuran aikana. Iranin hengellinen johtaja Ali Khamenei on sen kieltänyt, samoin Libanonin Hizbollah-järjestö. Libanonin shiia-alueilla usein järjestetään korvaava myönteinen seremonia eli siellä luovutetaan verta.

Minä osallistuin Teheranissa talvella 2007 ashura-kulkueeseen tietääkseni, mistä on kysymys. Sen aikana osallistujamiehet ruoskivat itseään olan yli rytmikkäästi ja laulaen, mutta ruoskinta oli täysin symbolista eikä siihen liittynyt verenvuodatusta. Samanlaista symbolista käyttäytymistä olen nähnyt Etelä-Italiassa katolisen kirkon pitkäperjantain menoissa.

Arabian niemimaa jakautuu

Islamin syntymäseudulla Arabian niemimaalla 600-luvun toisella puoliskolla alkanut muslimien jako levisi laajoille aloille. Myöhemmin se vahvistui, koska se nähtiin myös arabien ja iranilaisten ristiriitana, kun Sahafidien dynastia (1501–1736) teki shiialaisuudesta Iranin virallisen uskonnon. Nykyisin Saudi-Arabian ja Iranin alueellinen hegemoniataistelu esiintyy myös sunnien ja shiio­jen välisenä konfliktina, vaikka se on ennen kaikkea alueellisten suurvaltojen hegemoniataistelua.

Yhdessä ruoskintakuvan kanssa Rami Adham laittoi Facebookiin oman ohjelmajulistuksensa, jossa hän sanoo:

”Muslimina vakuutan teille, että nämä pateettiset, tietämättömät idiootit eivät edusta islamia”. Islam ei saarnaa minkäänlaista väkivaltaa, sotaa tai verilöylyä. Se on paremminkin rauhan puolella ja taistelee vain itsepuolustustarkoituksessa. Tämä on (hän viittaa itseruoskintakuvaan) shiiojen tapoja. ”Minä olen muslimi. Kaksitoistashiialaisuus on sairas äärilinjan kultti, joka perustuu ihmisten (Alin ja Husainin) palvontaan ja on täynnä kerettiläisiä uskoja….”

Adham syyttää shiioja kerettiläisyydestä, koska nämä hänen mielestään palvovat Alia, profeetan serkkua ja tämän poikaa Husainia

Kaksitoistashiialaiset ovat islamin vähemmistösuuntauksen (siis shiialaisuuden) suurin ryhmä, johon kuuluu Iranin, Irakin ja Libanonin väestön suurimmat ryhmät sekä tärkeitä vähemmistöjä Persianlahden maista. Sen lisäksi kaksitoistashiialaisia löytyy myös runsaasti monista Etelä-Aasian maista. Niinpä näitä idiootteja (kaksitoistashiialaisia) on maailmassa ainakin 150 miljoonaa. Kokonaisuutena kaikkien shiiamuslimien osuus maailman 1,5 miljardista muslimista on 10–15 prosenttia.

Adham syyttää shiioja kerettiläisyydestä, koska nämä hänen mielestään palvovat Alia, profeetan serkkua ja tämän poikaa Husainia. Ali ja Husain ovat tärkeitä shiiamuslimeille, koska Ali laittoi alulle muslimien jakautumisprosessin, kun hän vaati, että profeetan seuraaja valittaisiin verisukulaisten joukosta, kun taas Husainin marttyyrikuolema sinetöi skisman.

Tietenkin Adhamin syytös perustuu ajatukseen, että islamista on olemassa vain yksi muoto, ja se on sunnien määrittelemä islam. Rami Adhamin oma määritelmä islamista puolestaan muistuttaa suuresti sunnien äärikonservatiivista islamin tulkintaa eli wahhabilaisuutta.

Oikeaa vai väärää uskoa?

Rami Adhamin toiset kännykkäviestit vahvistavat hänen jo esille tulleita näkemyksiään. Yhdessä viestissä hän uhkaa, että Syyriasta tulee shiiojen joukkohauta ja haukkuu näitä äpäröiksi. Toisessa hän vaatii Syyrian puhdistamista shiioista, majus-väestöstä. Tällä sanalla Saddam Husseinin hallitsemassa Irakissa nimiteltiin iranilaisia kun Irak oli sodassa Iranin kanssa 1980-luvulla. Sana tarkoittaa zarathustralaisia eli antiikin Persian tärkeän uskonnon edustajia, siis epäjumalien palvojia eikä todellisia muslimeja. Rami Adham käytti majus-sanaa juuri tässä merkityksessä Facebook-viesteissään.

Harvat tietävät, että kun Rami Adham tuomitsee shiiamuslimit vääräuskoisiksi, hän turvautuu niin sanottuun takfir-käytäntöön. Kun muslimi julistaa toisen muslimin kafiriksi eli vääräuskoiseksi, koska katsoo tämän joko hylänneen kokonaan jumalan tai uskonnon perusperiaatteet, syyte on erittäin vakava. Tällaista käytäntöä esiintyy nykyisin pääasiassa wahhabismiin tai jihadismiin sidoksissa olevissa sunniryhmissä, mutta jonkin verran siihen syyllistyvät myös shiiat.

Syyrian ongelmien yksinkertaistaminen kuuluu sekä näiden jihadistien että heitä tukeneiden maiden, muun muassa Saudi-Arabian poli­tiikkaan.

Viha shiiamuslimeja kohtaan liittyykin vahvasti Saudi-Arabiassa vuonna 1744 syntyneeseen sunnimuslimien wahhabilaiseen näkemykseen. Kun äärinäkemyksiä edustanut oppinut Muhammad ibn Abd al-Wahhab ja kyläpäällikkö Muhammad ibn Al-Saud aloittivat yhdessä jihadin ja ryhtyivät puhdistamaan Arabian niemimaata vääräuskoisista sunneista mutta ennen kaikkea shiioista, he loivat käytännön, joka elää tänään paitsi Isisin myös lukuisten muiden jihadisti-suuntausten politiikassa.

Vuonna 1791 wahhabien beduiiniarmeija otti haltuunsa Saudi-Arabian nykyisen Itäisen maakunnan ja surmasi 1500 shiiamuslimia. Toinen kammottava vuosiluku on 1802, jolloin wahhabiarmeija hyökkäsi Irakin shiiojen pyhään kaupunkiin Karbalaan ja murhasi 2 000 shiiamuslimia. 1818 beduiiniarmeijan väkivaltaisuuksiin kyllästynyt ottomaanien imperiumi lähetti Egyptin armeijan tuhoamaan ensimmäisen saudi­valtion.

Myöhemmin, hieman ennen kolmannen ja nykyisen saudivaltion syntyä (1932) tuleva kuningas Ibn Saud murskasi itse brittien avustamana kapinoivan armeijan, joka olisi halunnut jatkaa ryöväysretkiään.

On selvää, että Rami Adhamin tuntemille syyrialaisille taistelijoille Assad-suvun johtama valtio on pelkkä shiiavaltio, vaikka Syyrian nykyiseen johtopiiriin on kuulunut runsaasti sunneja ja myös kristittyjä. Syyrian ongelmien yksinkertaistaminen kuuluu sekä näiden jihadistien että heitä tukeneiden maiden, muun muassa Saudi-Arabian poli­tiikkaan.

Rami Adhamin tapaisen, kansainvälisesti vaatimattoman vaikuttajan tekojen ymmärtäminen edellyttää monimutkaisten taustojen penkomista

Tietenkin pitää muistaa, että toisella puolella Iran toimittaa Syyrian valtiolle taloudellista apua ja aseita, ja Iranin Vallankumouskaartin miehet myös taistelevat Syyriassa virallisen hallituksen puolella yhdessä Libanonin poliittis-aseellisen shiia-järjestön Hizbollahin miesten kanssa.
On myös muistettava, että kun Irakin shiiat pääsivät valtaan Yhdysvaltain miehitettyä Irakin vuonna 2003, he kostivat Irakin sunneille sen, että Saddam Husseinin valtakautena shiioja sorrettiin raskaalla tavalla. Ja Iranin vallankumouskaarti on valmentanut ja tukenut vahvasti shiiojen vapaaehtoisjoukkoja Irakissa.

Niinpä Rami Adhamin tapaisen, kansainvälisesti vaatimattoman vaikuttajan tekojen ymmärtäminen edellyttää monimutkaisten taustojen penkomista. Välttämätön asioihin perehtyminen nähdään usein liian suurena kynnyksenä, vaikka ilman tietoa suomalainen yleinen mielipide poukkoilee karilta toiselle.

Oman yhteiskunnan rauhallisesta tulevaisuudesta kiinnostuneiden pitää pystyä analysoimaan, mitä suomalaisten muslimien yhteisöissä tapahtuu. Nuorten sunnien taistelemaan lähtöön johtava radikalisointi seuraa paremminkin yksilöiden ja pienten ryhmien päätöksiä.
Sen sijaan vihapolitiikkaa levitetään monissa Euroopan maissa moskeijoiden kautta.

Rauhanomaista ja pohdiskelevaa islamia edustavat miehet ja naiset tietävät, että ei ole olemassa yhtä ainoata oikeaa islamia, johon muut voidaan pakottaa mukautumaan.

LIISA LIIMATAINEN
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

AVAINSANAT