”Sanon suoraan. En olisi uskonut, että tippuisin eduskunnasta. Olin vetänyt niin lujaa nämä neljä vuotta. Lepäämättä, antamatta tarpeeksi aikaa läheisilleni. Jotenkin ajattelin, että kaikki työn määrä näkyy ja ihmiset olisivat tyytyväisiä siihen. Tein niin valtavasti töitä, että ihmettelin, miten muut edustajat ehtivät siivota työhuoneitaan siltä varalta, että tippuisivat. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa siihen. Mietin jatkuvasti, että mihin tilaisuuteen menen seuraavaksi, jossa yritän voimaannuttaa nuoria. Minkä päivityksen teen, jotta voin antaa ihmisille tulevaisuuden uskoa. Mihin kansalaisten sadoista viesteistä vastaan, jotta voin yrittää olla avuksi.”

Yanar kirjoittaa Facebookissa, että eduskunnasta tippumiseen liittyy monia tunteita.

”Suru, epäusko ja itsensä kyseenalaistaminen. Ja varmaan kaikkea muutakin. Niitä tunteita tulee varmasti ajan myötä. Toisaalta olen iloinen siitä, etten joudu olemaan työpaikassa, jossa joka päivä olen jossain ihmeellisessä puolustusasemassa ja pohdin, kuka taas hyökkää minua ja minunlaisia ihmisiä kohti. Kuka kyseenalaistaa identiteettini, suomalaisuuttani. Olen iloinen, että en joudu miettimään, tuleeko käytävillä vastaan se käsittämätön tyyppi, joka juuri äsken puhui istunnossa rasistisimpia juttua, joita olen taas vähään aikaa kuullut. Tai että joudun todistamaan ns. hyviksillekin, että maahanmuuttajakin voi tietää taloudesta, eikä ole vain maskotti.”

”Vaikka työni ei jatku eduskunnassa, se jatkuu Helsingin kaupunginvaltuustossa ja varmasti vielä muussakin muodossa.”