– Tällä on tietysti monta tavoitetta. Ensinnäkin haluamme osoittaa ja näyttää, että ihmiset ovat tosissaan näissä asioissa. Kaikki hallitukset esitykset saavat väen liikkeelle ja lakot pitävät hyvin työpaikoilla. Se vain kertoo siitä, että ovat sitoutuneita ja ymmärtävät yhä paremmin, mitä hallituksen heikennykset oikeasti tarkoittavat työntekijälle. Siitä tässä hommassa on myöskin kysymys.

Ay-liike toivoo, että neuvottelutie vielä aukeaisi, vaikkei vastaantuloa olekaan tähän mennessä kuulunut. Aalto toivoo edelleen paluuta normaalimpaan neuvottelutoimintaan.

– Eskaloitumisen polku on koko ajan edessä eli eihän nämä välttämättä tähän päivään lopu, hän muistuttaa Senaatintorilla.

– 70-lukulainen yleislakko ei varmaan ole enää toimiva, mutta jos meillä on 300 000 ihmistä työtaistelujen piirissä, niin onhan se iso joukko ihmisiä, jotka kuitenkin tekee sen omasta halustaan. Työnantajapuoli sanoo, että se on pakotettuna paikalla -tyylisesti, mutta ei se pidä paikkaansa. Ei me ihmisiä tänne saada millään uhkailulla vaan ne tulee omasta vapaasta halustaan ja tahdostaan osallistumaan.

Aalto ei lähde ennakoimaan, mitä on tulossa ja koska, elleivät nykyiset toimet tuota toivottua edistystä.

– Totta kai arvioimme tämän vaikutuksia, että onko tällä vaikutusta vai ei, ja jos ei ole, sitten varmaan arvioidaan, mitä sitten täytyy tehdä.

LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

AALTO kommentoi Demokraatille myös sitä, onko pääministeri Petteri Orpo (kok.) ajanut itsensä tilanteeseen, jossa neuvottelujen avaaminen on käytännössä mahdotonta elinkeinoelämän vastustuksen vuoksi.

– Tietysti kun kaikki nämä kirjaukset, jotka on tehty työelämään, ovat tulleet sieltä elinkeinoelämän kynästä on se sitten Suomen Yrittäjät, EK tai joku yksittäinen työnantajayhdistys, heidän varmaan pitäisi keskenään vähän käydä arviointikeskustelua, mitä kannattaa ja mitä ei.

– Jos arvio on se, mitä perussuomalaiset on esittänyt, että tyhjennetään lakkokassat ja katsotaan sitten, niin se on lopun alkua tälle sopimusyhteiskunnalle, ylipäänsä koko suomalaiselle työehtosopimusmarkkinalle. Tässä on isot vaikutukset myös näihin asioihin, kun pelkästään tämä yksittäinen hetki tai mielenosoitus.

Aalto näkee mahdollisena lopputulemana jopa sen, ettei valtakunnallisia työehtosopimuksia enää ole 5-10 vuoden kuluttua, jos asiat lähtevät menemään huonoon suuntaan.

– Järjestäytymättömät työnantajat saavat paremmat edellytykset sopia paikallisesti kuin järjestäytyneet. Eihän järjestäytyneiden työnantajien kannata enää olla järjestäytyneitä, jos ne saavat paremmat ehdot olla järjestäytymätön. Tämä johtaa siihen, ettei meillä ole neuvottelukumppania valtakunnallisten sopimusten osalta. Paljon on siis kyseessä, miten näissä edetään, että suomalainen tulevaisuus on ylipäänsä työmarkkinoilla.