Puolustusministeri Peter Hultqvistin (sd.) asettaman työryhmän loppuraportissa todetaan muun muassa, että Suomeen voidaan tarvittaessa lähettää prikaati täydennyksineen eli reilut 5 500 sotilasta. Tällaista linjausta on luonnehdittu historialliseksi.

Prikaati voitaisiin lähettää myös sotatilanteessa tai sen uhatessa.

Yhteistyö Suomen kanssa ei olisi automaattista vaan vaatisi molemmilta mailta erillisen päätöksen.

Myös porvaripuolueet tukevat raporttia vaikka jättäytyivät pois sen allekirjoituksesta.

SDP:n kansanedustaja Mika Kari toimi viime vaalikaudella puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Demokraatti kysyi häneltä kantaa Ruotsin ehdotukseen mahdollistaa prikaatin lähettäminen Suomeen.

Kari muistuttaa, että viime vuosien aikana on lisätty Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä monilla eri tavoilla.

– Ruotsalaisten esitys on sinänsä kyllä ihan linjassa jo siihen yhteistyön laajentamiseen, jota viime vuosina on tehty. En pidä tätä esitystä historian mittakaavassa katsottuna ainutkertaisena. Kyllähän Ruotsi on aikanaan tarjonnut ja jopa aikanaan lähettänytkin ruotsalaisia joukkoja Suomen tueksi, silloin, kun Suomi on niitä historiassa tarvinnut, Kari pohdiskelee, mutta muistuttaa, että nyt on kuitenkin kyseessä tämän päivän ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Karin näkemys on, että Ruotsi haluaa laajentaa nykyistä puolustusyhteistyötä entistä konkreettisempaan muotoon.

– Tämä on ehdotus on nyt tullut Ruotsista. Tietenkin näiden ehdotusten yhteensovittaminen myös suomalaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on sitten varmaankin tulevan hallituksen työlistalla. Näin ainakin toivon, Kari sanoo.

Kari on hallitusneuvotteluissa puolustuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän jäsen. Hän korostaa, ettei kommentoi hallitusneuvotteluita millään tavoin.

– Jos jatketaan viime kaudella laajennettua ja syvennettyä puolustusyhteistyötä, sitä kautta tässä on puolustusyhteistyön tarjottimelle katettu ikään kuin Ruotsin puolelta uusi konkreettinen elementti, ehdotus.

Kari toteaa, että EU:n puolustusyhteistyö ja siihen liittyen myös Suomen puolustusvoimien uusi lakisääteinen tehtävä avun antamisesta ja vastaanottamisesta on kehys, johon Ruotsin ehdotus sopii.

EU:n Lissabonin sopimuksen avunantolauseke kuuluu: “Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.”

Lauseketta sovellettiin, kun Ranska pyysi Suomelta apua vuoden 2015 terroristi-iskun jälkeen.

Kysymys kuuluu, pitäisikö Suomen antaa nyt Ruotsille jotakin vastaavankaltaista kuin ehdotus prikaatista on.

– Varmaan olisi mielekästä uuden hallituksen sitten myös pohtia, millä tavalla se asemoi meitä puolustusyhteistyössä Ruotsin kanssa, Kari toteaa.

Voiko tällainen nyt Ruotsista tullut ehdotus yllättää ulko- ja turvallisuuspoliittisen johtomme?

– En usko kyllä siihen. Ainakin perinteisesti Suomessa ja Ruotsissa on yritetty välttää toistemme yllättämistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioissa.

Eli ennalta on tiedetty mitä tuleman pitää?

– Itsellä ei ole tietoa, mutta voisin nyt lähtökohtaisesti ainakin olettaa, että ei näissä puolustusyhteistyöasioissa toisiamme yllätä.

Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa. Kari toteaa, että tähän Ruotsin ehdotuksella ei ole vaikutusta.

– Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on luonteeltaan huomattavasti syvempää. Minä lasken tämän itse kuuluvan enemmänkin siihen, että mailla on halutessaan mahdollisuus antaa apua ja tukea muille maille heidän joutuessaan kriisiin.

Lisääkö Ruotsin ehdotus tarjottavasta prikaatista Suomen turvallisuutta?

– Se, että meillä on Ruotsin kanssa hyvää puolustusyhteistyötä vahvistaa pohjoisen Itämeren alueen vakautta. Kun Suomi ja Ruotsi molemmat sotilaallisesti liittoutumattomina maina tekevät puolustusyhteistyötä yhdessä, näen ehdotuksen vakauttavana.

Karin mukaan on vaikea arvioida, miten Venäjällä ehdotuksesta ajatellaan.

– Itse ainakin uskoisin niin, että kaikkien intressi Itämeren alueella on, että tässä tapauksessa sotilaallisesti liittoutumattomat maat pystyvät ikään kuin puolustusyhteistyön kautta viemään viestiä eteenpäin, että me tulemme pitämään kiinni suvereniteetistamme emmekä itse aiheuta uhkaa alueemme ulkopuolelle. Meidän pyrkimyksemme on vakauttaa tätä aluetta ja hoitaa oma puolustuksemme myös yhteistyöllä.

Toimistusministeristön puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ei kommentoinut Ruotsin ehdotusta Demokraatille.

– Ministeri totesi, ettei tässä tilanteessa ole tuohon mitään kommentoitavaa, Niinistön avustaja kertoi.