Jos valtiovarainministeri Riikka Purran esitykset järjestökentän lisäsäästöistä olisivat vielä toteutuneet, olisi edessä ollut mahdollisesti järjestökentän laaja alasajo.

– Kaikilla järjestöillä rahat eivät riittäisi edes hallittuun alasajoon, vaan edessä olisi laaja konkurssiaalto, mielenterveysjärjestö Mieli ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi sanoo.

Mielenterveyden edistämisen ja ongelmien ennaltaehkäisyn palveluja tarjoavan Mieli ry:n näkyvimpiä palveluita on 24/7 päivystävä kriisipuhelin. Koulutetut vapaaehtoiset vastasivat vuonna 2024 kriisipuhelimen yli 100 000 puhelusta lähes joka toiseen. Soittoyrityksiä oli yli 400 000.

Hyvinvointialueilla ei tällä hetkellä ole resursseja tai halua ottaa tällaista uutta työmäärää hoidettavaksi.

Aalto-Matturi sanoo nykyistä yhteistyömallia yhteiskunnan kannalta kustannustehokkaammaksi, sillä selvitysten mukaan järjestöjen työ on halvempaa kuin vastaava julkisella sektorilla.

– Järjestöjen työ myös kohdistuu eri kohtaan järjestelmässä. Me pystymme esimerkiksi tarjoamaan ympärivuorokautista matalan kynnyksen tukea kuten Mieli ry:n kriisipuhelin. Tuomme puskuria julkisen palvelun kuormittumiseen.

MYÖS Soste ry:n toiminnanjohtaja Vertti Kiukas muistuttaa, että järjestöjen tekemä työ ei ole irrallinen osa muusta sote-sektorista. Järjestöt ja julkinen sektori ovat Suomessa tehneet vuosikymmenet tiivistä yhteistyötä. Soste on yli 250 sosiaali- ja terveysalan järjestön valtakunnallinen kattojärjestö.

Järjestöjen työn monipuolisuus ei Kiukkaan mukaan aukene budjettikirjan momentteja selaamalla.

– Siellä puhutaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustamisesta terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Ei se kerro kenelläkään mitään, Kiukas sanoo.

Kiukas pitää kiistattomana arvioita, joiden mukaan sote-järjestöjen tekemä työ on yhteiskunnalle edullisempaa ja tehokkaampaa kuin vastaavat palvelut julkisella sektorilla.

Järjestötyössä ja sen kustannustehokkuudessa avainsana on vapaaehtoisuus. Sote-järjestöissä työskentelee Kiukkaan mukaan satoja tuhansia vapaaehtoisia.

Vapaaehtoisten toiminnan tukemiseen ja koordinointiin tarvitaan palkattua henkilökuntaa, johon nyt suunnitellut leikkaukset etenkin iskevät. Kiukas arvioi, että järjestöjen toimintakuluista noin 70 prosenttia menee palkkoihin ja tilavuokriin.

Avustusrahoilla on sote-järjestöissä nyt palkattuna noin 8 000 ihmistä.

– Piirijärjestössä yksi palkattu työntekijä voi vastata sadan vapaaehtoistyöntekijän tehtävien koordinoinnista. Sote-sektorilla korostuu ammattimainen tuki, koska suuri osa vapaaehtoisista tekee työtä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisen kanssa.

JÄRJESTÖJEN avustusleikkauksissa on järjestöjen kannalta kyse valtavista summista, mutta valtiontalouden oikaisemisen näkökulmasta melko pienistä.

Orpon hallitus on jo päättänyt leikata sote-järjestöjen valtionavustuksista 140 miljoonaa euroa eli 37 prosenttia. Valtiovarainministerin esittämä 100 miljoonan lisäsäästö olisi nostanut leik­kaukset jo 63 prosenttiin tällä hallituskaudella. Leikkaukset yhdessä laskisivat järjestöavustusten osuuden 0,6 prosenttiin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista.

– Järjestöjä on kuritettu jo ilman näitä uusikin leikkauksia ihan tarpeeksi. Nyt järjestöille pitäisi antaa aikaa rakentaa toimintakenttä uudestaan, jotta se saataisiin kestävälle pohjalla kansalaisten kannalta, Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari sanoo.

Saaren mielestä järjestöjen pitäisi puolestaan nyt osoittaa leikkausten konkreettisia vaikutuksia ja samalla todistaa yhteiskunnallinen legitimiteettinsä.

– Meillä on hyvin vähän näyttöä siitä, että mikä on muuttunut ihmisten arjessa näiden leikkausten jälkeen.

Saari uskoo järjestökentän muuttuvan merkittävästi, jos hallituksen suunnittelemat leikkaukset toteutuvat juustohöylänä ilman kompromisseja. Leikkaukset iskisivät pahiten isoihin toimijoihin, joilla on enemmän muun muassa palkattua henkilökuntaa ja vuokrattuja toimitiloja.

Jos järjestöjen palkatut työntekijät vähenevät, voi tämä vaikuttaa palveluiden niin sanottuun laadunvarmistamiseen.

– Olennaista on palveluiden laadun, vertaistuen ja prosessien turvallisuuden varmentaminen. Etenkin potilasjärjestöissä ja vertaistukiryhmissä voivat erilaiset uskomushoidot yleistyä, jos palkattu henkilökunta merkittävästi vähenee.

Saari pitää selvänä, että järjestökentän leikkaukset merkitsevät niiden palvelutarpeen siirtymistä hyvinvointialueille.

– Etenkin sairauksiin liittyvissä tapauksissa lääkärikäynnit lisääntyvät tai ihmiset siirtyvät mielenterveyspuolelle perusvammasta tai sairaudesta aiheutuvan stressin takia.

SAAREN mielestä tukileikkauksien asemesta pitäisi myös pohtia, voitaisiinko joitakin aloja ja toimenpiteitä rajata sosiaa­li- ja terveysministeriön myöntämien Stea-avustusten ulkopuolelle.

– Tämä ratkaisu tosin vain siirtäisi osin rahoitusvastuuta toisiin ministeriöi­hin. Oma näkemykseni kuitenkin on, että Stea-järjestelmässä on toimijoita, jotka eivät välttämättä sinne enää kuuluisi, Saari sanoo.

Hän uskoo, että järjestökentän avustusleikkaukset ja palvelutarjonnan muuttuminen lisäävät painetta järjestökentän fuusioihin.

Myös uusi tekniikka muuttaa perinteistä järjestökenttää. Voiko esimerkiksi Facebook-ryhmä olla järjestö, Saari kysyy.

– Monet järjestöt toimivat jo nyt sosiaalisen median kanavilla. Niissä kasvokkainen kohtaaminen on enää vain pikantti lisä.

Järjestökentän tuista päätettäessä Juho Saari pitää ongelmana, että järjestöjen rahoituksen tasoa ei ole virallisesti määritelty. Niissä on kyse historian jatkumosta ja poliittisista kompromisseista.

– Järjestöjen yleiskatteellisesta rahoituksesta leikkaaminen on monia muita sektoreita helpompaa, kun tukitasosta ei ole lakipohjaa tai yksilöön kytkettyjä oikeuksia ja maksuja.

Miltä järjestökentän leikkaukset näyttäytyvät sosiaali- ja terveyspolitiikan professorin näkökulmasta, onko tässä halu päästä eroon ehkä hieman kiusallisesta hallituksen toimien kritisoijasta?

– Tämä tulkinta vähän lievemmin sanoitettuna on osa tätä keskustelua. Ministeriöissä, etenkin valtiovarainministeriössä, on pohdittu, mitä järkeä on rahoittaa valtion toimintaa kritisoivaa toimintaa. Vaikkapa rahapeleihin ja alkoholin saatavuuteen liittyvät uudistukset menisivät helpommin lävitse, jos ei olisi järjestökenttää, joka pystyy asiantuntemuksellaan osoittamaan, että tässä ja tässä asiassa on ongelmia, Juho Saari arvioi.

Hän uskoo, että perussuomalaisten haluun karsia järjestökenttää vaikuttaa myös se, että puolueella ei ole merkittäviä tukea saavia omia järjestöjä.

– Leikkauksilta puuttuu vastavoima, kun oman ryhmän sisältä ei tule rakenteellista vastustusta. Muilla puolueilla järjestörahoituksen tulevaisuuden pohtiminen on paljon vaikeampaa.

MIELI ry:n Sari Aalto-Matturi pitää avustusleikkauksia tyhmänä säästämisenä, joka aiheuttaa suurempia kuluja muualla. Hän muistuttaa hallitusohjelmassa useassa kohtaa painotettavan ennaltaehkäisyn merkitystä. Leikkaukset siirtävät tämän työn painopistettä hyvinvointialueille, joilla ei ole riittävästi resursseja ennaltaehkäisevään työhön.

– Epäonnistuminen ennaltaehkäisyssä ja oikea-aikaisessa hoitamisessa näkyy aina jossain, viime kädessä erikoissairaanhoidossa sekä sosiaaliturvamenoina ja tuotannonmenetyksinä. Riski kulujen kasvulle on suuri, sillä sote-sektorilla puhutaan suurista summista.

OECD:n arvion mukaan pelkästään mielenterveyden ongelmat maksavat Suomelle vuodessa 11 miljardia euroa.

Hyvinvointialueilla tunnetaan järjestökentän tekemän työn arvo. Hyvinvointialueiden johtajien elokuussa julkaistussa kannanotossa todettiin, että sote-järjestöjen valtionavustusten lisäleikkaukset eivät olisi säästö, vaan jättäisivät sadat tuhannet ihmiset ilman ehkäisevää ja varhaista tukea sekä kasvattaisivat hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Kannanoton mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen työlle ei ole korvaajaa.

Aalto-Matturin on vaikea ymmärtää, mistä leikkauksista on lopulta kyse. Hän haluaisi nähdä, että taustalla on tietämättömyys siitä, mitä järjestökenttä tekee ja mikä on sen rooli sosiaali- ja terveyssektorin kokonaisuudessa.

– Jotenkin tulee olo, että järjestöjen rooli ei hahmotu sen enempää poliittisessa keskustelussa kuin sosiaalisessa mediassa. Järjestöjen tekemä työ näyttäytyi valtiovarainministeriön infossakin jotenkin toisarvoisena työnä, hän ihmettelee.

Hän myöntää, että tilanne tuli järjestökentällekin osin yllätyksenä.

– Itsekin käymme keskustelua, olemmeko onnistuneet tuomaan järjestöjen työtä riittävästi esille. Olemme olettaneet, että suomalaiset aika hyvin tietävät mitä järjestöt tekevät, kun toiminnassa on mukana satoja tuhansia vapaaehtoisia ja kyselyiden perusteella suomalaiset arvostavat järjestöjä ja niiden työtä.

Aalto-Matturi ei usko, että leikkauksilla haluttaisiin siirtää järjestökentän työtä yrityssektorille.

– Palveluiden tuottajina järjestöt ja yritykset ovat samoilla markkinoilla, mutta valtioavustuksiin perustuva järjestöjen ydintyö siirtyisi käytännössä hyvinvointialueille, jos meiltä viedään toimintaresurssit.

SOSTEN Vertti Kiukas on Aalto-Matturia suorempi arviossaan siitä, miksi Orpon hallitus kurittaa sote-järjestöjä. Hän näkee etenkin perussuomalaisissa, mutta osin myös muissa puolueissa, tietämättömyyden lisäksi asenteellista ja ideologista halua ajaa alas järjestöjen toimintaa, joka nähdään omien pyrkimysten vastaisena.

– Perussuomalaiset puhuivat aktiivisesti jo ennen viime eduskuntavaaleja, että järjestöissä ei tehdä tärkeää työtä ja sieltä pitää ottaa rahat pois, Kiukas sanoo.

– Järjestöjen alasajoa on perusteltu myös sillä, että ihmiset saadaan niistä oikeisiin töihin. Valitettavasti samalla katoaa valtava määrä vapaaehtoistyötä tekeviä, kun kukaan ei ole järjestämässä tai koordinoimassa heidän toimintaansa.

Kiukas muistuttaa, että tärkeä osa sote-järjestöjen perustyötä on puolustaa yhteiskunnan hiljaisia ja vähemmistöjä.

– Nämä ryhmät eivät aina ole kovin tärkeitä politiikan valtavirralle.

AALTO-MATTURIN suuri pelko on, että hallituksen neuvotteluissa löydetään jokin ”sopu tai kompromissi” sote-järjestöjen lisäleikkauksista. Hän pitää järjestökentälle kohtalokkaana jo hallituksen päättämää 37 prosentin avustusleik­kausta.

Sama näkemys on sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunnassa, joka hakee parhaillaan järjestöjen ja rahoittajan kesken ratkaisuja, kuinka säästöt aiheuttaisivat mahdollisimman vähän vaurioita.

Tällä hetkellä järjestöt eivät vielä tiedä, miten leikkaukset kohdentuvat.

Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimiva Aalto-Matturi sanoo valmistelutyöryhmän jakavan näkemyksen, että hallittuja ratkaisuja ei ole, jos leikkaukset ylittävät 140 miljoonaa euroa.

Aalto-Matturi avaa tilannetta Mieli ry:n esimerkillä.

– Palvelutarve siirtyisi välittömästi muille toimijoille, jos esimerkiksi kriisipuhelimen ja kriisivastaanottojen aukioloaukioloajat supistuisivat tai pahimmassa tapauksessa loppuisivat kokonaan. Tämä merkitsisi jo vaikeassa tilanteessa olevien ongelmien pahentumista ja lisäisi inhimillistä kärsimystä.

Aalto-Matturin mielestä järjestöleikkaukset testaavat suomalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja. Hänen mielestään Suomi voi olla siirtymässä kohti amerikkalaistyyppistä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa, jossa yksityiset ja yritykset lahjoittavat rahaa järjestötoimintaan.

– Suomi on kuitenkin vielä vahvasti yhteisvastuun ja kansalaisyhteiskunnan maa, jossa järjestötoiminnassa mukana olevat ihmiset kantavat yhdessä vastuuta ihmisten pärjäämisestä. Tätä rahoitetaan yhteisesti kerätyillä veroilla.

Suhtautuminen hyväntekeväisyyteen ja lahjoittamiseen on kuitenkin jo muuttunut myönteisemmäksi myös Suomessa. Siinä ongelmana on, että niin sanotusti mediaseksikkäät ja näkyvät toimijat saavat suurimmat lahjoitukset.

Aalto-Matturi on huomannut saman.

– Järjestöt ovat pitkään tehneet varainhankintaa, mutta se ei ole helppoa. Varainhankintaan ei kaikilla riitä resursseja ja järjestöt puhuttelevat lahjoittajien mieltä eri tavoin. Nyt lahjoituksia tehdään etenkin nuorten hyvinvointiin, mutta paljon vähemmän esimerkiksi ikäihmisten hyvinvointiin.