Teatteri ja Tanssi
13.10.2020 18:43 ・ Päivitetty: 13.10.2020 18:43
Runsaasti yksityiskohtia, mutta ei mitään turhaa: Kaksivärinen fuuga on liikkeen ja tanssin juhlaa
Kristallinkirkasta liikettä, joka elää ja hengittää. Yhtä aikaa vahvaa ja herkkää. Runsaasti yksityiskohtia, mutta ei mitään turhaa. Paljon toistoa ja yllättäviä muutoksia. Vakavuutta ja leikillisyyttä.
Kaikkea tätä ja paljon muuta on Carl Knifin uudessa teoksessa Kaksivärinen fuuga, joka on Carl Knif Companyn ja Helsinki Dance Companyn yhteistuotanto.
Voi olla, että koronapaussi keväisen ensi-illan aivan viime metreillä peruunnuttua, on tehnyt teokselle hyvää sen muhiessa työryhmän kehoissa ja mielissä, mutta aivan kiistatonta on, ettei näin itsestään selvää ja loistavaa esitystä synny ilman erinomaista tekijäryhmää.
Knifin persoonallinen, keventynyt liikekieli on saanut tulkitsijoikseen aivan upean tanssijajoukon. Koko seitsenhenkinen ryhmä, Jonna Aaltonen, Jyki Kasper, Pekka Louhio, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Anna Stenberg ja Eero Vesterinen, on täydellinen. He ovat satakymmenenprosenttisesti läsnä. Heidän kontaktinsa ja keskinäinen kemiansa toimivat kuin unelma. Liikkeissä on yhtä aikaa tarkkuutta ja pehmeyttä. Voiman ja energian käyttö ovat tasapainossa.
Kaksivärisen fuugan koreografisena lähtökohtana ovat olleet Dmitri Šostakovitšin preludit ja fuugat. Ja näihin kahteen, musiikkiin ja liikkeeseen, teos keskittyykin. Se ei silti tarkoita, etteikö siinä olisi paljon muutakin, erityisesti tunnelmaltaan, josta helposti löytyy viittauksia niin uneen kuin alitajuntaankin.
Mitään varsinaista tarinaa teoksessa ei ole, mutta ainakin minä näin esityksen yhtenä vahvana teemana toisten ihmisten niin konkreetttisen kuin symbolisenkin seuraamisen ja ohjaamisen. Tapahtuu se sitten liikettä matkimalla, ohuilla kiiltävillä seipäillä ohjailemalla tai toppatakkeja kuin härkätaistelijan muletaa käyttelemällä.
Myös tietynlainen selittämättömyys on olennainen osa teosta. Mitä muuta kuin lavastuksellisia elementtejä ovat erilaiset näyttämölle kanneksitut esineet? Mitä symboloivat mustat hahmot, joita ensin ohjaillaan, mutta jotka sittemmin liikkuvat myös itsekseen? Entä eturiviin aika ajoin ilmestyvä toppatakkikansa, joka taputuksellaan säestää tanssia? Näihin kukin saa löytää vastauksen itse.
Teoksen toteuttajien dreamteamiin kuuluvat tanssijoiden lisäksi valoista ja lavastuksesta vastannut William Iles, puvut suunnitellut Karoliina Koiso-Kanttila, ääntä hallinnoinut Janne Hast ja naamioinnista vastannut Milja Mesonen. Heistä kunkin työ on harkittua sekä hienosti linjassa ja tasapainossa kokonaisuuden kanssa.
Kaksivärinen fuuga on sellaista liikkeen ja tanssin juhlaa, että todella toivon sen saavan enemmänkin esityksiä kuin nyt tiedossa olevat neljä Kaupunginteatterin studio Pasilassa.
TANSSI
Carl Knif Company ja Helsinki Dance Company
Kaupunginteatterin studio Pasila
Kaksivärinen fuuga
Koreografia Carl Knif Musiikki Dmitri Šostakovitš Valot ja lavastus William Iles Puvut Karoliina Koiso-Kanttila Ääni Janne Hast Naamiointi Milja Mesonen Tanssijat Jonna Aaltonen, Jyki Kasper, Pekka Louhio, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Anna Stenberg ja Eero Vesterinen
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.