SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kim Berg kertoo SDP:n esittäneen, että kansalaisaloite hyväksyttäisiin ja kaikille hyvinvointialueille annettaisiin oikeus järjestää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon päivystystä.

– Siten Oulaskankaan yöpäivystys olisi jatkunut ja sama mahdollisuus olisi myös tarjottu muille hyvinvointialueille, joilla yöpäivystys on päättymässä, hän kertoo tiedotteessa.

Sote-valiokunta kuitenkin kannatti kansalaisaloitteen hylkäämistä äänin 9-8. Valiokunnan mietintöön sisältyy sosiaalidemokraattisen, keskustan ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmän yhteinen vastalause

Sote-valiokunnan demarit muistuttavat, että päivystyksen lakkauttaminen heikentää potilasturvallisuutta, pidentää hoitoon pääsyä ja kasvattaa kustannuksia siirtokuljetusten vuoksi. SDP nostaa esiin ”räikeän ristiriidan hallituksen sanojen ja tekojen välillä”.

– Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) lupasi vielä Kouvolan Ratamon kohdalla, että hallitus olisi valmis korjaamaan päätöksiään, jos säästöt osoittautuvat virheellisesti lasketuiksi. Nyt kun Oulaskankaalla säästölaskelmat ovat osoittautuneet pielessä oleviksi, Purra on vaiennut. Missä on se järkevän hallituksen vastuullisuus, jota hän itse aiemmin peräsi, SDP:n kansanedustaja Ville Merinen kysyy tiedotteessa.

Sote-valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Krista Kiuru (sd.) muistuttaa, että valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että ensihoidon lisääntyvä tarve ja siirtokuljetusten sekä taksimatkojen kustannukset syövät nopeasti taloudelliset hyödyt päivystysten keskittämisestä.

– Säästöt jäävät näennäisiksi. Yöpäivystyksen lakkauttamisella ei saavuteta säästöjä, vaan siitä aiheutuu enemmänkin kustannuksia, hän sanoo tiedotteessa.

– Purra on puhunut paljon hallituksen vastuullisuudesta, mutta todellisuudessa hallitus ajaa läpi päätöksiä, jotka vaarantavat potilasturvallisuuden ja lisäävät kustannuksia. Kyse on pohjimmiltaan arvovalinnasta, kansanedustaja Suna Kymäläinen sanoo tiedotteessa.

– Hallitus leikkaa perusterveydenhuollosta tavallisten ihmisten arjen kustannuksella. Suomi on pitkien etäisyyksien maa, eikä yhden mallin sanelu hallituksesta toimi. Perusterveydenhuollon järjestämisestä tulee voida päättää hyvinvointialueilla. Hallitus estää alueen omaehtoisen ratkaisun, vaikka alueilla on paras tieto omien asukkaidensa tarpeista. Näin hallitus vaarantaa sekä alueellisen yhdenvertaisuuden että potilasturvallisuuden.