– On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta sähköpula ja räjähtävästi nousevat sähkön hinnat voidaan välttää, Mäkynen sanoi tiedotustilaisuudessa.

– Varautuminen on viisautta, nyt siihen on viimeinen hetki, talvi on tulossa, Mäkynen sanoi.

Hän totesi, että työ- ja elinkeinoministeriön on nyt välittömästi käynnistettävä hintaa alentavien toimien valmistelu ja elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) on toimittavat myös vahvempien EU:n laajuisten toimien aikaansaamiseksi.

Saarikko on asettanut työryhmän selvittämään keinoja, joilla voidaan vaikuttaa sähkön korkeaan hintaan.

Mäkynen esitteli tiedotustilaisuudessa kaiken kaikkiaan 9 keinoa sähkön hinnan alentamiseksi.

Näin SDP kertoo tiedotteessaan keinoista:

1. Kaikki sähkön tuotanto käyttöön – tehoreservi purettava kaudelle 2022-2023

Nykymuodossaan tehoreservi sitoo hintojen kurissa pitämiseksi tarvittavaa kapasiteettia pois markkinalta. SDP esittää, että tehoreserviä ei luoda lainkaan vuosiksi 2022-2023 tai tehoreservin sääntöjä muutetaan niin, että kapasiteetti on käytössä korkeiden hintojen välttämiseksi. Tämän pitäisi johtaa edellisellä tehoreservikaudella reservissä olleen kapasiteetin käyttöönottoon, koska sähkön hintataso ensi talvelle ylittää selvästi käyttökustannukset. Tehoreservin purkaminen ei täten vaaranna sähköjärjestelmän toimitusvarmuutta, mutta alentaa hintoja. Tärkeintä on varmistaa, että mahdollisimman suuri tuotanto saadaan markkinoille.

2. Kysyntäjoustolla matalammat hintapiikit

Markkinahintojen nousu, eritoten ääritilanteissa, on osin seurausta kysynnän hitaasta
sopeutumisesta korkeisiin hintoihin. Valtaosa kotitalouksista hankkii sähkön kiinteähintaisilla sopimuksilla ja myös yrityksille jouston lisäämiseen tarvittavien investointien takaisinmaksu on epävarmaa. Kysyntä markkinoilla ei joustakaan tarpeeksi vastaamaan Venäjän hyökkäyksen aiheuttamaan tarjontashokkiin.

Valtio (esim. Fingrid toimijana) voi ostaa markkinoilta mahdollisimman pikaisesti järjestettävillä tarjouskilpailulla kulutuksen vähentämistä yritysten tuotantolaitoksissa sellaisten tuntien aikana, jolloin sähkön hinta on ylittämässä ennalta päätetyn rajan. Yritys saisi tarjouskilpailun mukaisen korvauksen tunneista, joina se ei käytä sähköä. Tämä johtaa kaikkien sähkönkäyttäjien hintojen laskuun ja auttaa tilapäisen markkinapuutteen korjaamisessa. Käytännössä kyse on siitä, että sähkön kulutusta on siirrettävä päivän sisällä kovan kysynnän tunneilta pienemmän kysynnän tunteihin.

3. Hintakatto

Suomi on osa eurooppalaista sähkömarkkinaa ja olemme riippuvaisia naapurimaista saatavasta sähköstä. Nopeasti heikenneen sähkömarkkinatilanteen vuoksi naapurimaissamme ja Euroopassa on hyvinkin mahdollista, että omat toimemme joustavan kapasiteetin lisäämiseksi eivät tule riittämään hintojen kurissa pitämiseksi.

Näiden lisäksi on perusteltua valmistella ja ottaa käyttöön sähkön tukkumarkkinalle muodollinen hintakatto. Sähkömarkkinalla on jo EU:ssa käytössä hintakatto, jonka alentaminen koko EU:n alueella olisi paras vaihtoehto. Suomen ja ministeri Lintilän on aktiivisesti ajettava eurooppalaisen hintakaton laskemista. Nykyistä selvästi matalammalla hintakatolla ei tutkija-arvioiden perusteella tehdä mitään sähköntuotantomuotoja kannattamattomiksi. Hintakattoa toteutettaessa tulee joka tapauksessa varmistaa, ettei se johda sähkön tarjonnan laskuun haitallisella tavalla.

4. Kohdennetut tuet kuluttajille

Venäjän tarjonnan vähentäminen nostaa väistämättä energiakustannuksia ja tämä kustannusten nousu näkyy kuluttajien ja yritysten energialaskuissa. Yleinen tuki, esimerkiksi verojen alentamisen muodossa, kohdentuisi heikommin, hidastaisi kulutuksen sopeutumista ja tuki valuisi energiayhtiöille korkeamman kulutuksen ja korkeampien hintojen kautta. Mahdollisia sähkö- tai arvonlisäveron alennuksia tehdessä on varmistuttava mahdollisimman hyvin, että muutos näkyy myös hinnoissa.

Voi kuitenkin olla perusteltua tarjota kohdennettuja tukia haavoittuvimmassa asemassa oleville ja ainakin varmistaa viimesijaisten tukimuotojen riittävyys.

Jo aiemmin SDP on esittänyt kohdennettuina toimina varhaiskasvatusmaksujen alentamista, työmatkavähennyksen lisäkorotusta, kohdennettua tuloveronkevennystä pieni- ja keskituloisille palkansaajille ja eläkeläisille, yksinhuoltajakorotusten korottamista, sosiaalietuuksien indeksitarkistusten aikaistamista, ulosoton vapaakuukausien lisäämistä ja suojaosan korotusta sekä keliakiakorvauksen palauttamista. Näiden lisäksi budjettiriihessä on harkittava asumistuen sekä toimeentulotuen perusosan sähkön hinnannousuun vastaavia korotuksia.

5. Sekoitevelvoitteen jousto

Suomen ja Euroopan on pidettävä kiinni ilmastotavoitteistaan. Historiallinen kuivuus Euroopassa näyttää, että ilmastonmuutos syventää energiakriisiä ja korostaa vihreän siirtymän kiireellisyyttä. Energiakriisin keskellä on mahdollista hyödyntää lyhyen aikavälin joustoja, jotka paikataan tulevina vuosina tiukemmilla päästörajoitteilla. Polttoaineiden sekoitevelvoitteen määräaikainen lasku pudotti liikenteen polttoaineiden hintaa heinäkuun alusta alkaen. Sekoitevelvoitteen alentaminen on jatkettava aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti myös vuodelle 2023.

6. Päästökaupan markkinavakausreservin sääntöjen muutos

Sekoitevelvoitteen jouston kaltaisena toimena olemme esittäneet päästökaupan markkinavakausreservin sääntöjen muuttamista. Se lisäisi tilapäisesti kriisitilanteessa päästöoikeuksien määrää ja laskisi maltillisesti sähkön tuotantokustannuksia. Vastaava määrä päästöoikeuksia vähennettäisiin tulevaisuudessa, mikä tasapainottaisi päästöjen osalta tilanteen tulevaisuudessa. Esitetyillä toimilla ei siis ole vaikutusta päästövähennysten pidemmän aikavälin uraan. Ilmastotavoitteista ei ole tarve, eikä voida joustaa.

7. Windfall-verosta nopea selvitys

Energian hinnan nousu on johtanut monilla kuluttajilla ja yrityksillä taloudellisiin vaikeuksiin, mutta samalla esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden ja uusiutuvan energian tuottajat ovat hyötyneet tilanteesta. Kun kyse on poikkeuksellisesta tilanteesta, voittojen ja tappioiden tasaaminen voi olla perusteltua, mutta se ei saa johtaa esimerkiksi uusiutuvan energian investointien vähenemiseen eikä vero saa kohdentua toimintaan, jossa ei ole syntynyt ansiottomia voittoja.

8. Kuntien ja valtion energiansäästökampanja sekä vastuullinen omistajuus

Energian säästäminen on niin julkiselle sektorille, yrityksille kuin kuluttajille nopein ja edullisin tapa säästää energiakustannuksissa. Valtion kiinteistöissä on viimeisen 10 vuoden aikana vähentännetty päästöjä 80 % ja energiankäyttö tunnetaan hyvin. Valtion ja kuntien tulee toimia esimerkkinä ja valmistella suunnitelmia energiankäytön vähentämisestä tarvittaessa nopeallakin aikataululla. Esimerkiksi valtion kiinteistöjen energiankäyttöä on jo saatu vähennettyä viime vuosina, mutta edelleen esimerkiksi lämmitysjärjestelmien ja valaistuksen kautta voi olla mahdollisuuksia säästöihin. Samalla valtion tulee tukea kuntia, hyvinvointialueita kuin kuluttajia tulee tukea ja ohjata energian säästämisessä ja sen suunnittelussa. Julkisten omistajien on toimittava vastuullisesti, jotta energian hinta ei nouse perusteettomasti.

9. Vahvempaa valvontaa energiamarkkinoille

Energiavirastoon on perustettava markkinoiden kokoon suhteutettuna riittävä energiamarkkinoiden tutkimusyksikkö, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä markkinavalvonnan ja energiamarkkinoiden tutkimuksen akateemisen yhteisön kanssa. Yksikön tehtävänä olisi jatkuvasti päivittää kokonaiskuvaa erilaisista energiamarkkinoiden ilmiöistä ja tukea energiamarkkinoiden valvontaa ja sääntelyn kehittämistä. Näin on toimittu esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirastossa erinomaisin tuloksin.