Ruandan pakolaisina olimme tottuneet, että mihin ikinä menimmekin, jouduimme aina olemaan piilossa. Turvapaikanhakijana en voinut tietää, otetaanko minut vastaan vai ei. Suomeen tuleminen oli niin ihanaa, että kaikki rankatkin kokemukset unohtuivat hetkeksi. Tuli heti todella positiivinen olo tästä maasta.

On tärkeää, miten ihminen otetaan vastaan minne ikinä hän meneekin. On ihan sama meneekö uuteen työpaikkaan tai kouluun, vai muuttaako uuteen maahan. Se, miten sinut vastaanotetaan, vaikuttaa todella paljon koko fiilikseen jatkossa. Lämpimästä vastaanotosta tulee postiivinen olo ja tunne, että kyllä kaikki menee hyvin ja onnistuu.

Tulin Suomeen kahden isosiskoni kanssa. Toisella siskolla oli myös perhe mukana. Aluksi asuimme kaikki samassa talossa. Myöhemmin minä ja toinen siskoni muutimme omiin asuntoihin. Sosiaalityöntekijät auttoivat ja olivat niin ystävällisiä meille.

Työ on tärkeää niin toimeentulon kuin mielenterveydenkin kannalta. Eniten nautin työskentelystä ihmisten parissa. Olen töissä kaupassa ja lisäksi minulla on myös oma kirjanpitofirma. Omassa firmassa, yksityisyrittäjänä, parasta on oma rauha ja oma tahti tehdä töitä. Toisaalta pidän myös toisesta työstäni, missä olen koko ajan kontaktissa muiden ihmisten kanssa ja voin tuoda heille iloa.

Olen tyytyväinen, kiitollinen ja iloinen. Vaikka olen kokenut kaikenlaista, niin se ei haittaa. Tällä hetkellä on kaikki hyvin.

Rita Kostama on Vuoden Pakolaisnainen.

Teksti: Nora Vilva

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 6.5. 2016