Marin muistuttaa, että kun uudistusta lähdettiin tekemään kunta- ja palvelurakenneuudistuksen PARAS-hankkeen jälkeen vuonna 2011, asetettiin sen keskeisiksi tavoitteiksi hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palvelujen yhdenvertaisuuden ja saatavuuden parantaminen sekä kustannuskehityksen hillitseminen.

– Keinoina näihin tavoitteisiin pääsemiseksi nähtiin palvelujen horisontaalinen integraatio eli se, että sama järjestäjä vastaa sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluista sekä vertikaalinen integraatio eli se, että sama järjestäjä vastaa perustason ja erikoistason palveluista. Säästöjä haettiin integraatiosta, mutta myös hallinnon yksinkertaistamisesta ja vähentämisestä.

Marin kirjoittaa Suur-Tampere-lehdessä julkaistussa kirjoituksessa, että integraation tilalle on tullut hallituksen valitsema julkisen palvelutuotannon pakkoyhtiöittäminen, markkinaehtoistaminen ja yksityisten palvelujen osuuden merkittävä lisääminen niin sanotulla valinnanvapausmallilla.

– Palvelujen tilaaminen ja tuottaminen erotetaan toisistaan eli maakuntiin on tulossa käyttöön tilaaja-tuottaja-mallit, joista monet kunnat kuten Tampere ovat luopuneet raskaina ja epätarkoituksenmukaisina, Marin sanoo.

SDP:n varapuheenjohtajan mukaan tavoiteltuja kolmen miljardin säästöjä ei saavuteta hallituksen valitsemalla mallilla. Siksi niitä etsitään muualta.

– Kesäkuun lopussa hallitus ilmoittikin, että säästöjä haetaan nostamalla asiakasmaksuja, karsimalla palveluja ja asettamalla maakunnille säästöihin kannustava rahoitusleikkuri.

Marinin mielestä nyt pitäisi miettiä, onko sote-uudistuksessa enää mieltä.

– Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten poliittisesta lehmänkaupasta on tulossa hyvinvointivaltion historian suurin harha-askel.