Samalla, kun hallitus pyrkii suitsimaan rikollisjengejä muun muassa rangaistuksia koventamalla, se aikoo luopua muun muassa asuinalueiden eriytymistä ehkäisevästä valtakunnallisesta lähiöohjelmasta ja ajaa alas valtion tukemaa asuntotuotantoa. Ruotsin kokemusten valossa alueiden eriytymisellä on ollut suuri rooli jengien muodostumisessa.

Heinäluoma ja Nikkanen osallistuivat alkuviikosta eduskunnan hallintovaliokunnan Ruotsin matkalle. Matkan aiheina olivat muun muassa nuoriso- ja jengirikollisuuden sekä järjestäytyneen rikollisuuden vastaiset toimet.

Onko Suomi nyt Ruotsin tiellä kuten pääministeri Orpo tiistaina sanoi?

Heinäluoma muistuttaa katujengi-ilmiön kuitenkin näkyvän Suomessa. Rikollisuutta kulkeutuu meille myös rajojen yli Ruotsista.

– Kyllähän meillä näkyvät katujengit, järjestäytynyt rikollisuus ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ihan samalla tavalla kuin ne aikoinaan näkyivät Ruotsissa. Mutta moni asia on meillä myös eri tavalla. Maahanmuuttajaväestön osuus on pienempi kuin Ruotsissa ja meillä on onnistuttu alueiden eriytymisen torjunnassa paremmin.

Suomessa pitää Heinäluoman mukaan ottaa käyttöön uusia työkaluja, joilla järjestäytyneen rikollisuuden kovat tekijät saadaan tuomiolle.

– Toisaalta niin sanotulla pehmeällä puolella tarvitaan huomattavasti lisää panostuksia alueiden eriytymisen torjuntaan sekä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

RUOTSIN pääministeri Ulf Kristersson totesi suorasanaisessa tv-puheessaan syyskuun lopulla, että katujengiongelman taustalla on vastuuton maahanmuuttopolitiikka ja epäonnistunut integraatio. Kristersson katsoi tilanteen johtuvan poliittisesta naiiviudesta ja tietämättömyydestä.

Nikkasen mukaan epäsuotuisa kehitys alkoi Ruotsissa jo 1990-luvulla.

– Pikkuhiljaa lähiöistä katosivat kaikki palvelut ja pääsi muodostumaan rinnakkaisyhteiskuntia. Siellä on omat säännöt eikä julkista valtaa näy.

Heinäluoman mukaan palveluiden poistuminen lähiöistä liittyy alueiden eriytymiseen, joka sai alkunsa Ruotsiin vuosien 1965-1975 aikana samoille alueille rakennetuista edullisista vuokrataloista. Tuolloin käynnistetyn “miljoonaohjelman” puitteissa syntyivät monet Tukholman lähiöt, joihin muutti sittemmin runsaasti maahanmuuttajia. Miljoonaohjelman myötä rakennettiin myös Dödspatrullen jengin kotilähiönä tunnettu Rinkeby.

– Eihän siellä ole onnistuttu kotouttamisessa ja perheiden saamisessa osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa.

Yksi ongelmista on liittynyt myös riittävään kielitaitoon. Jos vanhemmat eivät opi ruotsin kieltä, he jäävät jäävät heikkoon asemaan niin työelämässä kuin yhteiskunnassa laajemminkin.

– Kieli on paljon muutakin kuin työllistymisen väline. Se tuo pääsyn osaksi laajempaa yhteiskuntaa.

KUN JULKISIA palveluja on Ruotsissa yhdistetty, ne ovat siirtyneet kauemmas vauraamman väestön alueille.

– Kun kierre on päässyt käyntiin, vähitellen myös yksityiset palvelut ovat poistuneet. Lopulta ei ole ollut edes pankkiautomaattia.

Vaikka tilanne ei täällä ole yhtä dramaattinen, kielteiseen aluekehitykseen on Heinäluoman mukaan havahduttu myös Helsingissä.

– Esimerkiksi Myllypurossa kaupunki on tullut itse omilla toimillaan voimakkaasti lähiöön. Tehtiin ostariremontti, sitten ensimmäinen itä-Helsingin korkeakoulu Metropolia ja kaupungin panostuksilla saatiin mielikuva käännettyä. Sitten yksityiset palvelut alkoivat kiinnostua ja alueelle kaavoitettiin omistusasuntoja. Näin koko lähiö on saatu muuttumaan.

Nikkasen mukaan ruotsalaiset viranomaiset antoivat vahvan viestin, jonka mukaan poliisien lisäksi tarvitaan samassa suhteessa myös muita palveluita.

– Viranomaisyhteistyön merkitystä korostettiin joka ainoassa käänteessä. Mukaan tarvitaan poliisin lisäksi myös koulut ja sosiaalityö. Ruotsissa otetaan käyttöön lainsäädäntö, joka velvoittaa kunnat rikosten ennaltaehkäisyyn. Meillähän kunnissa tehdään jo tätä ruohonjuuritasolla. Mukana ovat päiväkodit, koulut, sosiaalityö ja oppilashuolto, mutta Ruotsissa halutaan rikosten ennaltaehkäisystä koordinoidumpaa.

Heinäluoman mukaan uuden lainsäädännön myötä kunnat voivat saada Ruotsissa ennaltaehkäisyyn myös valtion rahoitusta. Heinäluoman ja Nikkasen mukaan hallituksen kannattaisi Suomessakin tarkistaa ohjelmaansa.

– Mehän kuljemme tässä Orpon hallituksen myötä päinvastaiseen suuntaan. Hallitus on päättänyt lakkauttaa valtion tukemaa asuntotuotantoa, jossa kaupungit ovat voineet rakentaa lähiöihin välimallin kohtuuhintaisia omistusasuntoja.

– Orpon hallitus on päättänyt lakkauttaa myös lähiöohjelman, jossa on käytetty samoja elementtejä, joita Ruotsissa nyt yritetään isoilla panostuksilla, Heinäluoma sanoo.

SUURIN Ruotsista saatava opetus Suomelle on Heinäluoman ja Nikkasen mukaan syrjäytymisen ja rikollisuuden ennaltaehkäisyn merkitys. Alueiden eriytymistä ja nuorten syrjäytymistä täytyy torjua aktiivisesti, muuten kustannukset nousevat jatkossa.

Nykyinen hallitus vaikuttaa kiinnostuneen kovista keinoista maahanmuuton suhteen, mutta pehmeissä keinoissa, kuten kotoutumisen edistämisessä, mennään päinvastaiseen suuntaan.

– Viesti hallintovaliokunnan matkalta oli se, että jos poliisien määrää lisätään, muiden tukitoimien täytyy seurata mukana. Maailma on täynnä esimerkkejä siitä, että jos rangaistuksia kovennetaan tai armeija tulee kadulle, ei siitä yleensä pysyvästi parempaa tilannetta ole saatu aikaiseksi, Nikkanen toteaa.

Heinäluoma kritisoi sitä, että Orpon hallitus on luopumassa valtakunnallisesta lähiöohjelmasta. Esimerkiksi Helsingissä Meri-Rastilan alue on kärsinyt huono-osaisuuden kasautumisesta. Siellä on paljon työttömyyttä ja matala koulutustaso.

– Päättäjät ovat päättäneet Meri-Rastilan kaupunkiuudistuksesta. Mutta ei kaupunkiuudistuskaan tapahdu sormia napstauttamalla alueilla, joille on jo syntynyt mielikuva huono-osaisuudesta.

MERI-RASTILAAN on haluttu lisätä lasten harrastusmahdollisuuksia, kulttuuritarjontaa ja tehdä uusi koulu sekä lisätä omistusasumista.

– Mutta rakennuttajathan eivät lähde tekemään omistusasuntoja, elleivät he näe, että niille on olemassa ostajia. Nyt se ongelma on se, että mistä yhtälöä lähdetään purkamaan. Kaupungilla on ollut jo pitkään käytössä välimallin asuntotuotanto, jossa saadaan esimerkiksi tuotua lähiöön asumisoikeusasuntoja. Sitä kautta saadaan muutos liikkeelle, kun kaupunki pääsee itse tekemään rakennuttamispäätöksen. Sitten paikalle saadaan enemmän keskiluokkaa ostamaan asuntoja. Samaan aikaan tulee uusitaan koulurakennus sekä tuodaan kulttuuritarjontaa ja harrastusmahdollisuuksia. Perässä tulevat yksityiset rakennuttajat, jotka näkevätkin, että on mahdollisuus saada asuntoja liikkeelle.

– Nyt kun hallitus on päättänyt lakkauttaa asumisoikeusasuntotuotannon ja pikku hiljaa tyhjentää koko ARA-rahaston, tämä on pahinta mahdollista segregaation lisäämistä, koska viedään kaupungeilta mahdollisuudet toteuttaa uudistuksia.

ASUNTOASIOISTA Orpon hallituksessa vastaava ministeri Kai Mykkänen (kok.) sanoo, että Suomessa täytyy pitää yllä sitä vahvuutta, että täällä ei ole yhtä segregoitunut lähiörakenne kuin Ruotsissa.

– Siellä on tehty virheitä.

– Meidän pitää saada ensinnäkin vuokra-asuntomarkkinat toimimaan rasvatusti ja hyvin niin, että mahdollisimman moni suomalainen pääsee vuokra- tai omistusasuntoon kiinni haluamallaan tavalla ja alueet sekoittuvat enemmän tässä suhteessa. Että ei ole yksi alue, jossa on pelkästään vuokra-asuntoja ja tiettyjä alueita, joissa on vain omistusasuntoja.

Mykkänen toteaa, että Helsingin seudulla on tietoisesti sekoitettu valtion tukemaa asuntotuotantoa ja markkinaehtoista tuotantoa samoihin kaupunginosiin ja kortteleihin.

Mykkänen muistuttaa myös sosiaalipolitiikan tärkeydestä, vaikka asiat eivät hänen salkussaan olekaan.

Mykkäsen mukaan tuetulle asuntotuotannolle on tarvetta jatkossakin.

– Ensi vuonna vielä on tarkoitus, että tuettua asuntotuotantoa on jopa tuplasti enemmän verrattuna 2022 tasoon. Kohdennetaan sitä niille, jotka eniten tarvitsevat. Ehkä räikein tilanne on, jos ihminen on asunnoton ja asunnottomuuden uhassa. Suomessa tässäkin on tehty paljon hyvää työtä useiden hallitusten ajan. Suuren asunnottomuuden maasta me olemme päätyneet tilanteeseen, jossa meillä on aika pieni määrä asunnottomia. Mutta se tuhat ihmistäkin, jotka arvioidaan pitkäaikaisasunnottomiksi on tuhat aika rankkaa kohtaloa. Siinä pitää päästä selvästi alas.

Heinäluoma ja Nikkanen kritisoivat hallituksen nihkeää suhtautumista ARA-asuntotuotantoon, asumisoikeusasumiseen sekä lähiöohjelman kuoppaamista.

Mykkänen sanoo, että asumisoikeusasunnoissa on valuvika.

– Siinä on perustuslain tulkinnan mukaan ikuinen luovuttamattomuuskielto. Se johtaa siihen, että asuntojen peruskorjaaminen on hyvin hankalaa, kun pankkirahoitusta ei saada ja valtion riski on koko ajan hallitsematon. Tämän takia siitä luovutaan. Katsotaan, mitä tulee tilalle.

ARA-järjestelmään liittyen hallituksella on myös selvitystyö käynnissä.

– Ensi vuonna kyllä korkotukilainavaltuutta on enemmän kuin sitä on käytetty viime vuonna. Ei tässä mihinkään nollille näissä mennä.

Lähiöohjelmasta Mykkänen toteaa, että se on ollut määräaikainen ja sitä ei aiemmassa muodossa jatketa.

HEINÄLUOMAN mukaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan tarvitaan uusia toimintatapoja. Laittomien aseiden hallussapidosta ja jengeihin kuulumisesta täytyy säätää kovemmat rangaistukset.

– Aikuisille järjestäytyneen rikollisuuden toimijoille pitää lähettää viesti, että rikollinen polku ei kannata. Meillä on myös hyviä esimerkkejä siitä, että johtohahmoja on saatu vankilaan.

Yksinkertaistavia ratkaisuja on usein poliittisesti helppo myydä. Miten saataisiin myytyä pehmeämpiä keinoja, joilla estetään se, että uusia lapsia rekrytoidaan mukaan jengeihin?

– Eikö se ole niin, että Siperia, tässä tapauksessa Ruotsi, opettaa. Ruotsin poliisiylijohtaja oli täällä viime syksynä hallintovaliokunnan vieraana ja nyt olimme siellä. Kaikkien turvallisuusviranomaisten viesti on se, että panostakaa ennaltaehkäisyyn. Älkää päästäkö näitä asuinalueita siihen tilaan, mihin Ruotsissa on ajauduttu.

– Tällä vierailulla he sanoivat, että heidän olisi varmaan pitänyt olla käymässä Suomessa vuosikymmeniä sitten ottamassa oppia teiltä.

Heinäluoman mukaan perussuomalaisten on turha ottaa maahanmuuttoon liittyvästä varoittelustaan sulkaa hattuun.

– Jos katsoo kaupunkien toimia, perussuomalaisethan ovat vastustaneet myönteisen erityiskohtelun rahan jakoa, jolla rahoitusta on ohjattu enemmän niiden alueiden kouluihin ja päiväkoteihin, jotka kärsivät eriytymiskehityksestä sekä työttömyyden että matalan koulutustason vuoksi.

– Sen lisäksi he ovat vastustaneet sekoittavaa asuntopolitiikkaa, jolla pyritään estämään Ruotsin kehitystä. Sitä, että ihmiset elävät kahdessa eri todellisuudessa. Toisessa on rikkaiden kantaruotsalaisten omistusasunnot ja toisessa maahanmuuttajien vuokratalot.

NIKKASEN mukaan Ruotsissakin on todettu, että tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat jengirikollisuudessa yliedustettuina ja ilmiöstä täytyy pystyä puhumaan.

– Meillähän on vähän ongelmana se, että viesti on perussuomalaisten suunnalta muotoiltu syyllistävästi ja ilmaisut ovat olleet rasistisia. Varsinaisista ongelmista ei ole päästy puhumaan. Pitää pystyä sanomaan, että näiden ryhmien kanssa on ongelmia ilman rasistin leimaa.

Myös Heinäluoman mukaan maahanmuuttajataustaisten nuorten yliedustus jengeissä pitää pystyä toteamaan ääneen.

– Mutta viesti ei voi olla se mikä perussuomalaisilla on, että kaikki maahanmuuttajataustaiset syyllistetään. Sillä retoriikalla maahanmuuttajataustaisia nuoria ajetaan entistä enemmän jengien syliin. Päätöksentekijöiden pitää keskittyä keinoihin, jolla tätä torjutaan. En ole toistaiseksi kuullut perussuomalaisilta paljoa ratkaisuehdotuksia, millä syrjäytyminen estetään. Samalla on todettava, että eiväthän meidän ravintolat, julkinen liikenne tai peliteollisuus toimisi ilman ahkerien maahanmuuttajataustaisten työntekoa. Moni henkilö on kotoutunut hyvin ja oppinut kielen työnteon kautta. Siitä täytyy antaa tunnustusta.

ON hätkähdyttävää, että kaikista Euroopan maista juuri Ruotsi on joutunut näin vakavaan tilanteeseen.

Eveliina Heinäluoma näkee, että kyse on myös siitä, että kun lyhyen ajan sisällä maahan tulee paljon ihmisiä vieraista kulttuureista ja perheiden kotoutuminen epäonnistuu.

– Kyllähän ruotsalainen yhteiskunta on myös luokkayhteiskunta ollut pitkään. Siellä on myös koulumaailmassa sama ilmiö luokkayhteiskunnasta, että on yksityisiä ja julkisia kouluja. Yhteiskunnan rakenteet ovat hyvin erilaiset kuin Suomessa on totuttu ajattelemaan.

Heinäluoman mukaan kotimaisen kielen oppimiseen on panostettava huomattavasti nykyistä enemmän. Kielen oppiminen on väylä kouluttautumiseen sekä yhteiskunnassa ja työssä etenemiseen.

– Lasten kannalta tilanne on karmeinta, jos he elävät välimaastossa, jossa vanhemmat eivät osaa kotimaista kieltä, eivät ole tukena ja opastajina yhteiskunnassa eteenpäin. Toisaalta koulussa eletään ruotsalaista tai suomalaista yhteiskuntaa, mutta välttämättä sielläkään ei hankita riittävää kielitaitoa, jotta olisi edellytyksiä oman elämän rakentamiseen esimerkiksi korkeakouluttautumisen kautta. Kielen oppiminen on paljon muutakin kuin vain työllistymistä, yhteiskuntaan kotoutumista ja sen ymmärtämistä.

Nikkasen mukaan valiokunnan matkalla nousi voimakkaasti esiin kielikysymys eli maahan tulleet eivät osaa riittävän paljon ruotsia.

– Sitä kautta tulppa tulee jo lukiossa eikä päästä siitä eteenpäin.

Eveliina Heinäluoman mielestä kielikoulutuksen puutteessa niin Ruotsissa kuin Suomessa on kyse myös mahdollisuuksien rajoittamisesta, jos maahanmuuttajien perheille tarjotaan huonommat edellytykset pärjätä yhteiskunnassa kuin muille.

– Viime kaudella teimme kotouttamislain päivityksen, jossa ensimmäistä kertaa osana kotoutumispalvelua testataan kielitaito. Tätä kannattaa kehittää niin, että kotoutumispalvelun aikana tarjotaan entistä nopeammin pääsy kielikoulutukseen ja myös edellytettäisiin tiettyä kielen oppimisen edistymistä. Se olisi ihmisille itselleen parasta mahdollista tukea.

SAKU Nikkanen toteaa, että toisaalta erilaiset vaatimuksetkin voivat tulla tulkituksi kovana linjana.

– Silti varmaan ainut tie on se, että yhteiskuntaan integroitumiseen täytyy käyttää keinoja, joissa esimerkiksi edellytetään tiettyä osallistumista varhaiskasvatukseen. Pitää saada äidit pois kotioloista. Nämä ovat myös asioita, jotka täytyy tunnistaa. Äidit eivät opi kieltä, ja lapset eivät opi kieltä, jos he eivät osallistu varhaiskasvatukseen.

Nikkanen näkee, että nyt olisi aika puhua entistä enemmän niistä velvollisuuksista, joita yhteiskunta edellyttää kaikilta Suomessa asuvilta.

Heinäluoma painottaa, että on tärkeää tarjota Suomeen muuttaville välittömästi pääsy kotoutumispalveluun ja kielikoulutukseen. Jos palvelut ovat kunnossa, silloin voisi myös edellyttää ja seurata oppimista.

– Mutta jos palvelupuoli ei ole kunnossa – kuten meillä on ollut vähän turhan pitkään niin, että ihminen joutuu odottamaan kielikoulutukseen pääsyä – ei silloin voi edellyttää tai laittaa vaatimuksia oppimisen edistymiselle.

Kysyttäessä, epäonnistuiko Marinin hallitus kotouttamisasioissa, Heinäluoma toteaa, että kaikki hallitukset pitkältä ajalta joutuvat kohtaamaan sen tosiasian, että kotoutumiseen olisi pitänyt panostaa paljon aikaisemmin. Sen merkitys olisi pitänyt huomata niin työperäisen kuin humanitaarisen maahanmuuton kohdalla.

– Viime kaudella kuitenkin toteutettiin kotoutumislain päivitys, jossa panostettiin nimenomaan kielitestaukseen. Lisäksi fokus oli työelämän ulkopuolisissa maahanmuuttajissa sekä erityisesti naisissa, jotka haluttiin koulutukseen ja sitä kautta työelämään.

– Kaikki ovat syntisten pöydässä, joka ainoa puolue, Saku Nikkanen kommentoi Marinin ja muidenkin hallitusten onnistumista.