– Kaikkine heikkouksineenkin suomalainen laajaan yhteistyöhön ja vasemmisto-oikeistorajat ylittämisen mahdollistama hallitusten kokoaminen on edelleen toimiva malli, Heinäluoma kirjoittaa.

– Suomessa eduskunnan hajotusvaaleja ei ole tarvittu vuoden 1975 jälkeen, ja vuodesta 1979 lähtien hallitukset ovat istuneet koko vaalikauden. Se on tuonut maahan vakautta ja antanut kulloinkin syntyvälle hallitukselle neljän vuoden näköalan työlleen. Monessa Euroopan maassa tällaista vakaudesta voidaan lähinnä haaveilla.

Heinäluoma on saanut kimmokkeen kirjoitukselleen Ruotsin vaaleista, jotka päättyivät hänen mukaansa konkeloon.

Vaalituloksen myötä Ruotsissa pitkään käytössä ollut blokkijärjestelmä näyttää olevan umpikujassa ja hallitusneuvottelut ovat solmussa.

– Keskustan pitäisi nyt syödä vaaleja edeltävät puheet ja hyväksyä ainakin rajoitettu yhteistyö ruotsidemokraattien kanssa, jotta porvarit voisivat saada hallituksensa valtiopäivien äänestyksessä lävitse. Sosialidemokraattien puheenjohtaja, pääministeri Stefan Löfven, puhui ennen valtiopäivävaaleja blokkirajat ylittävän yhteistyön puolesta. Hänellä on siis kansalaisten valtakirja myös uuteen koalitioon. Sekin edellyttäisi juuri keskustalta takinkäännöstä.

– Ruotsin historiassa keskustan ja sosialidemokraattien yhteistyöstä on kokemuksia jo 1950-luvulta, joten ennen kuulumatonta yhteistyö ei olisi.

Heinäluoma muistuttaa, miten vielä muutama vuosi sitten Ruotsin blokkiajattelua tarjottiin malliksi myös Suomen vaalijärjestelmään.

– Elinkeinoelämän valtuuskunta taisi tehdä asiasta oikein raportinkin, ja Evan toimitusjohtaja Matti Apunen liputti näyttävästi Suomessa blokkien puolesta. Innostusta oli myös Ruotsin esimerkin pohjalta julistaa tavoitteeksi vähemmistöhallitukset. Kun etukäteen julistettuihin blokkeihin perustuva kulttuuri on nyt naapurissamme juntturassa, olisi ehkä täällä koti-Suomessa aika johtopäätöksiin.

Heinäluoma nostaa kirjoituksessaan esiin toisenkin asian, johon hänen mukaansa ei ole viisasta ottaa mallia niin Ruotsista kuin muualtakaan ulkomailta.

– Se on yleisen asevelvollisuuden lakkauttaminen ja puolustusvoimien tehtävien siirtäminen oman maan puolustamisesta kansainväliseen kriisinhallintaan. Ruotsi teki tämän ratkaisun 2009 eikä jäänyt tässä linjauksessa ainoaksi.

– Tätä Ruotsin mallia tarjottiin meilläkin monen vuoden ajan moderniksi ratkaisuksi, ja yleinen asevelvollisuus ehdittiin julistaa vanhentuneeksi monessa Nato-maassakin.

Heinäluoma muistuttaa, miten vihreät Suomessa taisi ottaa oikein puolueohjelmaansakin yleisen asevelvollisuuden hautaamisen.

– Näin ei onneksi meillä tehty. Krimin valtauksen 2014 jälkeen on ääni Euroopassa yleisesti ja myös Nato-maissa muuttunut. Nyt monet maat Ruotsista Balttiaan yrittävät palauttaa yleistä asevelvollisuutta takaisin ja ovat joutuneet toteamaan sen vaikeaksi.

– Jokaisella maalla on omat perinteensä ja omat vahvuutensa. Ehkä meidän suomalaisten olisi jo aika tuntea itsemme ja olla joissakin asioissa myös ylpeästi suomalaisia. Kaikissa asioissa oppia ei kannata sokeasti ottaa ulkomailta. Ei EU:sta eikä edes Ruotsista.