Hän vetosi entiseen kansanedustajaa, runoilija Tommy Tabermanniin, joka sanoi kerran, että politiikassa ihmiset usein katsovat toisiaan kuin haukka katsoo varpusta.

– Tältä tämänkin vaalikauden aikana on joskus tuntunut. Toisen puolueen edustaja, joskus omankin, on saatettu nähdä enemmän saaliina kuin samanlaisena ihmisenä kuin itsekin, Risikko sanoi.

Risikon mukaan samanlainen katse on luotu myös tieteellisiin asiantuntijoihin.

Risikon mukaan poliittisessa päätöksenteossa tarvitaan tutkittua tietoa.

– Kuten historiasta olemme oppineet, tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Jos se on alkuna, mikä on viisauden lopussa? Se on yhteiskunta, joka on mahdollisimman hyvä jokaiselle suomalaiselle ja myös luonnossamme eläville varpusille.

Risikon mukaan tällaista yhteiskuntaa ei rakenneta vain faktoilla vaan ennen kaikkea arvoilla. Hän siteerasi Väinö Voionmaata, professoria ja parlamentaarikkoa: ”Emme voi yhteiskunnallisia asioita aina muuttaa väitöskirjojen mukaan, sillä mielipiteet tieteessäkin vaihtelevat. Tieteelliset tutkimukset ovat huomioonotettavia seikkoja, mutta yhteiskunnallisissa asioissa yhteiskunnan kokemuksen, yhteiskunnan oman edun ja yhteiskunnan tarpeen täytyy olla ratkaisevia.”

Risikon mukaan kansanedustajien päätösten tulee perustua moraaliseen harkintaan yhteiskunnan edusta, luontomme tilasta ja ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista.

– Tutkijoita tulee kuunnella, mutta kansanedustajien tulee aina säilyttää kansalta saamansa valta itsenäisesti harkita maamme etua ja tehdä päätöksiä sen mukaisesti. Korkein hyve eduskuntatyössä on perustuslain noudattaminen ja sen valvonta kansanvaltaisessa maassa on kansanedustajien tehtävä. Ei kenenkään muun, Risikko painotti.

Tämän jälkeen hän siteerasi oikeustieteen emeritusprofessoria Aulis Aarniota:

”Oikeusjärjestys ei demokraattisessa oikeusvaltiossa anna oikeustieteelle erityisasemaa parlamenttiin nähden. Suomen perustuslain hyväksymässä valtiovallan kolmijako-opissa lainsäädännöllinen ylivalta on parlamentilla, lainkäyttövalta tuomioistuimilla. Siihen oikeustieteen ja sen teoreetikoiden on tyytyminen, vaikka oikeustieteellä onkin, ja on aina ollut, tärkeä rooli muotoiltaessa yhteiskunnassa voimassa olevaa oikeutta.”

– Me kansanedustajat usein olemme olleet huolissamme siitä, kuinka suomalaisten luottamus perinteisiin yhteiskunnan instituutioihin on vähentynyt. Toivottavasti tulevaisuudessa muistamme kuitenkin myös sen, että arvostelemalla perustuslakia ja sen tulkitsijoita, osallistumme itse yhteiskuntamme tärkeimmän instituution – perustuslain – vähättelemiseen, Risikko totesi.