– Sosialidemokratia on ainoa keino torpparien samoin kuin koko työväestön kohottamiseen sorron alta, todettiin piirikokouksen pöytäkirjassa.

Piirijärjestö oli tarpeen ennen muuta ensimmäisten eduskuntavaalien vuoksi. Kun suurlakko syksyllä 1905 oli koettu ja lupaus eduskuntauudistuksesta annettu, alkoi kuumeinen valmis­tautuminen odotettavissa olleisiin vaaleihin.

Väkeä suorastaan tulvi työväenyhdistyksiin ja uusien työväenyhdistyksien perustaminen jatkui. Kun toimiva yhteydenpito näiden väliltä puuttui, ryhdyttiin Porin työväenyhdistyksessä asiaa järjestämään.

Porin Torpal­le oli 16.1.1906 kutsuttu suuri työväen kokous. Paikalla oli 800 työläistä, jotka päättivät perustaa ”Porin agitat­sionipiirin”. Sen toimialueeksi päätettiin Turun ja Porin läänin pohjoisen vaalipiirin alue lukuun ottamatta Loimaan ja Mellilän kuntia.

Piirijärjestön perustava kokous pidettiin 23.1.1906. Kokouksessa oli läsnä 11 yhdistyksen edustajat sekä puoluehallinnon porilaiset edustajat Eetu Salin ja Oskari Leivo. Salinin ehdotuksesta päätettiin perustaa piirijärjestö. Sille valittiin 11 jäseninen toimikunta, jolle annettiin nimeksi ”Porin piirijärjestön toimikunta”.

Piirin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Iivari Pohjola vuodeksi 1906 ja hänen jälkeensä Eetu Salin vuodeksi 1907 ja ensimmäiseksi sihteeriksi palkattiin Wilho Laine. Ensimmäiseen piiritoimikuntaan nimettiin rouvat Fanny Ahlfors, Tekla Johansson, neiti Hilma Nousio (myöhemmin Laine) ja herrat E. Salin, O. Leivo, A. Rinne, K. Laaksonen, I. Pohjola, O. Haapanen, T. Ruotsalainen ja W. Laine.

Wilho Laine ja Eetu Salin. (Kuvat: Työväen arkisto)

Ensimmäinen piirikokous piti lakkoa työväestön tärkeimpänä aseena taistelussa ”oikeudellisen ja taloudellisen aseman parannukseen”.

Sihteerin lisäksi piiritoimikunta palkkasi aluksi kaksi agitaattoria, O. Leivon ja M. Vaaran. He lähtivät jo helmikuun alusta ensimmäiselle puhujakiertueelle, joka käsitti 35 kuntaa. Agitaatiomatkoilta piiritoimikunnalle annettiin yksityiskohtaiset raportit.

Ensimmäisen agitaatiokiertueen raportissa puhujat saattoivat todeta, että ”kaikkialla oli innostus hyvin suuri, puhujilla oli ollut runsaasti kuulijoita ja myös uusia yhdistyksiä saatiin perustetuksi moneen kuntaan ”.

Raportin mukaan vuonna 1906 vuoden aikana agitaattorit pitivät 250 puhetta 40 175 kuulijalle seuraavasti: Leivo 92 puhetta 21 000 kuulijalle, Vaara 131 puhetta 16 000 kuulijalle. Lisäksi agitaattorien joukkoon oli kahden kuukauden ajaksi palkattu Vilhelmiina ”Mimmi” Kanervo Helsingistä, joka piti 27 puhetta 3 175 kuulijalle.

Piirin rajoja muutettiin Oulussa elokuun lopulla vuonna 1906 pidetyn puoluekokouksen jälkeen niin, että se tuli käsittämään koko Turun ja Porin läänin pohjoisen vaalipiirin ja samalla sen tärkeimmäksi tehtäväksi valistus- ja herätystyön ohella tuli huolehtia työväen osallistumisesta valtiollisiin vaaleihin.

Piiri lähti nopeasti muotoutumaan Porin agitatsionipiiristä ja Porin vaalipiirijärjestöstä Turun ja Porin läänin pohjoisen vaalipiirin piirijärjestöksi.

Porin agitatsionipiirin perustamiskokouksen jälkeen seuraava piirikokous pidettiin 12 – 13.5. 1906 Porin Torpalla. Kokouksen asiat kuvaavat hyvin käynnistyvän työväenliikkeen tärkeimpiä haasteita.

Suurlakon jälkeen väkijoukkojen alttius lakkoihin oli suuri. Piirikokous piti lakkoa työväestön tärkeimpänä aseena taistelussa ”oikeudellisen ja taloudellisen aseman parannukseen”. Siksi piirikokouksen mielestä on aina tarkoin otettava selville, miten tätä aseta voidaan parhaiten käyttää.

Kokous päätti yksimielisesti, että ”lakkoa älköön tehtäkö kysymättä agtitatsionivaliokuntien ja keskustoimikunnan kautta ilman niiden suostumusta ”. Edelleen kokous päätti, että ”lakkoja – varsinkaan hyökkääviä – älköön tehtäkö ilman riittävää rahastoa ”. Ylipäätään kokous paheksui vallalla ollutta lakkokiihkoa.

Kokouksessa käsiteltiin myös kysymystä, ”mitä olisi tehtävä varsinkin maaseuduilla huomattavissa olevaan isäntäväen yhdistymisvapautta sortavan menettelyn ehkäisemiseksi, joka vaikuttaa erittäinkin palvelustyttöjen ja yleensä naisten työväenyhdistyksiä kohtaan epäröivän mielialan entistä enemmän esille tulemista”.

Ratkaisuksi piirikokous esitti naispuhujien lisäämistä. Kokous päätti kehottaa kaikkia työväenyhdistyksiä pitämään palvelijoiden – niin kaupungeissa kuin maaseudulla – asemaa käsitteleviä kokouksia, viemään eteenpäin ehdotusta erityisestä luentokirjasesta, jossa käsiteltäisiin palvelijoiden oikeuksia ja teki esityksen palvelijoiden palkkaussäännön lakkauttamisesta, koska ”palkkaussääntö pakotti palvelijat ihmisarvoa alentavaan asemaan”.

Torpparikysymys oli luonnollisesti asialistalla. Kysymys oli ennen muuta torpparien järjestäytymisestä. Kokouksen pöytäkirjan mukaan torpparien mukaantulo työväenyhdistyksiin ei vielä vuonna 1906 ollut itsestäänselvyys.

– Monet puhujat valittivat, että torpparit ovat hitaita liittymään yhdistyksiin, joissa vaaditaan uhrauksia ja vastineeksi ei järjestäytynyt työväki ensi silmänräpäyksessä voi antaa kouraan tuntuvia parannuksia torpparien oloihin, paremmin kuin porvarillisetkaan, vaikka he kyllä uskottelevat torppariväestöä suurilla lupauksillaan. Tähän vastattiin useassa voimakkaassa puheessa siten, että torppareille on ennen muuta tehtävä selville uhrautumisen tärkeys. Sosialidemokratia on ainoa keino torpparien samoin kuin koko työväestön kohottamiseen sorron alta, todetaan piirikokouksen pöytäkirjassa.

Päätöksenään kokous kehotti pitämään erityisiä torpparikokouksia joka kunnassa. Lisäksi työväenyhdistyksiin tulisi perustaa oma torpparikomitea, joka ”koettaa järjestää torppareita työväenyhdistyksiin tai harkinnan mukaan erityisiin torppariosastoihin”. Kokous päätti myös asettaa koko piiriä käsittävän torpparikomitean.

Laaja ja hyvin hoidettu ”agitatsioni” oli nousevan työväenliikkeen peruskysymyksiä. Kokouksen alustuspuheenvuorossa asia kiteytettiin seuraavasti:

– Liikkeen laajenemisen takia on välttämätöntä, että alulle saatua piiriagitatsionia yhä edelleen säännöllisesti ylläpidetään, sillä työläisjoukot ovat viimeistä henkilöä myöden saatava mukaan ensinnä vaikuttamaan eduskuntakysymykseen ja sen tultua ratkaistuksi vaaleihin.

Piirin alueella kerättiin 5 pennin ”agitatsioniveroa” jokaisesta työväenyhdistyksen jäsenestä, jonka turvin toimintaa muun muassa harjoitettiin. Kokouksen henki oli vahva, sillä veroa ehdotettiin nostetavaksi 10 penniin! Esitys ei kuitenkaan toteutunut. Kokous päätti ”katsoa tarpeelliseksi jatkaa edelleen herätystyötä entistä suuremmalla voimalla.”

Satakunnan Sosialidemokraatit järjestävät juhlavuotenaan erilaisia tapahtumia. Keväällä julkistetaan kirja ensimmäisen piirilehtilehti ”Sosialidemokraatin” kirjoituksista köyhälistön tiestä vallankumoukseen 1918. Syksyllä valmistuu elokuva ”Punainen Peto” Eetu Salinin elämästä ja järjestetään seminaari piirin tapahtumista 2000 -luvulla.