Ministeriön taustatilaisuudesta tehtyjen mediajuttujen perusteella Suomen kriittisten kohteiden ympärillä lentelee tunnistamattomia – mutta melkoisen varmasti – punatähtisiä drooneja. Samoin alkukesällä havaittu vesilaitoksiin tehty ilkivalta näyttäisi valtiollisen toimijan tekosilta – tai siis näin ministeri antoi ymmärtää.

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps), joka paraikaa hoitaa oman toimensa ohella myös sisäministeriyttä, ilmoitti tilaisuudessa oman näkemyksensä syyllisestä.

Ilta-Sanomat kertoi Ranteen sanoneen, että aihetodisteet viittaavat Venäjään.

VALTIOLLISTA vakoilua ja tihutyöntekijöitä valvovassa Suojelupoliisissa ministerin puheet aiheuttivat kahvien pärskäyttämistä työpöydille.

Demokraatin tietojen mukaan myös paikallispoliisit ovat monissa kunnissa huomanneet, että murroissa ja töhrinnöissä asialla ovat olleet koulujen loppumisesta riehaantuneet nuorisolaiset, känniääliöt ja tavalliset vandaalit – eivät GRU:n tai FSB:n agentit.

Supo lausuikin tiistaina STT:lle nopeasti, että se pysyy yhä kannassaan: Venäjä tekee jotain muuta kuin juuri näitä mainittuja pahuuksia.

Rannekin alkoi samana iltana peruuttaa puheissaan. Hänen mukaansa sisäministeriö ja poliisi eivät ole “eri linjoilla” Venäjän osallisuudesta.

Ranne täsmensi STT:lle sähköpostitse, että Venäjän roolista puhuessaan hän tarkoitti muun muassa satelliittipaikannuksen häirintää, joka kiistatta tulee itärajan takaa.

Vesitornien rikkojista ja droonien lennättäjistä ministeri ei enää kommentoinut halaistua sanaa.

MIKSI sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri päätti keulia julkisesti näinkin turhissa yksityiskohdissa?

Suden huutamisesta ei nimittäin ole jonkun vesitornigraffitin tai lennätysluvista piittaamattomien teinien droonihurjastelun yhteydessä mitään hyötyä.

Sillä vain lisätään väärää mielikuvaa siitä, että Venäjän piippalakit puuhastelevat täällä mielin määrin, joka nurkan takia, emmekä voi muka asialle mitään.

Oikeitakin varoittelunaiheita sen sijaan olisi. Venäjä tekee tänä syksynä kaikkialla Euroopassa erilaisia sabotaaseja. Roistovaltio yrittää värvätä verkon kautta Suomestakin halukkaita iskijöitä, ja palkkaa mielellään erilaisia rikollisia ja katujengiläisiä tekemään likaisia töitä puolestaan.

Venäjä rikkoo tai harjoittelee infran rikkomista meillä suorilla verkkohyökkäyksillä sekä erilaisen kyberrikollisuuden avulla.

Samoin Venäjä yrittää vahvistaa verkossa liikkuvaa, EU:n yhtenäisyyden murentamiseen tai viranomaisten väsyttämiseen tarkoitettua mis-, dis- ja malinformaatiota megafonin lailla.

Ministeri olisi voinut aivan yhtä aiheellisesti varoittaa suomalaisia Venäjän lietsomien huhujen ja valeuutisten levittämisestä, mutta se olisi ehkä osunut ikävästi omiin populistipoliitikkoihimme.

VENÄJÄLTÄ voi odottaa Suomeenkin mitä tahansa oikeaa vahingontekoa, eikä todellisista tapauksista pidä vaieta.

Suomi on ottanut hallitusohjelmansa mukaan kyberpuolustuksessa linjakseen aiempaa paremman attribuution, eli syyllisten julkisen nimeämisen. Tämä on erittäin tervetullut muutos aiempien vuosien hyssyttelyyn.

Toimiakseen ja tehotakseen attribuutio vaatii kuitenkin uskottavuutta, eikä sitä pidä vaarantaa keulimisella, vaikka mieli tekisikin syyttää Venäjää joka risauksesta.

Mitä maanantain lipsautuksista sitten aiheutui? Ei mitään suurta vahinkoa.

Näyttää vain siltä, että sisäisen turvallisuuden asioita oman toimensa ohella hoitava pätkäministeri väläytti perehtymättömyyttään hallinnonalan tapoihin.

Tällaisia lausuntosammakoita ministeriyden vakituinen haltija Mari Rantanen (ps) olisi luultavasti osannut välttää.