Hän kertoi olevansa paraikaa tyhjentämässä ja luovuttamassa työhuonettaan.

Yksi hieno ja vaikuttava parlamentaarinen ura on tullut päätökseensä.

– Olen hyvin huojentunut, suhtaudun valoisasti kaikkiin tällaisiin tilanteisiin, Kääriäinen sanoo yllättäen.

– Tässä jos missä pätee se, että tappiossa on voiton siemen. Aina pitää hakea mahdollisuuksien ikkunoita. Tässäkin sellaisia on. Tappiot pitää ottaa valoisalla mielellä, Kääriäinen selventää.

Vaalitulosta Kääriäinen pitää ylipäänsä kaikille kolmelle vakiintuneelle niin sanotulle vanhalle puolueelle (SDP, keskusta, kokoomus) ”erittäin ankarana muistutuksena aikojen muuttumisesta”. 

Voittaja SDP:n kannatus on 17,7 %. Mikään puolue ei saavuttanut yli 18 prosentin kannatusta näissä vaaleissa.

– Kun tullaan alle 18 prosentin, se kertoo jotain hyvin olennaista Suomen politiikan muutoksesta. 

Kääriäisen mukaan äänestäjille ei enää ilmeisesti riitä se, että kolmesta vanhasta puolueesta kaksi on hallituksessa ja kolmas oppositiossa.

– Vaan ihmisillä on halu hakea muutosta kahdelta täysin vastakkaiselta suunnalta, toisaalta siitä mitä vihreät varsinkin etelän kaupungeissa edustavat ja toisaalta siitä, mitä perussuomalaiset on viime aikoina voimakkaasti ajanut. Ne ovat vastakkaisia muutosvoimia. Tämä konkelo, joka Suomen politiikkaan on syntymässä, johtuu näistä muutospaineista, Kääriäinen näkee.

Toisin kuin vuoden 2011 vaalitappion jälkeen, keskusta ei ole ainakaan toistaiseksi ilmoittanut menevänsä samoin tein oppositioon. Pikemminkin melkein päinvastoin, asioita halutaan katsoa rauhassa.

Seppo Kääriäinenkin korostaa, että on viisasta olla pidättyväinen linjaratkaisuja koskevissa lausunnoissa ja toteamuksissa. 

– On hyvä, että muutaman yön yli nukutaan ja sitten porukalla pohditaan, mihin suuntaan puolue suuntautuu. Pidän sitä luonnollisena ja viisaana, niinhän keskustan puoluejohto toimikin. 

Kääriäinen toteaa, että vaalien voittajien on nyt selvitettävä tilanne.

– Heille pitää toivoa siinä menetystä. 

Kääriäinen alkaa tämän jälkeen pyöritellä keskustan kannatuslukuja historian varrelta. Ne ovat hyvässä muistissa. Ennen itsenäistymistä vuonna 1917 keskusta sai 26 paikkaa. Sitten jo vuoden 1919 vaaleissa tuli 42 paikkaa. Näin huonoa tulosta kuin nyt ei ole nähty keskustan osalta noin sataan vuoteen.

– Tätä ennen pohjanoteeraukset olivat vuodelta 1972 ja 2011, jolloin saatiin 35 paikkaa. Uusi pohjakosketusennätys on tämä 31 eilisillalta. Tämä tietysti on aika painava punnus kansanvallassa, kun pohditaan vastuunkantamista, Kääriäinen sanoo.

Mistä keskustan pudotus sitten konkarin silmissä johtuu? Kääriäinen toteaa sen olevan monen tekijän summa.

– Eikä se ole ihan vaalien alla syntynyt. Vaalitappio tai -voitto kehkeytyy vaalikauden aikana. Se kehkeytyy. Siinä on politiikan sisältöön toimintatapoihin, mediasuhteisiin ja henkilöihin liittyviä syitä, Kääriäinen sanoo.

Tämän yksityiskohtaisempiin arviointeihin Kääriäinen ei halua vielä tässä vaiheessa mennä.

Kun häneltä itseltään kysyy, pitäisikö keskustan pyrkiä hallitukseen, hän toteaa, että plussat ja miinukset pitää punnita tarkoin. 

– Olisin hyvin pidättyväisellä kannalla. Koetan noudattaa periaatetta, että muutaman yön yli nukutaan. Olisin varovaisella ja hyvinkin pidättyväisellä kannalla. 

Mitä se tarkoittaa?

– Emmehän me nyt hönkimässä ole hallitukseen. Siihen ei ole perusteita. Kyllähän vaalituloksen edessä pitää olla nöyrä ja koettaa lukea se oikein, antaa arvo sille niin voiton kuin tappion edessä – ja tämä oli suurtappio. Se kanta ehditään kyllä sanoa vielä moneen kertaan, se hallituskanta. Sillä ei ole kiirettä. Kun julkisuustilanteessa sanotaan jokin mielipide, se voi mennä hyvinkin mönkään.