– Nyt on viimeinen hetki ryhtyä toimeen työllisyyden hoidossa. Pelkkä orastava talouskasvu ei tätä hommaa hoida, vaan tarvitaan aika paljon toimenpiteitä, jotta massatyöttömyys saadaan sulamaan, Eloranta sanoo Demokraatille.

Elorannan mukaan työllisyysalueet ja kunnat pitäisi vapauttaa niille lankeavista pitkäaikaistyöttömyyden sakkomaksuista, jos ne tarjoavat työttömille työvoimakoulutusta ja palkkatuettua työtä.

Elorannan mielestä on myös tärkeää, että palkkatuetusta työstä kertyisi työssäoloehtoa, jotta työtön voi jossain vaiheessa päästä myös ansiosidonnaiselle päivärahalle.

Elorannan mukaan työttömyyden rakenne on muuttunut niin, että yhä useampi on pelkällä yleistuella. Lisäksi ansiosidonnaisen päivärahan saajista yli puolet saa porrastettua päivärahaa.

– Senkin takia, että ihmiset näin sinnittelevät, tarvittaisiin myös toimia, jotka luovat väylää työmarkkinoille, kun toivottavasti siellä veto lähtee tässä pikkuhiljaa parempaan käyntiin.

Eloranta huomauttaa, että työnantajat enteilevät, että osaajapula on edessä nopeasti.

– Nythän tätä porukkaa pitäisi jo kouluttaa täyttä vauhtia, jotta tällaista tilannetta ei pääse syntymään. Emme nyt tarvitse Juhana Vartiaisen (kok.) viisasteluja tai Markus Lohen (kesk.) velvoittavuusmoralismia, jossa työttömät voisivat tehdä vapaaehtoistöitä vastikkeetta, vaan nyt tarvitaan työvoimapoliittisia toimia.

SAK:n toimenpidelistassa on myös työttömyysturvan ja asumistuen suojaosan palauttaminen.

Elorannan mielestä budjettiriihessä pitää kiinnittää erityistä huomiota nuoriin työnhakijoihin.

– He tarvitsevat oikea-aikaista tukea, koulutusta ja monialaisia palveluja ennen kuin työttömyys pitkittyy. Myös hyvinvointialueiden roolia työllisyyden edistämisessä on selkeytettävä ja niiden vastuunkantoon luotava toimivat kannusteet.

AJANKOHTAISISTA aiheista SAK:n tiistaina toimittajille järjestämässä seminaarissa esillä oli myös alustatyölaki. Lausuntokierros lakiluonnoksesta, jolla toteutettaisiin kansallisesti EU-direktiivi työehtojen ja työolojen parantamisesta alustatyössä, päättyy perjantaina.

SAK:n näkökulmasta lakiluonnos ei täytä edes direktiivin vähimmäisehtoja. Direktiivin vaatimus on, että jäsenvaltiot luovat lakiinsa työsuhdeolettaman. Se tarkoittaa, että alustatyötä oletetaan tehtävän työsuhteessa, jos alusta käytännössä ohjaa ja valvoo työn tekemistä kuin työnantaja. Tässä on SAK:n mukaan puutteita.

– Työ, jota tehdään selkeästi palkkatyösuhteessa, pitää saada myös siihen asemaan. Pidän todella kummallisena sitä, että esimerkiksi Wolt teettää edelleen lähettityötä toimeksiantosopimuksilla ja yrittäjätyönä, vaikka taustalla on jo korkeimman hallinto-oikeuden päätökset, että lähetit ovat työntekijöitä, eivät yrittäjiä, Eloranta sanoo.

Eloranta nostaa esiin Akavan puheenjohtajan Maria Löfgrenin puheenvuoron siitä, kuinka tekoäly uhkaa julkisen talouden rahoituspohjaa.

– Näin voi tulevaisuudessa olla, mutta alustatyö on meillä nyt jo käsissämme. Kun se näyttää myös leviävän nopeasti muillekin toimialoille, niin tämä pitäisi nyt panna aika tiukkaan kontrolliin ja kuriin. Lainsäätäjän täytyy rivakasti puuttua työsuhteen yrittäjyydeksi naamiointiin. Kun näyttää siltä, että tämä hallitus ei saa sitä aikaiseksi, niin siinä jää seuraavalle hallitukselle korjausvelkaa.

SAK:N tilaisuudessa käytiin läpi myös eduskuntavaalitavoitteita sekä työmarkkinoiden näkymiä. Työmarkkinasyksy on Elorannan arvion mukaan rauhallinen, koska neuvotteluja ei ole suuremmin näköpiirissä. Neuvotteluissa on metsäteollisuuden yrityskohtaisia sopimuksia ja tammikuussa katkolla on myös lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus.

Seuraavaan, ensi syksynä alkavaan neuvottelukierrokseen jo kuitenkin valmistaudutaan. Elorannan mukaan tarkoitus on jälleen lähteä neuvotteluihin koordinoidusti.

Teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden ilmoitukset siitä, että työehtosopimuksia ei olla laittamassa katkolle, vaikka siihen olisi tässä vaiheessa ollut mahdollisuus, rauhoittaa Elorannan mukaan työmarkkinatilannetta.

Hän ennakoi, että muut liitot seuraavat perässä. Eloranta pitäisi ”aika kovana liikkeenä”, jos esimerkiksi työnantajapuoli päättäisi irtisanoa sopimuksia.

– Kun kasvu on käynnistymässä – puhutaan kahdesta prosentista jo tänä vuonna – niin ottavat aikamoisen riskin, että lähtisivät yrittämään, että saadaanko alemmilla kustannuksilla jonkinnäköinen sopimus aikaan. Pitäisin yllättävänä, jos näin kävisi.

Politiikan saralla sen sijaan tunnelma sähköistyy eduskuntavaalien lähestyessä. Myös SAK rummuttaa tavoitteitaan, joihin palkansaajakeskusjärjestö toivoo seuraavan hallituksen tarttuvan. Eloranta toistaa jo aiemmin tutuksi tulleen viestinsä siitä, ettei SAK odota tulevalta hallitukselta edeltäjänsä kaikkien päätösten perumista.

– Totta kai toivomme, että räikeimpiä heikennyksiä ja leikkauksia kyetään korjaamaan. Lisäksi on uusia asioita ja ilmiöitä, joihin pitää puuttua, kuten alustatalous ja työmarkkinarikollisuuden torjunta, Eloranta sanoo.

Elorannan mukaan myös työttömyysturvaa täytyy kohentaa, kun kovat leikkaukset osuivat nyt esimerkiksi lapsiperheisiin. Lisäksi teknologian kehittymisen, digitalisaation ja tekoälyn mukanaan tuomaan työelämän muutokseen täytyy reagoida.

– Se vaatii pikaisesti uuden aikuiskoulutustuen, jatkuvan oppimisen tuen, koska muutos työelämässä tulee olemaan merkittävä tulevina vuosina.

KESKEISIÄ SAK:n vaalitavoitteita on myös korjata niin sanottua vientimallia. Elorannan mukaan sovittelun pelikenttää täytyy tasoittaa siten, että työriitojen sovittelussa käytössä oleva tieto olisi nykyistä puolueettomampaa. Nyt neuvottelujen tueksi on käytetty pitkälti työnantajan tuottamia laskelmia.

– Tällä hetkellähän työnantaja tavallaan pystyy tätä informaatiota hallitsemalla myös ohjaamaan sovittelun kulkua aika paljon ja me emme pidä sitä ollenkaan tyydyttävänä tilanteena.

Elorannan mukaan on kuitenkin selvää, etteivät muutokset vielä seuraavalle neuvottelukierrokselle ehdi, vaikka seuraava hallitus asian hoitaakseen ottaisikin.

Millaisia odotuksia Elorannalla on uudelle valtakunnansovittelijalle Nikolas Elomaalle? Elomaa oli SAK:n ehdokas tehtävään. Vientimallin korjaaminen ei ole valtakunnansovittelijan käsissä, vaan se ja esimerkiksi sovittelijan käytössä olevien resurssien lisääminen on lainsäätäjän vastuulla, Eloranta sanoo.

– Muutoin tietysti toivomme, että sovittelija toimii tasapuolisesti, kuten jokaisen sovittelijan pitääkin. Mutta koska Elomaa on palkansaajataustainen, hän ehkä ymmärtää meidän ajatteluamme vähän toisella tapaa kuin työnantajapuolen esittämät sovittelijat.

– Tärkein sovittelijan ominaisuus kuitenkin on se, että hän ymmärtää työmarkkinoita, hakee ratkaisuja ennakkoluulottomasti ja hyvässä kompromississa. Niin, että jokaiseen vähän sattuu. Silloinhan niitä ratkaisuja syntyy, Eloranta luonnehtii.

Eloranta huomauttaa, että työmarkkinaosapuolten pitää myös kehittää omaa neuvottelukulttuuriaan. Sehän on aina tietynlainen epäonnistuminen, jos sovittelijan pakeille ajaudutaan, hän muistuttaa.

– Asioita pitää viedä siihen suuntaan, että ratkaisut löytyvät varsinaisissa neuvottelupöydissä, eikä sovittelussa.

EDUSKUNTAVAALIEN alla SAK aikoo keskittyä ennen kaikkea äänestäjien aktivointiin. Jarkko Elorannan mukaan työmarkkinoihin vaikutetaan yhä enemmän politiikan pöydissä lainsäädännön kautta. Siksi hänen mielestään on tärkeää, että ihmiset miettisivät, ketä äänestävät.

– Hallituskausi on toivottavasti näyttänyt sen, että politiikalla on todellakin työmarkkinoille iso vaikutus. Ja näyttää, että se vaikutus vain kasvaa.

SAK aikoo muistuttaa äänestäjiä nykyisen hallituksen tekemistä työelämäheikennyksistä ja sosiaaliturvamuutoksista. Elorannan mukaan on selvää, että jos porvarihallitus jatkaa, on samaa luvassa jo sen perusteella, että pääministeri Petteri Orpo (kok.) on sanonut, että kahdeksan miljardin sopeutukset tehdään pelkillä menoleikkauksilla.

– Ja vaikka kuviteltiin, että elinkeinoelämä on jo kaiken saanut, niin nyt on nähty, että kyllä siellä vielä enemmän tahdotaan. Listalla on työajan pidennystä ja muita palkansaajan asemaa heikentäviä esityksiä. Niin kuin ostos-tv:ssä sanottiin, ”eikä tässä vielä kaikki”.

Elorannan mukaan SAK ei suoraan tue ehdokkaita tai puolueita, mutta ay-liikkeen yhteistä tukea ehdokkaille on tulossa Pro reilumpi yhteiskunta -yhdistyksen kautta. Työnantajapuolella vaalitukea puolestaan kanavoi Pro markkinatalous, joka on aikeissa jakaa 2,3 miljoonaa euroa vaalirahaa. Millainen haaste se on, että elinkeinoelämällä on millä mällätä?

– Meidän täytyy mällätä sitten sillä, mitä meillä on. Meillä on kuitenkin ihmisiä, jäseniä, jotka kannattavat ammattiyhdistysliikkeen yhteiskunnallisia tavoitteita. Meidän on käytettävä niitä keinoja, työvälineitä ja mahdollisuuksia, joita meillä on. Mutta totta kai rahaa tarvitaan – eivät puolueet ja ehdokkaat voi tehdä kampanjointia ilman rahaa.

Elorannan mielestä kampanjakatoista pitäisi keskustella vakavasti.

– Ei ole demokratian kannalta kestävää, että entistä enemmän raha määrittää sen, kuka vaaleissa pärjää. Jos nyt ei ihan vaalitulosta voi ostaa, niin nähdään kuitenkin jo se, että rahalla pystyy kuitenkin vaikuttamaan vaalitulokseen ja hallitusohjelmaan. Kyllähän se näyttää hankalalta.

EI LIENE yllätys, että kritiikkiä hallitukselle ei Jarkko Elorannalta ole hankalaa kalastella. Hän nostaa esiin hallituksen hehkuttaman paikallisen sopimisen, jonka piti olla ”hopealuoti, jolla maailma pelastuu”.

– Nyt kun lainsäädäntöä on ollut vuoden päivät voimassa, nähdään, että paikallisia sopimuksia on rekisteröity 266 kappaletta järjestäytymättömässä kentässä. Jos ajateltiin, että tämä jotenkin ratkaisee suomalaisten työmarkkinoiden tilanteen ja saa talouden ja työllisyyden kasvuun, niin eivät nämä määrät nyt ainakaan siihen viittaa, Eloranta sanoo.

Hän pitää myös huolestuttavana, että työntekijöitä lähettävät firmat tekevät jo ulkomailla valmiiksi paikallisia sopimuksia. Ylipäätään paikalliset sopimukset vaatisivat tarkkaa seurantaa.

– Emme edelleenkään ole kauhean mielissämme siitä, että järjestäytymätön kenttä ja työnantajat voivat näitä sopimuksia tehdä. Huolta liittyy työehtojen tason ylläpitämiseen ja totta kai myös siihen osaamiseen, jolla näitä sopimuksia tehdään.

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon kansalaisjärjestöjen tilanteesta, kun sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) linjaukset Stea-rahoituksesta ovat ajaneet sote-järjestöjä ahtaalle. Ulkoministeri Ville Tavio (ps.) puolestaan leikkasi esimerkiksi Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus Saskin rahoitusta. Mitä ajatuksia kansalaisjärjestöjen tilanne herättää Elorannassa?

– Se on todella kylmää kyytiä. Se on työntekijöille hankala asia, mutta se on myös tiukka paikka sille väelle, joka on ollut kansalaisjärjestöjen asiakkaina tavalla tai toisella. Varmasti siellä nyt pyritään etsimään keinoja, jotakin siltarahoitusta, että kyettäisiin toimintaa vielä jatkamaan, ettei tarvitse ihan lopullisesti laittaa lappua luukulle.

Elorannan mielestä näyttää siltä, että kyseessä on hallituksen – tai perussuomalaisten ministereiden – ”ideologinen hyökkäys”. Hän arvioi, että järjestökentän tilanteessa on samaa kuin tavoitteessa ajaa ay-liikettä ahtaalle.

– Haluan uskoa, että kokoomuksessa ei välttämättä haluta ay-liikettä suoraan pois maailmankartalta, vaan siellä haluttiin työlainsäädäntö- ja sosiaaliturvaleikkaukset. Perussuomalaisissa taas on nähtävissä sellaista etujärjestövastaisuutta, joka näkyy päätöksissä ja retoriikassa. Puhutaan järjestörälssistä ja ay-mafiasta. Tämä kertoo, että kyseessä on enemmänkin ideologinen identiteettipolitiikka kuin mihinkään rationaaliseen tarpeeseen perustuva politiikka. Tämä on todella surullista.