Rönnholmin mukaan jatkuvan oppimisen järjestelmää on tärkeää kehittää, jotta Suomen työllisyysaste saadaan nostettua riittävän korkealle. SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin kertoi lauantaina puolueen tavoitteesta nostaa työllisyysaste ensi vaalikaudella 80 prosenttiin.

– Osaavan työvoiman puute on noussut keskeiseksi kasvun esteeksi Suomessa. Ongelma ei ratkea vain työperäisellä maahanmuutolla tai nuorten koulutustasoa nostamalla, vaan myös työikäisten osaamistasoa on nostettava. Tässä jatkuva oppiminen ja aikuiskoulutus ovat keskeisessä roolissa, Rönnholm linjaa.

Malm ja Rönnholm kävivät mediatilaisuudessa läpi lukuja siitä, miten jatkuvan oppimisen kulttuuri näkyy työpaikoilla nyt. Malm nosti esiin tilastot, joiden mukaan työantajan kustantamaan koulutukseen osallistuvista suurin osa on ylempiä toimihenkilöitä, toisena tulevat toimihenkilöt ja viimeisenä työntekijät.

DEMOKRAATTI käsitteli taannoin ammattiyhdistysliikkeen huolta työnantajan tarjoaman koulutuksen vähentymisestä. Työnantajilla on mahdollisuus käyttää enintään kolmeen koulutuspäivään verovähennystä, jonka määrä on laskennallisesti noin puolet koulutusajan palkkakuluista. Verohallinnon tietojen mukaan työnantajan koulutusvähennystä sai vuonna 2020 yhteensä 3568 yritystä. Vähennyksen saajien määrä on Suomen yritysten kokonaismäärään nähden varsin pieni.

Miksi näin on ja miten tilannetta voisi korjata? Rönnholm puntaroi, että kenties koulutukseen panostetaan vähemmän, jos se nähdään yrityksissä menoeränä ja kiireisessä työelämässä vaikeana toteuttaa.

– Tilastojen valossa iso kuva on, että jatkuvasti pitäisi tehdä enemmän sen eteen, että osaamistaso pysyisi. Luulisi, että se olisi myös työnantajan etu, Rönnholm sanoi.

Rönnholm toisaalta huomautti, että syy voi myös olla siinä, että joillain työpaikoilla koulutukselle ei nähdä tarvetta. Työpaikalla saattaa kuitenkin olla piileviä puutteita osaamisessa, ja ne pitäisi Rönnholmin mukaan pystyä havaitsemaan.

Malm kertoi muistavansa aktiivisesti ay-politiikassa mukana olleena, että usein on käyty keskusteluja esimerkiksi nopeasyklisen vientiteollisuuden toimintatavoista.

– Kun tilauksia ei tule, niin aletaan miettiä, miten lomautetaan porukkaa. Tässä työntekijäpuolen näkemys on monta kertaa ollut, että onko pakko alkaa lomauttaa, vaan eikö se hetki, kun on hiljaisempaa, olisi aika kouluttaa. Käyttää siihen viikko, kaksi. Silloin pystytään myös toteuttamaan työnkiertoa, mikä useasti myös lisää työn mielekkyyttä ja tuottavuuta, Malm kuvasi.

TARVITAAN selkeä lainsäädäntökehikko jatkuvalle oppimiselle, Antton Rönnholm kiteytti mediatilaisuudessa SDP:n näkemyksen. Selkeä lainsäädäntö- ja rahoitusjärjestelmä antaisi raamit kehittämiselle.

– Kaikilla suomalaisilla, jotka ovat työelämässä, pitäisi olla oikeus jatkuvaan oppimiseen. Sen pitäisi edistää koulutuksellista tasa-arvoa – ei lisätä eroja osaamistasossa, vaan kaventaa niitä, Rönnholm sanoi.

Lainsäädännössä tulisi määrittää työikäiselle soveltuvat koulutukset, mahdollisuudet opintojen aikaiseen toimeentuloon sekä jatkuvan oppimisen rahoittaminen eri koulutusasteilla ja koulutusmuodoissa.

Rönnholmin mukaan keskeinen haaste on, että koulutustarjonta ei vastaa riittävän hyvin työelämän tarpeisiin. Aikuiskoulutus on Suomessa tutkintokeskeistä. Työelämärelevantteja, lyhyitä koulutusvaihtoehtoja on tarjolla liian vähän.

– Kokonaisen tutkinnon suorittaminen työn ohessa ei ole kaikille mahdollista eikä läheskään aina tarpeellista oman osaamisen päivittämiseksi. Lyhyemmät opintokokonaisuudet mahdollistaisivat opinnot nykyistä useammalle, Rönnholm sanoo tiedotteessa.

SDP:N ehdotus on, että tutkintoon johtavan koulutuksen ohelle tulisi luoda kokonaan uusi työelämäkoulutuksen muoto, ”työelämäkoulutus”.

– Työelämäkoulutuksessa olisi kyse opinnoista, jotka eivät johtaisi tutkintoon, mutta mahdollistaisivat osaamisen päivittämisen työikäisille, joilla jo on työkokemusta. Ne eivät siis olisi vaihtoehto tutkinnoille vaan täydentäisivät osaamista työuran aikana.

SDP:n esityksen mukaan koulutus kestäisi enintään 6 kuukautta. Koulutukset olisivat luvanvaraisia, ja niiden järjestäminen olisi mahdollista nykyisten toimijoiden toimesta eli ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.

– Tarkoitus ei ole korvata mitään olemassa olevia oppilaitosten tutkintoja. Eikä tarkoitus ole tuottaa uusia velvoitteita oppilaitoksille, että samalla rahoituksella pitäisi tehdä vielä jotain uutta, Rönnholm kuvasi.

SDP:n mukaan koulutuksen toteutuksen tulisi olla monimuotoista siten, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus osallistua koulutuksiin elämäntilanteesta riippumatta. Koulutusta tulisi kehittää yhteistyössä yritysten kanssa, jotta se vastaisi aidosti työelämän tarpeisiin.

– Työelämätarpeet on keskeinen asia, että ei kouluteta vain kouluttamisen takia, Rönnholm kiteytti mediatilaisuudessa.

Rönnholm uskoo ja toivoo, että työntekijä- ja työnantajajärjestöt löytävät yhteiseen pöytään pohtimaan, minkälainen järjestelmä olisi paras ja miten sille saadaan riittävät resurssit.