Kysyin kuntapolitiikan veteraanilta seuraavaa: Me sosialidemokraatit vakuutamme olevamme vastuullinen ja luotettava kuntatalouden hoitaja, mutta kun on tullut aika laittaa kunnan tulot ja menot tasapainoon, vastauksemme on liian usein joko veronkorotukset tai lisälaina. Onko siis mahdollista, että kunnan ulkoistamat palvelut voisivat olla osa sosialidemokraattista politiikkaa?

Kaveri mulkaisi minua kohtuullisen vakavasti ja rykäisi: ”Nyt ollaan muuten aika ytimessä.” Hän kertoi valtuutetun roolista käsin monia esimerkkejä, joissa kunnan oma työ oli tullut kaksi kertaa kalliimmaksi kuin sama urakka yksityisten toimijoiden tarjouksissa. Työn laadussa ei ollut löytynyt juurikaan eroa, mutta urakkahinta oli karannut kunnan omana työnä. Syynä olivat pääasiassa olleet kunnan omat hallinnolliset kuviot, joihin aika ja resurssit olivat valuneet.

Miten kuntapoliittista vastuuta sitten kannetaan tänä haasteellisena aikana? Olennaista on tehdä kunnallisjärjestöissä kuntatalouden tiekartta vuoteen 2020, jolloin maakuntauudistus nielaisee ainakin terveyssektorin kokonaan.

Sitten tuleekin se vaikein kohta: Jos 40 miljoonan talousvajetta ei voida korvata pelkästään talouskasvuun ja verotuloihin luottaen, mikä on demarien leikkauslääke? Onko meillä uskallusta ulkoistaa kunnan toimintoja säästämisen nimissä?

Väitän, että halukkuus on hyvin rajallista. Nimittäin, jos olemme aivan rehellisiä, me sosialidemokraatit pidämme julkisen sektorin työpaikkoja helposti yksityistä sektoria arvokkaampina. Emme siis ole aidosti työn puolue vaan julkisen työn puolue. Kaikki työ ei ole yhtä arvokasta. Näin kuuluu meidän monien sisäinen ääni.

Kun kunnallista työtä yksityistetään, lisääntyvät työn epävarmuustekijät. Työehtoihin tulee helposti muutospaineita ja työn sisällötkin muuttuvat. Ulkoistamisen myötä kunta voi saada helpotusta jatkuvasti kasvaviin velkaantumispaineisiin tästä huolimatta. Vastuullinen sosialidemokraattinen valtuutettu on tulevaisuudessakin työn puolustaja, ei vain julkisen työn kannattaja.

Kun kunta ulkoistaa esimerkiksi varhaiskasvatusta tai maan- ja viherrakentamista, monien demareiden argumentit ovat kohtuuttomia: ”Ulkoistamalla katujen puhtaanapidon annamme tilaa ylikansallisten yhtiöiden monopoleille.” Ihan oikeesti. Väärien uhkakuvien luominen tekee meistä some-kansan edessä entistäkin etäisempiä. Argumenttien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutu-tuntumaan.

Kun kone laskeutui Helsinki-Vantaalle, oli demarimieleni keventynyt kummasti. Toverin kanssa on aika ajoin syytä puhua vaikeistakin asioista oikeilla nimillä. Asioiden ja aatteen ytimessä ollaan harvoin liian usein. Ja aina ei ole pakko olla edes oikeassa.