Eivät ne palaa. Eivät lähellekään.

Nato-jäsenyys ja DCA-sopimus ovat sitoneet Suomen turvallisuuden tiukasti Yhdysvaltoihin. Tai yhtä hyvin voi sanoa, että Yhdysvallat on sitoutunut niiden kautta tuottamaan turvallisuutta ja tarpeen vaatiessa aseellista voimaa Suomen puolustamiseen.

Tosin uuden MTS-kyselyn mukaan runsas kolmasosa suomalaisista ei usko, että Yhdysvallat puolustaisi Suomea tai muuta eurooppalaista Nato-maata hyökkäykseltä.

LIITTOLAISUUDESSA normaalisti jaetaan osapuolten kesken resursseja ja toimitaan yhdessä sen johtoajatuksen kanssa, että yhteinen hyöty kannattaa.

Siksi hänen suhteensa liittolaisiin on, kuten Alexander Stubb sanoo, transaktionaalinen. Jos maasta on selvästi hyötyä, taloudellisesti tai muuten, on Trumpin Yhdysvallat valmis toimimaan sen kanssa, esimerkiksi tukemaan poliittisesti ja myymään aseita.

VIELÄKIN PIDEMMÄLLE tulkinnassaan menevät Ulkopoliittisen instituutin tutkijat Ville Sinkkonen ja Sanna Salo tuoreessa analyysissään.

He arvioivat, että Yhdysvaltain uusi kansallisen turvallisuuden strategia (NSS) määrittelee liittolaisuudelle myös ideologisia vaatimuksia, pelkän transaktionaalisuuden yli.

Toisin sanoen pelkkä raha tai sotilaallinen yhteistyö ei välttämättä enää riitä, vaan liittolaisilta edellytetään myös poliittista ja aatteellista yhdenmukaisuutta MAGA-leirin kanssa.

NSS maalailee mielikuvia siitä, miten Euroopan yllä on “synkkä uhka sivilisaation häviämisestä”. Tällä perustellaan sitä, että Yhdysvallat on valmiina auttamaan Euroopassa Trumpin hallinnolle mieleisten poliittisten voimien valtaannousua.

Näillä voimilla tarkoitetaan radikaalipopulistisia ja maahanmuuttovastaisia äärioikeistopuolueita kuten Saksan AfD, Unkarin Fidesz ja Britannian Reform. Nämä puolueet ovat myös vahvasti EU-vastaisia.

NSS:ssa moititaan eurooppalaisia maita demokratian hylkäämisestä, kun ne vastustavat tällaisten toimijoiden ääriajattelua.

Tästä kirjauksesta on hyvin lyhyt matka tulkintaan, että Trumpin Yhdysvallat odottaa Euroopan valitsevan hänelle mieluisia vallanpitäjiä.

Mikäli nämä Trumpin ja MAGA-liikkeen suosimat poliittiset liittolaiset nousevat riittävän monessa maassa valtaan, tarkoittaa se EU:n taantumista, kenties hajoamista.

Jos Trumpin seuraajakin edustaa suurin piirtein samaa linjaa, Washingtonin kanssa kiinteää liittolaisuutta syystä tai toisesta ylläpitävät maat muuntuvat todennäköisesti Yhdysvaltain vasalleiksi.

ON MAHDOTONTA kaikelta tältä pohjalta välttyä vaikutelmalta, että Trumpin hallinto on jakanut maailman suurvaltojen etupiireihin.

Läntinen pallonpuolisko julistettiin NSS:ssa kuuluvan Yhdysvaltain etupiiriin. Sieltä löytyy muuten myös Tanskaan kuuluva Grönlanti, jota Yhdysvallat nyt vaatii itselleen.

Atlanttinen yhteistyö on edelleen Euroopalle hyödyllistä ja sitä kannattaa jatkaa. Siihen ei kuitenkaan voi enää luottaa turvallisuusstrategioidemme perustana.

Eurooppa etsii nyt kuumeisesti ratkaisuja, joilla se toisaalta välttäisi ajautumisen Yhdysvaltojen käskyläisseksi ja toisaalta kykenisi turvaamaan itsensä Venäjän aggressiiviselta etupiirilaajentumiselta.

Ikävän todennäköisesti Eurooppa ei tässäkään asiassa pysy yhtenäisenä. Silti eurooppalaiset voivat tässä tilanteessa lopulta luottaa vain itseensä – ja Pohjois-Amerikan mantereella eniten Kanadaan.