Toisin kuin sotessa, työvoimapalvelujen osalta Uusimaa on poikkeus. Siellä palvelujen järjestämisvastuu on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kuntayhtymällä.

Hallitus antoi kasvupalvelulaki-esityksensä viime viikolla ja puhuu allianssimallista. Siinä maakunta ja mukaan haluavat kilpailuttavat mukaan otettavat muut palveluntuottajat.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) toteaa, että kasvupalvelulaki-esitys noudattaa aivan samaa kaavaa kuin hallituksen sote-uudistus.

Hallituksen esityksessä tarkastellaan julkisten palvelujen yksityistämisen ja ulkoistuksen kansainvälisiä esimerkkejä. Australian ja Ison-Britannian työvoimapalvelujen laajamittainen yksityistäminen muistuttaakin eniten hallituksen lakiesityksessä ehdottamaa muutosta. Mallia on siis haettu kaukaa.

Filatov on perehtynyt esitykseen ja ihmettelee, miksi sitä on etsitty juuri näistä maista. Hän huomauttaa, että hallituksen omassa esityksessäkin todetaan, ettei yksityistäminen vaikuttanut Australiassa työllistymistuloksiin.

Kustannukset laskivat, mutta Australiassa alan markkinoita kehiteltiin peräti 10 vuotta erilaisilla kokeiluilla. Heikoimmat palveluntuottajat eliminoitiin, vasta sitä kautta syntyi tuloksia. Ongelmia aiheutti myös se, että yritykset käyttivät alan kannustimia väärin, samoin erilaiset transaktiokustannukset kuten raportoinnista johtuvat kustannukset kasvoivat alkuun. Kyse on siis julkisen ja yksityisen välille syntyvän byrokratian kasvusta.

– Pitkäaikaistyöttömille ja vaikeimmin työllistyville alkuvaiheen ongelmia olivat vähäiset palvelut, Filatov painottaa niin ikään.

Australiassa julkisten työvoimapalvelujen yksityistäminen toteutettiin vuonna 1998. Niin ikään Isossa-Britanniassa on toteutettu laajamittainen palvelujen hankinta yksityiseltä sektorilta. Sen keskeiset kohderyhmät ovat nuoret, pitkäaikaistyöttömät ja terveysongelmista kärsivät tai osatyökykyiset. Suomessa hallituksen omasa esityksessä kerrotaan, että työllisyystulokset ovat olleet Isossa-Britanniassa heikkoja.

Hallituksen esitys sanoo kansainvälisten esimerkkien osoittavan, että yksityisellä tuotannolla voidaan parhaimmillaan päästä 5–15 prosenttia parempaan nettovaikuttavuuteen kuin vastaavalla julkisella tuotannolla. ”Yksityinen palvelutuotanto ei kuitenkaan ole toteutuskustannuksiltaan välttämättä halvempaa kuin julkinen”, se kuitenkin lisää.

Tarja Filatov huomauttaa, että eritoten alkuvaiheen tulokset hallituksen mallimaissa ovat olleet hyvin heikkoja ja esimerkiksi Australiassa edettiin pitkän kokeilujakson kautta.

Kaikki edellämainittu huomioiden, Filatov pitää hyvin huolestuttavaa, että Suomessa hallitus on tekemässä etenkin näistä maista mallia ottaen työvoimapalveluihin valtavan uudistuksen kertarysäyksellä.

– Onko meillä todella varaa ottaa nyt 10 vuoden breikki, että saadaan pitkäaikaistyöttömyttä taklattua, onko meillä varaa? Filatov hämmästelee ja vertaa tilannetta siihen, miten kauan mallia on kehitelty Australiassa.

Filatov toteaa, että työvoimapalveluita tarjoavista yrityksistä on kerrottu hänellekin, ettei siellä ole osaamista pitkäaikaistyöttömien asioiden hoitamiseen. Sen sijaan kunnilla sitä olisi. Nyt kuntien hyvä työ pitkäaikaistyöttömien kanssa ollaan Filatovin mukaan tuhoamassa uudella lainsäädännöllä.

– Se, mikä toimii, tuhotaan.

Esimerkiksi Tampereella ja noin kymmenessä muussa Pirkanmaan kunnassa järjestetty ja hyviä tuloksia tuonut työllisyyskokeilu on nyt loppumassa. Siinä TE-toimistoilta siirtyi eritoten pitkäaikaistyöttömistä vastuuta kunnille, joilta se nyt on uuden lain myötä siirtymässä maakunnille. Yhtä lailla huonosti on käymässä kuntavetoiselle monialaiselle, EU:nkin palkitsemalle työllistymistä edistävä yhteispalvelulle eli TYP:ille.

– Moniammatillisuus uhkaa kadota, Filatov sanoo ja on erittäin huolissaan etenkin pitkäaikaistyöttömien kohtalosta.

Hän ihmettelee myös, miten halituksen kasvupalvelulaki onnistuu luomaan työvoimapalvelujen järjestämiseen kannustavuutta.

– Rahoituksen saa sitä kautta, että mitä enemmän työttömiä, sitä enemmän rahaa. Missä se on se kannustavuus?

Iso ongelma on myös se, ettei maakuntiin meneviä työvoimapalvelurahoja korvamerkitä. Näin ollen sote-palvelujen rahoittaminen saattaa syödä työvoimapalvelujenkin rahat.

– Tiedämme, että sote-palvelut on säädetty tiukemmin lailla, mutta emme tiedä vielä, miten löysäksi työttömien oikeus tulee palveluihin. On puhuttu että hyvin löysäksi ja firmat saavat ne palvelut keksiä, Filatov sanoo.

– Laki voi sanoa, että palkkatukea täytyy maksaa, mutta maakunnan ei välttämättä ole pakko maksaa sitä kellekään. Tämäkin asia on auki, Filatov toteaa kantaen huolta palkkatukirahoista.

Hallitus säätää tarkemmin tarjottavista työvoimapalveluista vasta laissa julkista rekrytointi- ja osaamispalveluista. Tämä hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle vasta toukokuussa.

Filatov pohtii myös sitä, miten kasvupalvelupilotit eli -kokeilut järjestetään. Siinä syntyy kilpailuetu niille yrityksille, jotka pääsevät kokeiluihin mukaan.

Ylipäätään, kun järjestäjä–tuottaja tai tilaaja–tuottajamallia on kokeiltu suomalaisissa kaupungeissa, kokemukset eivät ole olleet hyviä. Niistä on luovuttu, koska ne ovat lisänneet byrokratiaa, päällekkäistä hallintoa.

– Malli on vanhanaikainen, ei uudistus, Filatov summaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän selvityksen (Owal Group 2016) mukaan Suomessa toimi vuonna 2015 noin 1 300 työllistämistoimintaan keskittynyttä yritystä, joista noin 82 prosenttia erikoistui työvoiman vuokraukseen ja noin 6 prosenttia työnvälitystoimintaan.

Toimialan liikevaihto on kasvanut viimeisten kolmen vuoden aikana ja suurten yritysten osuus toimialan liikevaihdosta on kasvanut. Kasvupalveluihin kytkeytyvillä toimialoilla toimivilla yrityksillä on toimipaikkoja selvästi eniten Uudellamaalla, yli puolet (57,9 %) kaikista näillä aloilla toimien yritysten toimipaikoista. Selvästi vähiten kasvupalveluyrityksiä toimii Keski-Pohjanmaalla (0,4 %) ja Kainuussa (0,5 %).

Hallitusneuvos Tiina Korhonen työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo, että kasvupalvelu-uudistusta varten on käyty melko paljon hakemassa vaikutteita eri maista.

Hän on itse ollut mukana delegaatiossa, joka kävi tutustumassa Australian malliin viime kuussa.

– Siellä on siirrytty järjestäjä–tuottaja malliin, jossa yksityiset palveluntuottajat – joko voittoa tuottavat tai voittoa tavoittelemattomat yleishyödylliset toimijat – tuottavat työvoimapalveluja. Australiassa tähän malliin on siirrytty jo 20 vuotta sitten. Sitä kehityskaarta käytiin siellä läpi.

– Australiassa ministeriötasolla on keskitetty vastuu kansallisista ohjelmista. Ne tehdään suhteellisen pitkäksi ajaksi, viiden vuoden kausiksi. Lisäksi on täydentäviä alueellisia ja paikallisia ohjelmia.

Ministeriö hoitaa Australiassa keskitetysti työvoimapalvelujen hankintaprosessia eli tarjouspyyntöjä ja sopimuksia sekä seurantaa ja arviointia. Yksityiset palvaluntuottajat vastaavat palvelujen tuottamisesta.

Korhonen toteaa, että Australian mallissa on Suomen kannalta kiinnostavia elementtejä, mutta toisen maan mallia ei voi eikä kannata kopioida sellaisenaan.

– Tietenkin Suomessa on Suomen malli. Kasvupalvelujen järjestämisvastuu tulee olemaan maakunnilla, jotka tekevät myös esimerkiksi päätökset kasvupalvelujen tuottamistavasta. Australiaan verrattuna meillä on myös paljon vahvuuksia, esimerkiksi meidän digitaaliset palvelumme ovat hyvin kehittyneitä. Niitä ei ole siellä samalla tavalla hyödynnetty kuin meillä. Jos ajattelee Suomen nykyisiä TE-palveluja, meillä tehdään hyvää ja vahvaa työnantajayhteistyötä muun muassa muutostilanteissa. Siellä siihen on vasta nyt herätty.

Korhonen kävi Australiassa juuri Owal Groupin fasilitoimalla matkallla. Mukana oli niin kasvupalvelujen potentiaalisia tuottajatahoja eli muutamia yrityksiä kuin edustus TE-toimistosta, ELY-keskuksesta ja työ- ja elinkeinoministeriöstä. Korhonen ei osaa sanoa, kuinka tyypillisiä ovat tällaiset konsulttitoimistojen fasilitoimat opintomatkat.

Eduskunnassa käydään tänään kasvupalvelulaista lähetekeskustelua.