Leimallisesti kielipuolueena toimiva RKP on pitkään pärjännyt vaaleissa ruotsinkielisten äänillä, mutta se on myös ollut sopiva apupuolue moneen hallitukseen.

RKP:n poliittinen rooli huipentui viime vaaleissa vuonna 2023, kun se noin viiden prosentin kannatuksellaan pääsi ratkaisemaan, syntyykö Suomeen porvarihallitus vai ei. Pitkällisen väännön jälkeen RKP lähti mukaan kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien hallitukseen.

– Puolueen dna:ssa eli vahvana kokemus siitä, että ruotsinkielisille tärkeitä etuja ja asioita ajettiin parhaiten hallituksesta käsin, tutkija Mikko Majander kirjoittaa tällä viikolla julkaistussa ajatuspaja Magman selvityksessä Onko RKP:lle haastajia – Katsaus Suomen puolueiden ruotsinkieliseen toimintaan.

RKP:N hallitus- ja vaalimenestystä selittää pitkälti se, että ruotsinkielisten näkökulmasta sille ei ole uskottavaa vaihtoehtoa. Muista puolueista vain SDP:llä on laajempaa merkittävää ruotsinkielistä toimintaa.

Toisaalta muiden puolueiden kovempikaan panostus ruotsinkielisiin äänestäjiin ei välttämättä toisi toivottua tulosta. Majanderin mukaan RKP uskollisine äänestäjineen vie porvarillisella puolella tästä potista leijonanosan.

”RKP:n ohella ainoastaan sosiaalidemokraatit sijoittavat todellisia resursseja ruotsinkieliseen toimintaan. Muut täyttävät lähinnä minimivaatimuksen tärkeimpien ohjelmapapereiden julkaisemisesta myös toisella kotimaisella”, Majander kirjoittaa.

SDP linjasi jo vuoden 1906 puoluekokouksessa yksimielisesti ruotsin kielen merkittävästä asemasta Suomessa:

”Ruotsin kieli on Suomen ruotsalaisen väestön kaikinpuolisessa kohottamisessa välttämätön ja sitäpaitsi länsimaisen sivistyksen ja siihen kuuluvien sosialidemokraattisten aatteiden Suomeen siirtämisessä suuressa merkityksessä, jonka tähden kokous ilmaisee suosivansa ruotsinkielisen sivistyksen Suomessa säilyttämistä ja edelleen kehittämistä.”

SDP:hen vuonna 1899 perustettu Finlands Svenska Arbetarförbund tunnetaan nykyään nimellä Finlands Svenska Socialdemokrater.

FSD on SDP:n piirijärjestö, jolla on paikkansa niin puoluehallituksessa, puoluevaltuustossa kuin puoluekokouksessa.

SDP:llä on kaksi ruotsinkielistä kansanedustajaa, Johan Kvarnström ja tänä syksynä eduskuntaan noussut Anette Karlsson.

Viimeistään vuoden 2024 EU-vaali ja kaksikielisen Li Anderssonin huikea henkilökohtainen äänisaalis osoitti, että myös politiikan vasemmalta laidalta voidaan haastaa RKP:tä.

”RKP:n oli hyväksyttävä, että se ei voinut yksin edustaa ruotsinkielistä Suomea, johon kuului myös vahva punavihreä elementti.”

Oikealta laidalta RKP:tä haastaa kristillisdemokraatit, jonka ruotsinkielinen toiminta painottuu Pohjanmaalle. Tarjolla on RKP:tä konservatiivisempi vaihtoehto uskonnollisella arvopohjalla.

RKP sai heti ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 valtaosan ruotsinkielisten äänistä. Sen jälkeen puolue on saanut vaaleista ja sukupolvesta toiseen noin 70 prosenttia, ja välillä ylikin, ruotsinkielisten äänistä.

Puolue onnistui yhdistämään niin kaupunkien ylä- ja keskiluokan sekä maanviljelijäväestön ja rannikon kalastajien näkökulmat. Puolueen poliittinen kirjo on laaja.

”RKP:n katon alle oli perinteisesti mahtunut poliittista kirjoa kaukaa oikealta melkoisen vasemmalle, samalla kun puolueidentiteetissä vaalittiin liberaalia (sateenkaari)lippua. Taloutta näkyvämmin se liehui erilaisiin vähemmistöihin, ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen solidaarisuuteen liittyvissä kysymyksissä” Majander kirjoittaa.

RKP:N poliittinen lintukoto joutui myllerrykseen poliittisen kentän toiseen päähän asemoituneen perussuomalaisten nousun myötä.

Kun Sipilän hallitusta muodostettiin, perussuomalaisten Timo Soini ei halunnut ”takiaispuolueita” siihen mukaan.

”RKP estää järkevän kielipolitiikan Suomessa”, Soini linjasi.

Soinin seuraaja Riikka Purra on pehmentänyt – ainakin näennäisesti – perussuomalaisten suhtautumista ruotsin kieleen.

”Suomi ja ruotsi ovat kotimaiset kielemme. Suuremmat uhkat tulevat muualta”, Riikka Purra linjasi tuoreena puheenjohtajana joulukuussa 2021.

Vastaikkainasettelu repesi kunnolla vuonna 2023, kun RKP pohti osallistumistaan Petteri Orpon oikeistokonservatiiviseen hallitukseen. Päätös on vaikea, ja myös koko hallituskausi on ollut RKP:lle tuskainen.

”Tällainen seura tuntui liberaalille vähemmistöjen oikeuksia ja globaalia vastuuta kantavalle RKP:lle tukalalta. Ahdistusta lisäsivät sen punavihreät kumppanit edellisestä hallituksesta, jotka ilmoittautuivat vaihtoehdoksi kaksikielisen Suomen puolustajina.”

RKP:n tilannetta ei helpottanut, että SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät todellakin ottivat tilanteesta poliittisen ilon irti. Ne muistuttivat myös työskentelevänsä kaksikielisen Suomen ja ruotsinkielisten asioiden puolesta.

”Rakas Anna-Maja, olemme tehneet hyvää yhteistyötä viimeiset neljä vuotta ja tiedän, että sinulla on sydän oikealla paikalla. Onko Suomelle viisasta, että RKP ryhtyy oikeistokonservatiivisen politiikan tukipuolueeksi, Vihreiden väistyvä puheenjohtaja Maria Ohisalo vetosi avoimella kirjeellä kollega Anna-Maja Henrikssoniin.

Hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa ei kuitenkaan syönyt RKP:n kannatusta vuoden 2024 EU-vaalissa, vaikka muun muassa SDP panosti vahvasti ruotsinkielisiin äänestäjiin.

SDP:n ruotsinkielisen piirijärjestön FSD:n ehdokkaan Dimitri Qvintuksen vaalilause oli: ”Jag är redo att vara Svensk-finlands röst i Bryssel.” (Olen valmis olemaan ruotsinkielisen Suomen ääni Brysselissä).

RKP:lle ja sen kannattajille EU-vaali oli kuitenkin lopulta puoluevaali. Uskollinen kannattajakunta ei protestoinut, vaan äänesti omia ehdokkaita.

”RKP osoitti jälleen kannatuksensa olevan immuuni sille, että kilpailijoiden listoilta löytyi ruotsinkielinen ääniharava”, Majander kirjoittaa.