Vielä pari kuukautta sitten näytti selvältä, että valinta Angela Merkelin seuraajasta tehdään kristillisdemokraattien pöydissä ja hän on joko CDU:n puheenjohtaja Armin Laschet (kuvassa) tai pienemmän sisarpuoleen CSU:n johtaja, Baijerin pääministeri Markus Söder.

Poukkoileva koronapandemian hoito ja puolueen riveissä paljastuneet maskikauppaskandaalit ovat kuitenkin romahduttaneet kristillisdemokraattien suosiota samalla, kun vihreiden kannatus on noussut kohisten.

Pääsiäisen ollessa jo ovella ei ole enää mahdotonta, että seuraava liittokansleri olisikin jompikumpi vihreiden kahdesta puheenjohtajasta: nelikymppinen kansainvälisen oikeuden asiantuntija Annalena Baerbock tai viisikymppinen kirjailija ja filosofian tohtori Robert Habeck.

SAKSAAN PEREHTYNYT erikoistutkija Kimmo Elo arvioi hallitustunnustelujen alkavan kristillisdemokraattien ja vihreiden kesken, jos kannatusluvut pysyvät nykyisellään. Puolueiden yhteenlaskettu kannatus saattaisi riittää enemmistöasemaan, mutta mukaan saattaa tulla “kuninkaantekijäksi” myös pienempi liberaalipuolue vapaat demokraatit (FDP).

Puolueiden tunnusvärien, mustan, vihreän ja keltaisen, mukaisesti tällöin kyseessä olisi niin kutsuttu Jamaika-koalitio, joka lainaa nimensä Karibian saarivaltion lipun väreistä.

–  Tätä Jamaikaa lähdetään varmaan tavoittelemaan, koska se tarjoaisi laajemman hallituspohjan. Sehän oli melko lähellä jo edellisten vaalien jälkeen, Elo Turun yliopistosta sanoo.

Toinen mahdollisuus on vihreiden, sosiaalidemokraattien (SPD) ja FDP:n puna-kelta-vihreä niin kutsuttu liikennevalohallitus (Ampelkoalition). Tässä asetelmassa vihreät olisi näillä näkymin hallitusta johtava liittokansleripuolue.

Kolmanteen vaihtoehtoon, eli vihreiden ja SPD:n täydentämiseen vasemmistopuolue Linkellä, suhtaudutaan vihreissä melko varautuneesti, Elo kertoo.

SEKÄ KRISTILLISDEMOKRAATTIEN että vihreiden kärkiehdokkaan valinnasta tulee eri syistä vaikeaa. Vihreillä on kaksi tasavahvaa ja periaatteessa hyvää ehdokasta, joita erottaa sukupuolen lisäksi noin kymmenen vuoden ikäero.

Elon mukaan Baerbockin ja Habeckin taustalta ei ole ainakaan toistaiseksi löytynyt mitään skandaaleja, mutta molemmilta puuttuu myös vankkaa poliittista johtajuuskokemusta esimerkiksi osavaltion pääministerinä.

Valintaa on pyöritelty pääehdokkaiden välillä hyvin varovaisin ja kohteliain sanankääntein. Baerbockin mukaan kummallekaan puheenjohtajista ei olisi vaikeaa todeta, että juuri toinen on se oikea valinta kärkiehdokkaaksi. Mutta silti:

–  Kun on kunnianhimoa, haluaa tietysti myös näyttää: Minä osaan tämän. Tämä kunnianhimoa on luonnollisesti meillä molemmilla, Baerbock muotoili Spiegelin haastattelussa.

Kristillisdemokraateilla ongelmat ovat toisenlaisia. Pääpuolue CDU:n tuore johtaja Armin Laschet olisi ilmiselvä valinta, mutta vain yhtä puuttuu – nimittäin suosiota.

–  En tunne puoluekentältä käytännössä ketään, joka tukisi Laschetia, laukoi CDU:n kansanedustaja Johannes Steiniger Spiegel-lehden haastattelussa alkuviikosta.

Hänen mukaansa kristillisdemokraattien pitäisi tukea paremmat menestymisen mahdollisuudet omaavaa ehdokasta eli Markus Söderiä. Tämä ei ole vielä vahvistanut tavoittelevansa kansleriehdokkuutta.

Rimaa suostumiselle nostavat esimerkit historiasta: CSU:n riveistä on nostettu kristillisdemokraattien kärkiehdokas kaksi kertaa (Franz-Josef Strauss ja Edmund Stoiber) ja molemmilla kerroilla liittokanslerin paikka on jäänyt haaveeksi.

–  CDU:n piirissä vaatii myös tietyn asennemuutoksen, että hyväksytään pienemmän sisarpuolueen ehdokas. Uskoisin, että myös Merkeliltä toivottaisiin jonkinlaista signaalia tässä asiassa, Elo sanoo.

Hänen mukaansa Merkelin ote vaikuttaa viimeaikaisten haastattelujen perusteella olevan jotenkin hukassa, mikä on suuri ero aiempaan kriisijohtajan asemaan verrattuna ja vaikuttaa merkittävästi koko kristillisdemokraattiseen puolueeseen.

OSAVALTIOPÄÄMINISTERI SÖDER tunnetaan vahvana poliitikkona. Hänen nousunsa kristillisdemokraattien ykkösnimeksi voisi Elon mukaan tarjota muun ohessa ratkaisun myös vihreiden vaikeaan valintaan.

–  Pystyisin kuvittelemaan sellaisen ratkaisun, että Söder olisi liittokansleri ja vihreät saisivat vastineeksi varaliittokanslerin ja ulkoministerin paikat. Sitä kautta voitaisiin saada sekä Baerbock että Habeck hallitukseen, mikä olisi vihreiden kannalta hygieeninen ratkaisu, Elo spekuloi.

Alkuaikojen rauhanliikkeestä Saksan vihreät ovat kehittyneet yleispuolueeksi, jolle ympäristöasioiden lisäksi ovat tärkeitä myös muut politiikan teemat. Puolueet nykyiset johtajat ovat niin kutsuttuja reaalipoliitikkoja, “realoja”, kun taas ideologisemmat fundamentalistit eli “fundit” ovat jääneet taka-alalle.

Esimerkiksi talouspolitiikassa vihreät ovat siirtyneet Elon mukaan markkinaliberaaliin suuntaan, mikä mahdollistaa yhteistyön kristillisdemokraattien tai FDP:n kanssa. Ulkopolitiikassa puolue on entisen ulkoministerinsä Joschka Fischerin peruja hyvinkin realistisella linjalla: puoleen kannanotot esimerkiksi Nord Stream 2 -kaasuputkesta ja Venäjästä ovat olleet vähintään yhtä tiukkoja kuin kristillisdemokraateilla.

STT/Niilo Simojoki