Heidän mukaansa aluepoliittinen ajattelu ja retoriikka ovat kaventumassa ”monipaikkaisuudeksi” ja ”kotiseuturakkaudeksi”.

Arvostelu ei ole nykykeskustassa menoa haitannut. Puheenjohtaja Annika Saarikko on vannonut olevansa tosissaan monipaikkaisuuden kanssa.

Viime puoluevaltuustossa syntyi poliittinen kannanotto, jonka mukaan monipaikkaisuuden esteet on purettava, jotta ihmiset voivat vapaasti valita missä asuvat. Keskusta aikoo tehdä siitä myös ison kuntavaaliteeman. Kääriäisenkin on sittemmin kuultu käyttävän termiä hyvin mielin.

Ajurina on myös korona. Se on saanut monet istumatyötä tekevät oivaltamaan, että työt luistavat mainiosti, vaikkei lähde huristamaan ruuhkassa konttorille. Kyselyissä on selvinnyt, että jopa yli puolet yli miljoonasta suomalaisesta on halukas jatkamaan etänä koronan jälkeenkin.

Jos keskustan hinkuma monipaikkaisuus nousee vaaliteemaksi, muidenkin puolueiden on reagoitava. Ehkä yllättäenkin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen paukauttaa olevansa henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tilanne on nyt uusi.

– Varmaan on selvää, että merkittävä määrä ihmisiä verrattuna aiempaan on tilanteessa, jossa he haluaisivat tehdä osan kuukausista töitä toiselta paikkakunnalta kuin työpaikka on.

Mykkänen pitää mahdollisena, että kolmannes tai jopa puolet koronan myötä etätöihin siirtyneistä jatkaisi pääosin etätöissä.

Mykkästen perhe viettää paljon loma-aikaa apen kotitilalla Salossa.

– Jos olisi vähän toisenlainen tilanne, saattaisi hyvinkin tulla kysymys, voisivatko lapset olla toukokuun tai syyskuun varhaiskasvatuksessa Salossa ja loppuvuoden Espoossa.

Mykkänen pitää monipaikkaisuutta ihan hyvänä terminä ja koronaa ehdottomasti ”gamechangerina” etätyön osalta. Hän kaipaa keskustelua ja toivoo, ettei teema muodostuisi puoluepoliittiseksi kiistaksi vaan ratkaisuja etsittäisiin yhdessä.

– Kokoomus lähtee kaikessa siitä, että olemme yksilöiden omien valintojen ja unelmien tukena.

Esimerkiksi verotuksen järjestäminen monipaikkaisuudessa voi olla Mykkäsen mukaan vaikea kysymys.

– En minä ainakaan ole koskaan kokenut enkä suostu kokemaan että maaseudulla asuminen olisi sinänsä keskustalainen juoni. Ei se ole kepulaista hapatusta vaan arkijärkeä. Se on henkireikä aika isolle osalle kaupunkilaisista. Eikös nykyinen pääministerikin haaveile muutosta maalle, Mykkänen sanoo.

Kyllä, Sanna Marin (sd.) on kertonut Maaseudun Tulevaisuudessa, että jonakin päivänä voisi asua hetken maalla.

Mykkänen arvioi, että sellaisen porukan osuus, joka haluaisi muuttaa kokonaan maalle on paljon pienempi kuin niiden jotka asuisivat mökillä nykyistä isomman osan ajastaan. Korona-aikana nimenomaan kehyskuntien suosio asuinpaikkana on kasvanut. Varsinaiseen kaupungistumiskehitykseen vaikutus tuskin on dramaattinen.

– Se on maailmanlaaja trendi eikä johdu vain työpaikoista, Mykkänen muistuttaa.

Mykkänen arvioi myös, että rokotteen myötä elämä palaa osin ennalleen.

– Mutta yksi mistä olen valmis lyömään vetoa, on etätyön radikaali lisääntyminen.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman toteaa, että vanhakantaiseen yksittäisten virastojen sijoittelupäätöksiin perustuvan aluepolitiikan aika taitaa olla ohi.

– Sen sijaan monipaikkaisessa ja paikkariippumattomassa työssä voi olla tässä suhteessa potentiaalia, hän jatkaa.

Lindman muistuttaa, että hallitus on sitoutunut edistämään monipaikkaisuutta. Valtion työtehtäviä tulee organisoida monipaikkaisuutta ja älyteknologian mahdollistamaa paikkariippumattomuutta hyödyntäen, seisoo hallitusohjelmassa.

– Olemme pyrkineet uudistamaan aluepoliittista ajattelua niin, että se lähtee ihmisten tarpeista yksittäisten virastojen sijoittelupäätösten sijaan.

Lindtmanin mukaan olennaista on mahdollistaa ihmisille joustava työnteko, liikkuminen ja asuinpaikan valinta. Alueita tuetaan niiden vahvuudet ja erityispiirteet huomioiden.

Lindtman sanoo, että kaupungistumis-trendin kääntymisestä ei ole merkkejä. Korona-kriisi on kuitenkin osoittanut, että monia töitä pystyy tekemään paikkariippumattomasti.

– Toki merkittävä osa työstä on edelleen paikkariippuvaista. Valtion virastoissa selvitettiin monipaikkaisuuden edellytyksiä jo ennen koronakriisin alkamista. Silloin virastoissa tunnistettiin yli puolet työpaikoista sellaisiksi, että niissä voidaan soveltaa etätyötä. Korona on nopeuttanut tätä kehitystä merkittävästi ja nyt on paikallaan huolehtia siitä, että lainsäädäntö pysyy ajan tarpeita vastaavana.

Lindtmanin mukaan on paikallaan vähintäänkin purkaa monipaikkaisuuden esteitä. Voidaan tavoitella tuottavuuden paranemista vaikkapa kiinteistöjen tehokkaamman käytön mahdollistuessa. Työntekijöiden aikaa kuluu nykyistä vähemmän matkusteluun. Se parantaa työssä jaksamista.

Lindtmanin mukaan ihmisten arjen sujuvuus ja toimivat palvelut ovat SDP:lle kuntavaaleissa tärkeitä.

– Kansalaiset elävät yhä monipaikkaisemmin, ja kokevat yhden tai kahden kunnan sijasta useamman kunnan omakseen.

Monipaikkaisuus haastaa kuntien palveluntuotantoa ja siksi esimerkiksi kakkosasuntojen rekisteröintiä kannattaa Lindtmanin mukaan edistää.

Lindtman summaa monipaikkaisuuden olevan kunnille mahdollisuus. Kunta voi jo nyt osallistaa alueellaan eri tavoin ja perustein asuvat henkilöt kunnan toimintaan ja mahdollisuuksien mukaan myös päätöksentekoon sen valmisteluvaiheessa.

Lindtman muistuttaa, että verotuloja tasataan voimakkaasti kuntien välillä.

– Valtionosuusjärjestelmän voidaan sanoa toimivan perusperiaatteiltaan hyvin, joten mahdollista kaksoiskuntalaisuutta ja siihen liittyviä toiveita on hyvä peilata tästäkin näkökulmasta.

Iso trendi on kaupungistumisen jatkuminen mutta pieniä muutoksen suuntia voi liittyä maallemuuttooon, olettaa vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitko. Hän muistuttaa, että työpaikat kasaantuvat kaupunkeihin.

– Näen etätyön yleistymisen positiivisena ja sen, että ihmiset voisivat vapaammin viettää aikaa siellä missä sydän on.

Tällä ei voi kuitenkaan Pitkon mukaan perustella esimerkiksi liikenteen päästövähennyksiä kuten hän on keskustan suunnasta kuullut.

Keskustan puheenjohtaja Saarikko haluaa myös selvityksen, voitaisiinko Suomessa myöntää hyvityksiä opintolainan takaisinmaksuun, jos valmistunut asettuu harvaan asutulle alueelle.

Tällaisiin tukielementteihin Pitko suhtautuu kriittisesti. Hän ei voi allekirjoittaa siitä seuraavaa ajatusta, jossa yhteiskunnan mielestä olisi vähemmän toivottavaa muuttaa kaupunkiin kuin maalle.

Monipaikkaisuudesta keskustelua Pitko pitää tärkeänä. Se haastaa myös pääkaupunkiseutua, kun näyttää siltä, että sen muuttovoitto on pienenemässä. Pitkon mukaan kyse on myös siitä,  miten kaupungit voivat luoda sisälleen kylämäistä fiilistä ja yhteisöllisyyden kokemista.

– Kaupungeissa on paljon potentiaalia asuinalue- ja kortteliyhteisöjen kehittämisessä.

Perussuomalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio pitää monipaikkaisuus-termiä byrokraattisena. Hänen sanoo, että maaseutu on rikkaus ja että lisää kannustimia siellä asumiseen ja maaseudun säilyttämiseen tarvitaan.

– Maaseudun ihmisten asemaan täytyy ihan vakavissaan tehdä parannusta.

Maaseudun valtti on Tavion mukaan sinne muutettaessa asuntojen halpuus mutta esimerkiksi sähkönsiirron ja liikkumisen kuluja on saatava alas.

Taviokin tuntuu uskovan varovasti etätyön kasvuun, mikä mahdollistaa maaseutuasumista. Muuttoliikkeestä päättävät kuitenkin ennen muuta markkinat eikä se ole kovin paljon politiikan asia.

Tavio ei sulje keinovalikoimasta pois mitään, mutta epäilee, etteivät pienet siirrot kuten opintolainahelpotukset vaikuta muuttohalukkuuteen harvaan asutulle seudulle. Se mikä vaikuttaa, on yleinen työnteon ja yrittämisen kannattavuus ja suomalaisen teollisuuden ja kilpailukyvyn parantaminen.

– Yleisesti paremmalla talouspolitiikalla myös syrjäiset alueet pärjäisivät.

– Unelma on se, että Suomessa maaseutu säilyy ja nimenomaan vahvistuu. Sanon suoraan, että varmaan jotkin pienimmät syrjäkylät tulevat näivettymään, mutta isossa kuvassa on syytä toimia sen eteen, että vähänkin isommat maaseutukunnat vahvistuvat. Mutta on se selvää, ettei tässä paluuta menneisyyteen ole näillä näkymin tulossa, jos vaikka puhutaan kyläkaupoista ja entisistä palveluista. Mutta ne mitä on jäljellä, niitä vahvistetaan, Tavio sanoo.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran mielestä keskusta on väärässä. Maantieteilijänä hän sanoo kantavansa huolta, mikäli aluepolitiikka lähtee liikkeelle ylilyönneistä. Yhtä lailla kuin puhe monipaikkaisuudesta lupaukset kansalaisille koko maan asuttuna pitämisestä satavat Vaattovaaran mukaan populistien laariin.

– Minusta keskustan tarina on väärä tarina. Se pakottaa halventamaan muualla maassa asuvia, kun täytyy korjata se lupaus, että monipaikkaisuuden myötä kohta asumme kaikki pitkin poikin Suomea niin kuin 1950-luvulla. Olen yhtä lailla vastustanut niitä puheita, joissa sanotaan, että Suomessa on tulevaisuudessa kolme kaupunkia. Tämä on minusta samalla tavalla vakava ja vastuuton lupaus tulevaisuudesta, jota tuskin on tarjota missään länsimaassa.

Sinänsä monipaikkaistuminen on Vaattovaaran mukaan ilmiönä ollut olemassa jo pitkään ja se voi sopia ajoittain esimerkiksi asiantuntijatyötä tekevälle. Tulevaisuudessa sen toteuttaminen voi olla helpompaakin, mutta Vaattovaara muistuttaa, ettei ole mitään näyttöä siitä, mitä ihmiset tekevät ja ajattelevat esimerkiksi koronarokotteiden tultua.

– Tällä hetkellä suurimmassa osassa kotitalouksia jompikumpi on kiinni työpaikassaan. Meillä on aika paljon kuvitelmia, että maailma on muuttumassa valtavan nopeasti ja näyttö on aika vähäinen mistään dramaattisesta muutoksesta, Vaattovaara sanoo.

Hän muistuttaa, että ihmisillä on ”miljoona” eri syytä, miksi he asuvat kasvavilla kaupunkiseuduilla. Monipaikkaisuutta on myös kaupungin sisällä ihmisten eri elämänpiireissä ja riennoissa.

– Meillä on jotenkin vieläkin puheissa kuvitelmaa, että olisi hirveä määrä juuri eilen maaseudulta lähteneitä, jotka ovat valmiita palaamaan sinne takaisin. Etätöihin voi varmasti mennä, on menty tähänkin asti, mutta suurin osa on kiinni kaupunkiseuduilla vapaaehtoisesti ja myös työnsä kautta. Minun mielestäni demokratiaan ja politiikkaan pitäisi kuulua myös ihmisten arkisten elinympäristöjen tunnustaminen eikä 50-lukulaisten kuvastojen kuvittaminen, Vaattovaara sanoo.

– Tällä en väheksy sitä mahdollisuutta, joka joillakin pienillä paikkakunnilla sukuhistorian kautta jääneillä mökeillä tai kauniilla maisemilla on, hän jatkaa.

Samalla Vaattovaara puhuu myös siitä, miten lähiympäristön laadulla on väliä. Massiivisten kerrostaloasuntojen rakentaminen joka risteykseen tuskin on voittajakonsepti.

Sen sijaan esimerkiksi Porvoon kaltaiset pikkukaupungit saattavat kiinnostaa entistä enemmän. Ihmiset hakevat käveltävissä olevia, turvallisia ja ruuhkattomia miljöitä mutta kuitenkin hyvin läheltä kaupunkeja. Tämäkin kuitenkin vaatii lähiympäristön laadun kehittämistä, houkuttelevuutta ja liikenneyhteyksiä.

Vaattovaara toteaa, että on harvoja ammatteja, joita voi tehdä kokonaan etänä. Etätyö voi silti kasvaa ja toimistojen tarve vähetä.

— Mutta miksi ihmiset sitten lähtisivät johonkin, jos siellä on isoisä asunut? Vaattovaara kysyy painottaen samalla, ettei halua väheksyä paluumuuttajia.

Etätyö voi myös tuntua jälleen vähemmän houkuttelevalta, kun korona on ohi. Sen sijaan kaupunkeihin saattaa syntyä esimerkiksi toimistohotelleja tai kahvilatyyppisiä tiloja, joista voi vuokrata työpisteen. Kaupunkiseudut muuttuvat entistä verkostomaisemmiksi, syntyy erilaisia yhteistiloja. Monipaikkaisuus tulee kaupungin sisään.

Samalla kun Vaattovaara toivoo laatutekijöiden arvostamista kaupunkien rakentamisessa, hän myös suree 50-luvun hajallaan olevan yhdyskuntarakenteen jäljelle jättämiä tyhjeneviä taloja. Koska väestönmuutos 50-luvulta alkaen ja 70-luvulta kiihtyen on yhä niin vahva, tulevaisuutemme on kuitenkin yhäti kaupungistuva Suomi.