SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on epäillyt Demokraatin haastattelussa, että taustalla olisi kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) operaatio.

Kunta-alan ohjelma takaa kunta-alalle useiden vuosien ajaksi vientialoja korkeammat palkankorotukset, mikä närästää yksityisellä puolella.

Ohjelman myötä nousseita hoitoalan palkkoja pidetään yhtenä syynä hyvinvointialueiden karanneisiin kustannuksiin. Taustalla vaikuttaa myös sote-uudistuksen myötä toteutunut palkkaharmonisaatio.

Markku Jalonen ei puolestaan allekirjoita väitteitä eläkkeelle savustamisesta. Kunta-alan neuvottelutulos ei Jalosen mukaan liity hänen työuransa päättymiseen millään tavalla.

Puheet potkuista voidaan unohtaa?

– Todellakin. Ilmoitukseni tuli täytenä yllätyksenä myöskin KT:n hallinnolle.

MASSIIVISTEN hoitoalan ja muun henkilöstön lakkojen päätteeksi saavutettua kunta-alan sopua on työnantajapiireissä kaadettu Jalosen niskaan, hänen syykseen. Jalonen muistuttaa, että sopu kunta-alan työmarkkinahistorian laajimman kriisin jälkeen ja sovittelulautakunnan esitykseen perustuen hyväksyttiin yksimielisesti KT:n hallinnossa.

– Katsomosta on helppo huudella. Minä en todellakaan päätä kaikesta.

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, että Jalosta olisi halveksittu kokoomuksessa ja Elinkeinoelämän keskusliitossa palkkaohjelman vuoksi. Lehden mukaan KT:n johtoon kaivataan “kovempaa luuta”. Jalonen pitää kirjoittelua mauttomana.

– Minusta tämä on alatyylistä. Tiedän oman ammattitaitoni ja sen, ettei ole helppo nakki tällä puolella tätä hommaa hoitaa. Olen kokoomuksesta ylimmältä tasolta tämän asian varmistanut, enkä ole ainakaan sieltä mitään tällaista vahvistusta saanut.

JALOSEN eläkepäätös on aiheuttanut kuhinaa myös KT:ssa, jonka hallituksen puheenjohtaja Ari Korhonen tuli syyskuun alussa HS:n jutun jälkeen julkisuuteen poikkeuksellisella tiedotteella.

Korhonen tuomitsi jyrkästi ulkopuolisten tahojen yrityksen sekaantua järjestön johtajavalintaan.

– KT:n toimitusjohtajan valitsee KT:n hallitus, ja se tekee päätöksensä täysin itsenäisesti. Tällaiset spekulaatiot tai jopa vaikutusyritykset toimitusjohtajan valintaan voi lopettaa saman tien. KT:n toimitusjohtajaa ei valitse EK, eivätkä puolueet, Korhonen jyrisi.

Jalonen sanoo olevansa hallituksen puheenjohtajan mainitsemasta painostuksesta hänen seuraajansa valintaan liittyen lehtitietojen varassa.

– Olen julkisuudessa olleiden tietojen varassa. KT tekee täysin itsenäisesti ratkaisun myöskin minun seuraajastani, Jalonen vakuuttaa.

Jalosen seuraajaksi haki lokakuun alkuun päättyneessä määräajassa 23 ihmistä. Heidän joukossaan ovat muun muassa työministeri Arto Satosen (kok.) valtiosihteeri Mika Nykänen ja nykyinen Helsingin pormestari, entinen kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.), 66.

KRIITTISEKSI paisunut vuoden 2022 hoitoalan ja muun kunta-alan henkilöstön työriita ratkesi vasta 5-vuotisen palkkausjärjestelmän kehittämisohjelman yhdessä 3-vuotisen sopimusratkaisun kanssa sorvanneessa sovittelulautakunnassa. Lautakunnassa istui edustajia palkansaajaliitosta, työnantajista ja valtionhallinnosta.

Lautakuntaa johti työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen. Varapuheenjohtajana oli entinen valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki, jolla on kokemusta hankalan Tehyn joukkoirtisanoutumisen ratkomisesta myös vuodelta 2007.

Eduskunnassa säädettiin hoitajien pakkolaiksi kutsuma suojelutyölaki, mutta lakia ei lopulta tarvittu.

– Yleensä suojelutyötä on annettu silloin, kun ihmisten henki ja terveys on ollut uhattuna. 2007 Tehy ja vuonna 2022 Tehy ja Super eivät tätä antaneet ainakaan riittävästi. Sen takia jouduttiin todella kriittisiin tilanteisiin.

Jalonen haluaa korostaa, että molemmat lakot olivat poikkeuksellisia tilanteita. Vuonna 2022 oli lakossa 150 000 palkansaajaa ja työpäiviä menetettiin lähes miljoona. Kriisi kosketti koko Suomen terveydenhuoltojärjestelmää ja kuntasektoria.

Suurissa sairaaloissa ei illalla tiedetty, kuka tulee aamulla töihin ensiapuun, teholle tai keskoshoitolaan.

Jalonen muistuttaa, että vastuu kriittisten järjestelmien toimivuudesta on myös lakkojen aikana työnantajilla ja käytännössä myös maan hallituksella.

– Korostan, että käynnissä oli poikkeuksellinen kriisi. Jotenkin piti päästä eteenpäin. Oli kaksi sovittelijaa, sovittelulautakunta ja kuukausien neuvottelut. Jouduttiin säätämään potilasturvallisuuden takaamiseksi laki. Nämä eivät todellakaan ole helppoja ratkaisuja.

Ratkaisulla saatiin aikaiseksi työmarkkinoiden pisin työrauha ja yhteiskunnan kannalta kriittiset toiminnot, kuten erikoissairaanhoito turvattua.

Siunasiko silloinen Sanna Marinin hallitus ratkaisun?

– En halua ottaa siihen kantaa millään tavalla. Oma tehtäväni on tietysti pitää hallitusta jatkuvasti ajan tasalla. Varmasti tätä tekivät myös muut kuten sovittelutoimi omalta osaltaan.

JALONEN muistuttaa, että kunta- ja hyvinvointialueala on naisvaltainen. Työntekijöistä 80 prosenttia on naisia. Hän puolustaa vuoden 2022 ratkaisua myös sillä, että se kaventaa miesten ja naisten välistä palkkaeroa koko Suomen työmarkkinoilla vuositasolla 0,35 prosenttiyksikköä ja viidessä vuodessa 1,77.

– Tämäkin on jotenkin jäänyt huomiotta. Tässähän saatiin työmarkkinoiden pisin työrauha samaan aikaan, kun meillä muodostettiin hyvinvointialueet ja tehtiin Suomen suurin hallintouudistus. Kyllä tämä pitkä työrauha oli kultaakin kalliimpi näissä olosuhteissa.

Kunta-alan sopimus ja työrauhavelvoite päättyvät ensi huhtikuun lopussa. Sen jälkeen KT:lla olisi periaatteessa mahdollisuus irtisanoa uuden toimitusjohtajansa johdolla myös julkisen sektorin vuoteen 2027 jatkuva palkkaohjelma.

Jalonen ei luonnollisesti halua lähteä irtisanomisella spekuloimaan.

Sekö tässä on haaveena EK:ssa ja muualla, että sopimus irtisanotaan ja halutaan neuvotella uudestaan?

– Minä en katsomosta huutelijoiden juttuihin ota kantaa. KT määrittää itse omat tavoitteensa ja käy järjestöjen kanssa neuvottelut, kun aika on.

Kunta-alan 2022 sopuun liittyen Jalonen haluaa vielä korostaa, että nimenomaan sovittelulautakunta teki kunta- ja hyvinvointialan palkkausjärjestelmän kehittämisohjelman.

– Tämä ei ole mikään yleiskorotus. Tarkoitus on uudistaa kaikki kuntien ja hyvinvointialueiden palkkausjärjestelmät ja kohdistaa korotuksia paikallisesti työvoiman saatavuuden perusteella. Tämä on unohtunut kokonaan.

Jalosen mukaan ohjelma on jo jonkin verran helpottanut kuntien ja hyvinvointialueiden työvoimapulaa. Palkankorotuksia on voitu ohjelman avulla kohdentaa työvoimapula-aloille.

VIIMEISIN nykyhallituksen työmarkkinauudistus on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva niin kutsuttu vientimalli. Ajatuksena on muuttaa lakia sovittelutoiminnasta niin, ettei valtakunnansovittelija enää voisi ylittää viennin päänavausta. Sovittelija toimisi myös poikkeustilanteiden varalle koottavien sovittelulautakuntien puheenjohtajana, joten avauksen perusteella määrittyvää yleistä linjaa ei ilmeisesti kyettäisi lain voimaan tultua ylittämään myöskään lautakunnassa.

Kokoomuslaiset ovat todenneet käytäväpuheissa, että kyseisen työmarkkinamallin yhtenä päämääränä on sovittelulautakunnan kastroiminen. Kielikuva tuntuu naurattavan Jalosta.

Mallista puhuttaessa hän kertaa sitä, mitä KT on asiasta lausunut.

KT:n lähtökohta on ollut Jalosen mukaan koko ajan se, että keskeisten työmarkkinaosapuolten pitäisi itse neuvotella Suomen työmarkkinamallista ja sovittelujärjestelmästä. Vuodenvaihteessa oli montakin yritystä, KT oli aktiivinen yrityksissä. Jalonen sanoo, että valitettavasti eteenpäin ei päästy.

SAK vetäytyi neuvottelupöydästä, koska kaikkia SAK:n vaatimia asioita ei haluttu ottaa neuvottelujen kohteeksi.

TYÖMARKKINAMALLISTA ei siis ole työmarkkinajärjestöjen yhteistä näkemystä. Hallitus perustelee lakiesitystä Ruotsin mallilla. Jalonen muistuttaa, että Ruotsissa taustalla oli työmarkkinaosapuolten pitkä oma neuvotteluprosessi. Ruotsin malli on sittemmin viety asetuksiin.

– Nythän meillä mennään suoraan lakitiehen. Kun osapuolten välillä ei ole yhteistä näkemystä, pidän sitä vähintäänkin ongelmallisena jatkon kannalta.

Satosen ja hallituksen jatkuva vetoaminen Ruotsiin ja Ruotsin malliin on koettu varsinkin palkansaajapuolella turhauttavana. Jalonen vaikuttaa liittyvän ketjun jatkoksi.

– Tuntuu, että Ruotsista poimitaan tuo, jos se sopii tähän ja tuo, jos se sopii tähän. Meillä on pohjoismaisiin sisarjärjestöihin hyvät suhteet, tiedämme missä mennään. Ruotsissa on oma työmarkkinakulttuurinsa ja sopimusjärjestelmänsä.

Jalonen ei tunnu pitävän Satosen puheita julkisen alan sisällä Ruotsin tavoin edistettävästä palkkatasa-arvon korjaamisesta kovin realistisina. Paremmin palkatut insinöörit tuskin hevin tinkisivät omastaan hoitajien hyödyksi.

– Olen ollut kohta 36 vuotta työmarkkinajohtotehtävissä. Ajatus on varmasti kaunis, että ammattijärjestöt suostuisivat luopumaan tai hyväksymään pienempiä korotuksia, mutta en ole törmännyt siihen oikeastaan koskaan.

Jalonen huomauttaa, että eräs keskeinen ero Suomen ja Ruotsin välillä on julkisen talouden tilanne.

– Jos tarkastellaan Suomen kuntia ja hyvinvointialueita tällä hetkellä ja verrataan Ruotsin julkiseen sektoriin, varallisuusero jakaa palkankorotuksia on huima. Tämä unohtuu, kun sanotaan, että tehkää vain paikallisesti noin.

– Kaikki Suomeen hyvinvointialueet ovat käyneet monet muutosneuvottelut ja tulevat käymään niitä edelleen. Suomen kunnista varmaan noin 50 käy tällä hetkellä muutosneuvotteluja. Sopeutustoimia on tehty ja tullaan tekemään vielä vuosia eteenpäin Suomen kuntakentässä ja hyvinvointialueilla, koska meidän julkisen talouden tilanne on merkittävästi heikompi ja samoin vara ylimääräisiin korotuksiin, joka nousee esiin kun verrataan Ruotsiin.

JALONEN muistuttaa sovittelujärjestelmän olevan elimellinen osa suomalaista työmarkkinajärjestelmää.

– Varsinkin sen jälkeen, kun EK luopui yksipuolisesti keskitetyistä ratkaisuista, erityisesti yksityisellä sektorilla lähes kaikki sopimukset ovat syntyneet lakkouhkien tai lakkojen kautta, eli sovittelun kautta.

KT:n työehtosopimusten piirissä on puoli miljoonaa palkansaajaa. Ja kriittisiä yhteiskunnan ydinpalveluja koskeva työrauha on KT:n tessien alla. Jalonen alleviivaakin, että sovittelujärjestelmän pitäisi jatkossakin pystyä ratkomaan todella vakavia yhteiskuntavaarallisia kriisejä.

– Onko meillä Suomessa sairaalat lähes kiinni kuukausia, tai lastensuojelu, pelastustoimi tai koulut ja päiväkodit? Kriittinen vesihuolto? Voiko sovittelija tai sovittelulautakunta poiketa millään tavalla yleisestä linjasta edes poikkeustilanteissa? Kun katsoo tätä lakiesitystä, se on mielestäni edelleen auki.

Kriisejä on ollut vuoden 2022 lisäksi 2007, jolloin oli Tehyn joukkoirtisanomisuhka sekä 2001, jolloin nähtiin lääkärilakko. Kaikkien näiden ratkaisemiseen on tarvittu sovittelulautakuntaa.

Jalonen kertoo, että KT yritti saada sovittelulautakunnat tuntevaa Martti Hetemäkeä kuultavaksi Orpon hallituksen työmarkkinamallia koskevaan lainsäädäntövalmisteluun.

– Pyyntöä ei otettu vastaan. Hetemäki ei päässyt asiantuntijaksi. Hän on asiassaan Suomen kokeneimpia. Ollut kahdessa sovittelulautakunnassa vakavissa työmarkkinakriiseissä. Häntä ei haluttu valmistelussa kuulla, Jalonen hämmästelee.

USEITA keskusjärjestöratkaisuja neuvotelleena Jalonen toteaa pitävänsä taloustilanteen analyysiä yhtenä nykyisen sopimisen ja myös hallituksen sovittelujärjestelmään esittämän uudistuksen heikkouksista.

– Suomen talouden tilanne, kilpailukyky, ostovoima, palkat ja hinnat olivat keskeisillä työmarkkinaosapuolilla aina paremmin tiedossa kuin nykyisellään. Päänavaajaosapuolet käyvät toki keskustelua keskenään, mutta laajaa työmarkkinaosapuolten tilannekuvapöytää ei ole.

– Kaipaan talouden tilannekuvaa, jossa on mukana keskeiset palikat, jotka vaikuttavat myös työmarkkinaratkaisuihin ja kustannustasoon. Sellainen pöytä pitäisi saada tavalla tai toisella takaisin.

Jalonen huomauttaa myös, ettei yleisen linjan määrittely ole yksinkertaista. Sopimukset alkavat ja päättyvät eri aikaan. Päättymisaikojen välillä voi olla yli puoli vuotta eroa. Taloustilanne saattaa muuttuu.

Hän muistelee tilanteita, joissa päänavauksen jälkeen taloustilanne muuttuikin huomattavasti. Inflaatio lähti juoksemaan ja palkankorotukset ammattijärjestöjen puolella nousivat.

– Itsekin muistan saaneeni Etelärannasta pyynnön, että voisitteko te avata tähän väliin, kun tämä lähti nousemaan näin.

Jalonen nostaa esiin myös yleisen linjan palkankorotuksen rakenteen.

– Jos se on kovin yleiskorotuspainotteinen niin kuin se on viime vuosina yksityisellä sektorilla ollut, työnantajat joutuvat laittamaan lisää rahaa paikallisesti, kun yleiskorotukset eivät auta korjaamaan paikallisia palkkausepäkohtia. Sen takia meillä on kunta- ja hyvinvointialueilla ollut iso painotus paikallisiin eriin. Tässä nykyratkaisussa (2022) paikallisia eriä saattaa olla jopa puolet korotuksesta.

KUNNISSA ja hyvinvointialueilla kärsitään Jalosen mukaan kaikilla mittareilla Suomen suurimmasta työvoimapulasta.

– Sote-henkilöstö, varhaiskasvatuksen opettajat, tietyt erityisopettajat ja muutkin ryhmät. Sovittelulautakunnasta tulleella kehittämisohjelmalla pyritään taklaamaan tätä pulaa. Uudistetaan palkkausjärjestelmät ja kohdistetaan paikallisesti korotukset niin, että voidaan edistää työvoiman saatavuutta.

– Mitalin toinen puoli on se, että valtava työvoimapula on johtanut laajaan todella kalliin vuokratyövoiman ostopalveluiden käyttöön erityisesti hyvinvointialueilla mutta muuallakin. Jos emme saa riittävästi työvoimaa ja jonkinlaisia palkankorotuksia, niin muut kulut ovat merkittävän suuria.

KT on tehnyt selvityksiä vuokratyövoiman käytöstä hyvinvointialueilla, joissa siihen palaa 600-700 miljoonaa euroa vuositasolla. Ostopalvelut ovat vielä kalliimpia.

– Kun työvoimasta on niukkuutta ja lainsäädäntö on niskassa, työantajat joutuvat väkisin ostamaan työvoimaa ulkoa. Kehittämisohjelmalla on nyt kyetty taklaamaan tätä oikeaan suuntaan. Hyvinvointialueetkin saavat nyt paremmin työvoimaa pidettyä kuin aikaisemmin.

Kielteinen kehitys vaikuttaa paikoin automaatilta, jossa heikkenevä talous ajaa alueita irtisanomisiin, joita paikkaamaan on ostettava työvoimaa kalliilla ulkoa.

– Näin se menee. Kun työvoimasta on niukkuutta, joudutaan ostamaan merkittävästi kalliimmalla, jopa tuplahinnalla, vuokratyövoimaa hoitamaan lakisääteisiä tehtäviä ja ostopalveluita, joita yksityiset terveyspalvelut tarjoavat. Niiden hinnat ovat nousseet 10-20 prosenttia.

TULEVIEN kunta- ja aluevaalien on ennakoitu muodostuvan palkkavaaleiksi hallituksen sorvaaman työmarkkinamallin takia. Näin on ajateltu palkansaajapuolella muun muassa opettajien ammattijärjestössä OAJ:ssa ja hoitajaliitto Tehyssä. Myös Jalonen näkee tässä aidon riskin.

Hän kiinnittää huomiota lainsäädännön arviointineuvoston lausuntoon työmarkkinamallista.

– Siinä aika selkeästi kyseenalaistetaan, tarvitaanko tällainen lainsäädäntö ja mitkä ovat sen tasa-arvovaikutukset. Malli lisää riskiä, että vaaleihin tulee työmarkkina-asioita ja palkkakysymyksiä jatkossa. Voisin kokemuksesta sanoa sen, että se on todella huono tie, jos siihen joudutaan. Se kaatuu kaikki tänne Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajille hoidettavaksi, jos annetaan vaalilupauksia tai pidetään muita puheita.

Työmarkkinamallin pelätään myös johtavan suorastaan ikuiseen palkkakuoppaan naisvaltaisilla aloilla. Jalonenkin muistuttaa, että palkkaliukumat ovat aina olleet julkisella sektorilla yksityissektoria pienempiä. Sitä kautta syntyy pitkällä aikavälillä eroa yksityisen sektorin hyväksi.

KT:ssa palkkausjärjestelmän kehittämisohjelma nähdään vastauksena palkankorotusten kohdentamiseen ammattiryhmille, joista on pulaa.

MARKKU Jalonen summaa työmarkkinajärjestelmämme olevan tällä hetkellä hallituksen toimien seurauksena historiansa suurimmassa muutoksessa. KT toki myös jakaa hallituksen tavoitteita. KT on ajanut pitkään esimerkiksi suojelutyön säätämistä pysyvästi lakiin ja laittomien työtaistelusakkojen nostamista.

Jalonen näkee KT:n toimineen työmarkkinakentällä pragmaattisesti ja ratkaisuhakuisesti.

– Oma taustani on se, että neuvottelemalla pitäisi päästä ratkaisuihin eikä pitäisi sulkea kategorisesti pois mitään keinoja tai sopimusjärjestelmää.

– Meillä on suuri vastuu kansalaisten päivittäisistä ydinpalveluista KT:n sopimusneuvottelutoiminnassa. Tätä ei oikein tuolla Etelärannassa haluta ymmärtää jostain syystä. Sen takia emme myöskään ole koskaan olleet sulkemassa esimerkiksi keskitettyjä ratkaisuja ulos kokonaan.

Lue kuvan jälkeen Markku Jalosen näkemykset hyvinvointialueiden ja kuntien taloustilanteesta…

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue (VAKE) haki hiljattain ensimmäisenä alueena lisärahoitusta valtiolta peruspalveluiden turvaamiseen. Valtiolta sitä ei herunut. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

HYVINVOINTIALUEIDEN ARVOSTELU ON KOHTUUTONTA

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) toimitusjohtaja Markku Jalonen kuvaa hyvinvointialueiden taloudellista tilannetta erittäin haastavaksi.

Nykyinen rahoituspohja ei riitä niiden velvoitteisiin. Tehtävävelvoitteita, mitoituksia ja rahoituspohjaa pitäisikin tarkastella ja yhtäaikaisesti.

Hyvinvointialueilla on ollut laajoja sopeutustoimia ja muutosneuvotteluja. Samaan aikaan on työvoimapulaa ja palveluiden tarve kasvaa väestön ikääntyessä.

– Tämä on todella hankala yhtälö. Pidän kohtuuttomana, sanon suoraan, sitä arvostelua, joka kohdistuu hyvinvointialueisiin. Minä tiedän, missä tilanteessa ne ovat. He yrittävät päivittäin selviytyä siellä.

– Pidän julkista keskusteluilmapiiriä hyvinvointialueita ja myöskin kuntia kohtaan kohtuuttomana. Se on vain syyllistävä.

Vastuu hyvinvointialueiden rahoituksesta on Jalosen mukaan poliitikoilla. Sitä ei voi sysätä vain hyvinvointialueiden johtajille. Aluehallitusten ja -valtuustojenkin liikkumatila on ohut keskushallinnon voimakkaan ohjauksen vuoksi.

Yksi asia, josta olisi Jalosen mukaan hyvä ainakin poliittisella tasolla keskustella, olisi hyvinvointialueiden alijäämien kattamisaikataulun tarkastelu.

Alueiden yhdistämistä Jalonen ei tällä hetkellä näe järkeväksi. Se johtaisi uuteen palkkaharmonisaatioon ja mahdollisiin lisäkustannuksiin. Muitakin muutoskustannuksia syntyisi.

Hoitoon pääsyn kriteereiden höllentämistä hyvinvointialueilla Jalonen pitää vallitsevassa tilanteessa oikeana ratkaisuna.

HALLITUS ajaa työmarkkinauudistustensa keskellä myös kuntakenttää ravistelevaa uudistusta, jossa julkisen toimijan omistusosuus inhouse-yhtiöstä olisi jatkossa vähintään 10 prosenttia. Muun muassa Kuntaliitto vastustaa tätä.

Jalonenkin uskoo, että vaikutukset olisivat pääosin kielteisiä ja seuraisi valtavia muutoskustannuksia kunnille. Pienet ja isommatkin kunnat voisivat joutua ongelmiin palvelutuotannossaan. Hän painottaa, että jo nykyisellään kunnat kilpailuttavat palveluita.

– Yksityisiä yrityksiä on paljon mukana kuntien toiminnassa. Vaikka kilpailutettaisiin enemmän, välttämättä hankkeisiin ei ole kaikkialla tarjolla yrityksiä.

Jalosen mielestä pitäisi tarkastella kriittisesti, onko kaavailtu tiukka lainsäädäntö fiksu koko julkisen hallinnon kannalta.

Kuntien talousnäkymät ovat muutoinkin heikot. Kuntaliiton Talousbarometriin vastanneista talousjohtajista 40 prosenttia arvioi kuntansa talouden tilan tällä hetkellä huonoksi tai erittäin huonoksi. Vain neljä kuntaa kyselyyn vastanneista 210 kunnasta arvioi taloutensa tällä hetkellä erittäin hyväksi.

Jalonen ennakoi kuntiin lisää sopeutuksia. Kuntien norminpurkukaan ei toistaiseksi ole tuonut erityisiä helpotuksia.

– Ei pitäisi yhtään uusia normeja säätää eikä velvoitteita, pikemminkin höllentää ja vähentää sekä kuntien että hyvinvointialueiden osalta.

Jalonen toivoo ylivaalikautista parlamentaarista sopua siitä, miten julkista taloutta voitaisiin hoitaa pitkäjänteisemmin. Tällaista ajatusta on ajanut myös presidentti Sauli Niinistö.

– Nyt tämä on tämmöistä vähän vuoristorataa.