Tunteita piti väistämättömän lähdön takia padota eikä kotiseutuun pystynyt juurtumaan.

Käydessään Sodankylän lukiota Iivari sai kirjoittaa Pohjolan Sanomiin Nuorten näkökulmasta -palstaa lehden kirjeenvaihtajan Terttu Hyttisen ehdotuksesta.

– Ärsytti, että piti kirjoittaa nuorten näkökulmasta, koska mielestäni kirjoitin niin kypsästi, ettei sitä vinjettiä olisi pitänyt olla.

– toimittaja, viestintäkonsultti
– syntynyt 20.3.1948 Sallassa
– Sanoma Oy:n toimittajakoulu 1967-68
– Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja 1968-71, Helsingin sanomalehtimiesyhdistyksen asiamies 1971-73, Sanomalehtimies-lehden päätoimittaja 1972-73
– SDP:n palvelukseen 1974 lehdistösihteeriksi, sitten Suomen Sosialidemokraatin New Yorkin -kirjeenvaihtaja, eduskuntaryhmän tiedotussihteeri, politiikan toimittaja, puolueen tiedotussihteeri ja puoluesihteeri 1987-91
– kansanedustaja 1991-95, presidentin valitsijamies 1988, Euroopan parlamentin jäsen 1995-96, 1999-2004, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1993-96
– liikenne- ja viestintäministeriön valtiosihteeri 2007
– KIDE-säätiön hallituksen vpj
– yksi lapsi (EU-suurlähettiläs Pirkka Tapiola), kolme lapsenlasta
– juhlii perhepiirissä Tie vei koulusta Sanoman toimittajakoulun ensimmäiselle kurssille. Ensimmäiset työvuodet kuluivat toimittajana ja tiedottajana, mutta politiikka vei sittemmin mukanaan.

Iivari jää historiaan Suomen modernin ajan ensimmäisenä naispuoluesihteerinä. Sotien jälkeen vasemmistoliiton edeltäjällä SKDL:llä oli kaksikin naista tehtävässä, mutta Iivari aloitti 1980- ja 1990-lukujen vaihteeseen osuneen buumin tulemalla 1987 valituksi SDP:n puoluesihteeriksi. Hänestä tuli myöhemmin myös kansanedustaja ja europarlamentaarikko.

– En ole ollut kauhean onnistunut poliitikko, en ajallisesti enkä tunnelman puolesta. Olen aika kulmikas enkä suinkaan rakastettu johtaja ollut ikinä.

Iivari koki tuolloin, että hän oli taitamaton, ja että hänellä oli huono luonne.

– Kun nyt katselen naispoliitikkoja, huomaan, ettei se nyt ihan niin ole minunkaan kohdallani pelkästään, että minulla on huono luonne. Kyllä tässä on ikuisia rakenteita.

Naispoliitikkoja pidetään Iivarin mukaan ärsyttävinä, heidän ulkonäköönsä ja habitukseensa kiinnitetään huomiota.

– Kyllä se edelleen niin on, että miesporukat, oli niillä siihen mandaattia tai ei, pyrkivät käyttämään valtaa.

Lehtikuva / Vesa Moilanen

Iivarille Jutta Urpilaisen syrjäyttäminen SDP:n johdosta oli iso asia.

– Ajattelin kun hänet valittiin, että jos pystymme häntä tukemaan puolueen puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä, silloin ollaan kunnon puolue. Ei pystytty.

Iivari kaipaa lukevia ja kirjoittavia poliitikkoja.

– Nykyajan poliitikkojen ajankäyttö on armotonta. Ensin me valitsemme ihmisiä johtamaan, mutta sitten emme salli heille pienintäkään hengähdysaikaa, että he voisivat ajatella, eli tehdä sitä, mitä varten me olemme heidät valinneet.

Iivari huomauttaa, että perinteiset puolueet ovat kaikkialla Euroopassa hätää kärsimässä. Vanha Eurooppa on rakentunut kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien yhteistyölle.

– Sata vuotta sitten syntynyt puoluerakenne ei ole ehkä enää tässä ajassa. Pitäisi tapahtua muutos, mutta pystyykö se tapahtumaan niin, että liberaali demokratia ja parlamentarismin menettelytavat säilyvät?

Iivari oli iloinen ja helpottunut Saksan sosiaalidemokraattien jäsenäänestyksen tuloksesta. Puolue päätti maaliskuussa suurella enemmistöllä astua uuteen hallitukseen yhdessä kristillisdemokraattien kanssa.

– En usko, että puolueet pystyvät uudistumaan oppositiossa. Saksalaisten kohdallakaan se ei olisi johtanut muuhun kuin hortoiluun. Saksa on ollut vakaan Euroopan symboli. Alkoi pelottaa, että jos Saksassakin alkaa mennä asiat sekaisin, miten sitten käy.

Sosialidemokratia on Iivarin mielestä ollut aina pragmaattinen liike, vähän harmaa.

– Kun kirkkaammat aatteet ovat taas saaneet kaiken raunioiksi, demarien pitää tulla paikalle ja alkaa rakentaa.

TAINA DAHLGREN/STT