Tuppurainen kertoo löytäneensä arkistoista Väinö Tannerin vuonna 1927 Mäntyharjulla pitämän vappupuheen.

”Mitä Tanner tuolloin sanoi: ”Viimeisten kolmen vuoden aikana olemme nähneet, että oikeisto on jälleen astunut asioiden johtoon. Kokoomus on ymmärtänyt pakottaa myös keskustapuolueet, ennen kaikkea maalaisliiton, omia tarkoituksiaan palvelemaan.”. Tanner totesi myös, että poliittinen elämä on suurimmaksi osaksi polkenut paikallaan, eikä mitään yhteiskunnallisia reformeja ole aikaansaatu. Myöskään SDP ei ole voinut luottaa pelkän oppositioaseman vievän puoluetta eteenpäin.”

Tuppuraisen mukaan tilannekuva vastaa hämmästyttävän tarkasti nykyistä.

Tuppurainen arvostelee, ettei hallituspuolueilla ole keskinäistä luottamusta, eivätkä hallituksen toimet kasvata kansalaisten uskoa tulevaan.

”Poliittiset näkemykset äärevöityvät, ja yhteisymmärryksen hakemisen sijaan puolueet pyrkivät kirkastamaan omaa profiiliaan ja palvelemaan omia kannattajakuntiaan. Tästä räikein esimerkki on tietysti sote-uudistus, jossa hankkeen alkuperäiset tavoitteet – saumattomat hoitoketjut perus- ja erikoissairaanhoidon välillä sekä sosiaalipalvelujen integraatio – on unohdettu, ja sen sijasta on tehty suurimpien hallituspuolueiden lehmänkauppa: keskustalle uusi maakuntahallinto ja kokoomuslaisille markkinaehtoinen valinnanvapausmalli.”

Kansalaisten uskoa tulevaisuuteen koetellaan.

”Vastakkainasettelu on kärjistynyt eri väestöryhmien kesken. Maahanmuuttajat nähdään uhkana. Vihapuheesta on tullut tavallista. Monet vihaisen puheenvuoron käyttäjistä tuntuvat olevan aidosti hädissään. Heiltä ollaan viemässä jotakin, heidän Suomensa on katoamassa.”

Tuppuraisen mukaan tarvitaan muutos, ja vaalit voivat sen tuoda.

”SDP:n on oltava se liike, joka politiikallaan lisää luottamusta ja tulevaisuudenuskoa. Kuinka se saavutetaan? On muistettava Väinö Tannerin sanat vappuna 1927: ”Meillä täytyy olla aina se tieto, että olemme asiallisesti oikealla pohjalla.””

Jotta Suomen suunta voi muuttua, on sosialidemokraattien Tuppuraisen mukaan kyettävä kolmeen asiaan.

”Ensinnäkin, harjoitettavan talouspolitiikan on oltava uskottavaa. Emme voi luvata kaikkea mahdollista, vaan on tehtävä selväksi mahdollisen rajat. Mikään ei politiikassa ole kohtalokkaampaa kuin lupaukset, joita ei lunasta.

Me olemme luvanneet perua lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden leikkauksen. Me olemme luvanneet perua epäoikeudenmukaisen työttömyysturvan aktiivimallin. Me olemme luvanneet korotuksen pieniin eläkkeisiin. Tämän me teemme, teemme varmasti, mutta muutoin sovitamme kaiken politiikan järkevään taloudenpitoon. Noususuhdanne ei jatku ikuisesti, ja meidän varauduttava tuleviin hitaan talouskasvun vuosiin.”

Toiseksi, Tuppurainen sanoo, on tehtävä investointeja tulevaisuuteen.

”Sosialidemokraattinen politiikka on tulevaisuuspolitiikkaa, jolla luodaan edellytyksiä kestävälle kehitykselle. On edistettävä maksutonta varhaiskasvatusta, jolla turvataan tasa-arvoiset lähtökohdat ja yhdenvertainen alku opintielle kaikille lapsille. On ulotettava oppivelvollisuus toiselle asteelle, jotta yksikään nuori ei jäisi tulevaisuuden työmarkkinoille vain pelkän peruskoulun varassa ja jotta jokainen nuori saisi elämälleen eväät, joiden varassa rakentaa omaa elämäänsä. On tehtävä perhevapaauudistus, joka kasvattaa isien roolia perheiden arjessa sekä kasvattaa työelämän tasa-arvoa ja poistaa sukupuoleen perustuvat palkka-erot. On tehtävä ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa, joka turvaa luonnon säilymisen tulevillekin polville ja joka lopettaa muoviroskan kertymisen meriin.”

Kolmanneksi, on palautettava eurooppalainen yhteistyö arvoonsa.

”Tarvitaan uusi luku Suomen EU-politiikkaan. On varmistettava, että myös tulevaisuudessa nuoret voivat kulkea rajattomassa Euroopassa ja että myös tulevaisuudessa nuoret voivat suorittaa opintojaan eurooppalaisissa yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa.”