Työministeri Arto Satonen (kok.) tapaa keskiviikkona SAK:n ja Suomen Yrittäjien edustajat. Aiheena on hallituksen lausuntokierroksilla oleva lakiluonnos, joka koskee paikallista sopimista.

Listasimme ohessa lyhyesti syyt, mitkä kannustaisivat hallitusta tulemaan vastaan lakossa olevaa SAK:ta. Ja toisaalta syyt, miksi SAK olisi halukas päättämään riidan mahdollisimman pikaisesti.

Perustelut pohjaavat paikoin toisistaan poikkeaviin tilannekuviin.

Lakoilla liitot yrittävät vaikuttaa Petteri Orpon (kok.) hallituksen uudistuksiin, etenkin jo eduskunnalle annettuun työrauhaa koskevaan lakiesitykseen ja lausuntokierroksella olevaan paikallista sopimista koskevaan lakiluonnokseen.

Orpo väläytti torstain kyselytunnilla, että vielä lausunnoilla olevan paikallisen sopimisen yksityiskohdista voidaan keskustella. Pääministeri sanoi asian uudelleen MTV Uutisextran haastattelussa.

Alkuviikosta Helsingin Sanomat palasi asiaan ja antoi ymmärtää, että hallituksella saattaisi olla aiheesta jotain tarjottavaa.

NYT SAK kertoi tapaavansa keskiviikkona työministeri Arto Satosen (kok). Tiedämme ministerin tapaavan samana päivänä myös Suomen Yrittäjien (SY) edustajia.

On yleisesti tiedossa, että SAK ja SY ovat paikallisesta sopimisesta kannalta eri linjoilla. Yrittäjät haluavat hallituksen tavoin ulottaa paikallisen sopimisen myös järjestäytymättömään kenttään ja niin, ettei työntekijöiden edustajan tarvitsisi aina olla jonkin ikävän ammattiliiton luottamusmies.

Satosen tapaamisten jälkeen kokoontuu SAK:n hallitus. Se kertoo keskiviikkona klo 16 jatkuuko poliittinen lakkoilu, ryhdytäänkö paikallisesta sopimisesta käymään neuvotteluja vai onko asiasta kenties jo löydetty yhteinen näkemys.

MILLAISET asiat puhuvat sovun syntymisen puolella yhtäältä hallituksen ja toisaalta SAK:n puolelta?

Aloitetaan hallituksesta. Tiistain tiedotustilaisuudessaan ministeri Satonen puhui tavattoman paljon keskustelemisesta, muun muassa näin:

– Ylipäätään tässä on ollut koko ajan erittäin hyvä keskusteluyhteys.
– Koko ajan on käyty keskusteluja myös näistä yksityiskohdista.
– Lakkoilemalla ei voi vaikuttaa hallituksen esityksiin. Keskustelemalla voi ja sen takia on tietysti tärkeätä, että näitä keskusteluja käydään. Ja niitä on käyty tässä koko ajan ja tullaan käymään jatkossakin.

Hallitus on tiukasti pitänyt kiinni linjasta, ettei se neuvottele. Nyt SAK toi kuitenkin Satosen kanssa käytävät keskustelut julkisuuteen ja Satonen joutui painottamaan keskustelujen merkitystä.

Samaan aikaan SAK on korostanut, ettei minkäänlaisia neuvotteluja ole hallituksen puolelta ehdotettu eikä käyty. Mahdollisista paikallisen sopimisen kompromissihaluistakin puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoo lukeneensa lehdestä.

SANOILLA on väliä, siksi Satonen puhunee tarkoituksella “keskustelemisesta”. “Neuvotteleminen” kuulostaisi siltä, että hallitus on avaamassa esityksiään lakkoilijoiden painostamana.

Satonen sanoo kuuntelevansa keskiviikkona, millaisia näkemyksiä SAK:lla ja Suomen Yrittäjillä on paikallisesta sopimisesta.

– Hehän tulevat myös jättämään näkemyksensä myös virallisella lausuntokierroksella, ministeri muistuttaa.

Eli jos hallituksen paikallista sopimista koskevaa esitystä rukataan, siitä voidaan epävirallisesti sopia nyt, ja virallisesti sitten lausuntokierroksen jälkeen. Tällainen normaalissa järjestyksessä tehty ratkaisu säilyttäisi kasvot hallitukseltakin.

MIKSI hallitus edes haluaisi sopia työmarkkinariidat? Sillähän on hyvät mahdollisuudet ajaa uudistuksensa läpi eduskunnassa.

Koska kello käy. Hallitusta odottaa erittäin vaikeiden päätösten kehysriihi, johon tarvitaan kaikkien hallituspuolueiden eduskuntaryhmien kuittaus. Pian myös lumet sulavat ja tilanne itärajalla voi muuttua dramaattisesti.

Yksikään hallitus ei halua kohdata useita samanaikaisia kriisejä, joten helpompi on yrittää poistaa päiväjärjestyksestä ensin kotimaiset häiriöt, poliittiset lakot.

Paikallinen sopiminen on hallituksen viiteryhmistä tärkeintä lähinnä Suomen Yrittäjille.

Sen sijaan EK:lle ja etenkin sen Teollisuusliitolle paikallinen sopiminen on pääosin jo arkea. EK:lle kelpaisi kompromissi, varsinkin jos sillä lopetettaisiin vientiteollisuutta köyhdyttävät lakot. Voi olla, että EK on jo neuvonut hallitusta tällaiseen.

Satonen sanoi tänään myös mielenkiintoisesti, että paikallinen sopiminen ulotetaan järjestäytymättömään kenttään ”mutta toki niin, että sopimuskumppani on silloin ammattiliitto tai ammattiosasto.”

Tämä voisi olla ay-liikkeelle suunnattu myönnytys ja tarkoittaisi sitä, että luottamusmiehen aseman turvaamisesta paikallisessa sopimisessa voitaisiin yrittää päästä jonkinlaiseen osapuolia tyydyttävään tulokseen. Tämä ei kuitenkaan riittäisi.

Keskeisiä muita ratkottavia kysymyksiä ovat esimerkiksi, miten määritellään yleissitovuus, oikeus järjestää tukilakkoja ja lakkojen sakkomaksut.

SAMAAN AIKAAN myös SAK etsii ulospääsyä riidoista. Palkansaajajärjestö tietää, ettei se juuri nyt voi lopullisesti voittaa hallitusta. Perussuomalaisten kannatus sekä hallituksen suosio ovat pysyneet ennallaan.

Yleinen mielipidekin voi kääntyä ay-liikettä vastaan, jos lakot vain jatkuvat tai iskevät kovaa ihmisten arkeen. Omassa jäsenkunnassakin lakkoinnostus laantuu kevään edetessä.

Kun hallitus ja työministeri Satonen nyt korostavat keskusteluhalujaan ja vihjaavat pienten muutosten mahdollisuuksista – ei kuitenkaan hallituksen linjasta tinkimisestä – tämä saattaa alkaa jo näyttää monen ay-ihmisen silmissä riittävältä, periaatteelliselta vastaantulemiselta.

Juuri nyt myös SAK ehtisi vielä pelastaa työmarkkinatavoitteistaan sen vähän, mitä pelastettavissa on. Vaatiiko sopuun pääsy vielä yhden uuden lakkojakson, se nähdään keskiviikkona.

Tätä puoltaisi se, että paikallisesta sopimisesta SAK:n sekä Suomen Yrittäjien, hallitus kyljessään, näkemykset ovat yhä erittäin kaukana toisistaan. Toinen vaihtoehto olisi se, että riittävät neuvottelyedellytykset voitaisiin todeta ja lakot perua.

Aika käy joka tapauksessa vähiin kaikissa kiistan osapuolten päädyissä.