”Se oli shokki aikoinaan” – työpaikkakiusaamiselle ”kasvot” antanut Hilkka Ahde jää eläkkeelle toiveikkain mielin

Kuva: Ella Kaverma
Lähes viimeisimmiksi töikseen Hilkka Ahde emännöi ay-väen "saluunaa" Porin Suomi-areenalla.

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton yhteyspäällikkö Hilkka Ahde täyttää tänään 60 vuotta ja samoihin aikoihin hän lähtee myös eläkkeelle.

– Tekemisen puutetta ei tule olemaan, mutta se jännittää, miten osaa antaa aikaa itselleni, hän pohtii tulevaa.

Pitkän työuransa aikana Ahde on ehtinyt toimia hyvin monissa eri ammateissa. Kun hän aikoinaan valmistui lastentarhanopettajaksi, puhuttiin, että tulevaisuudessa ihmisellä voi olla seitsemänkin ammattia.

– Nauroin sille silloin, Ahde hymähtää nyt.

Hänen itsensä kohdalla tuo tulevaisuudenkuva on jokseenkin toteutunut. Ennen nykyistä työtään hän on toiminut AKT:n viestintäpäällikkönä ja päätoimittajana, lastentarhanopettajana, päiväkodin johtajana, Kauppalehden levikkiosastolla, Lastenklinikoiden kummien toiminnanjohtajana, viihdeyrityksen toimitusjohtajana ja yksityisyrittäjänä.

Yhtenä uravalintana siinsi myöskin liikunnanopettajan ammatti äidin jalanjäljissä. Liikunnallinen Ahde pärjäsi nuoruudessaan loistavasti rytmisessä kilpavoimistelussa.

– Mutta urheilu oli liian rakas harrastus ”pilattavaksi” sillä, että siitä tulisi ammatti, hän huomauttaa.

Ahteen neuvo nuorille on, että haaveista ei kannata luopua.

– Ei tarvitse pysyä samassa paikassa hampaat irvessä 40–50 vuotta, jos siinä ei viihdy.

Mutta maailma on niin toinen kuin Hilkka Ahteen lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän on tienannut omat rahansa 12-vuotiaasta lähtien. Häntä huolestuttaa nykynuorten työelämän turvattomuus, kun tarjolla on lähinnä pätkätöitä ja nollatyösopimuksia.

– Jos ei ole vakituista työtä, ei saa edes lainaa. Miten nuori pystyy rakentamaan näillä eväillä elämäänsä, hän huokaisee.

Ahteen mielestä ay-liikkeellä on paljon tehtävää. Viesti pitäisi saada erityisesti nuorille paremmin perille, että painetta pitäisi luoda enemmän yhdessä.

– Moni sanoo, ettei tarvitse ammattiliittoa, kun ei tajua, että mikä taho neuvottelee esimerkiksi työehtosopimukset. Kaikki hyvä ei tule vain lainsäädännön kautta.

Vaikka asiat ja ihmiset riitelevätkin, pitää pystyä keskustelemaan.

Ay-liike ”oma korkeakoulunsa” on näyttänyt Ahteelle myös karummat kasvonsa. Hän tuli innoissaan AKT:n leipiin 14 vuotta sitten.

– Päämääräni on ollut aina olla mukana luomassa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa – idealisti kun olen. Kunpa ihmiset tietäisivät, kuinka paljon liitoissa raadetaan heidän eteensä, hän huomauttaa.

Kaikki ei ole kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä, kun Ahde on ollut jo usean vuoden julkisuudessa oikeudenkäyntien takia, jotka koskevat työpaikkakiusaamista.

– Se oli shokki aikoinaan, kun en aiemmin ollut sellaista kohdannut. Sitä ei uskonut todeksi, hän muistelee tapahtumia.

Ahteella on selkeä resepti hyvälle työilmapiirille: luottaminen, kiitoksen antaminen, keskustelu.

– Kannattaa luottaa ihmisten ammattitaitoon, antaa valtuuksia ja vapauksia niin, ettei jokaiseen nippeliasian hoitamiseen tarvitse käydä kysymässä lupaa. Eikä vaadi pomolta kovin paljon, jos joskus jakaa vähän kiitosta. Sen voimalla tehdään entistä enemmän, hän pohtii.

Helposti syntyy hänen mukaansa kenelle tahansa tunne, ”mitä minä täällä oikeastaan teen”, jos kukaan ei huomaa ponnisteluja, vaikka parhaansa yrittää.

– Sen olen oppinut, että vaikka asiat ja ihmiset riitelevätkin, pitää pystyä keskustelemaan.

Hän antaa kiitosta puolisolleen Matti Ahteelle, joka on opettanut, että ”ei pidä jäädä tuleen makaamaan”.

– Katson hyvin toiveikkaana tulevaisuuteen huolimatta Matin sairaudesta. Jaksan uskoa, että selätämme sen, hän toteaa eläkepäivien edellä.

Mielessä kytee ainakin omien kokemusten pistäminen mahdollisesti kansien väliin. Ahde kävi kahta taistelua samaan aikaan niin työkuvioissa kuin äidin hoidon kanssa.

– Sanottiin, ettei äiti tule nousemaan koskaan sängystä. Jos olisin antanut periksi, hän ei nyt eläisi kohtalaisen hyvää elämää kotonaan.

Hän korostaa, että kirjaprojekti on todellakin vasta ajatuksenasteella.

Politiikkaan Hilkka Ahdetta on turha odottaa.

– Itselläni ei ole enää paloa lähteä mukaan, mutta teen mieluusti töitä muiden hyväksi.

Mahdolliset onnittelut voi ohjata KSR:n Hilkka ja Matti Ahteen rahastoon tilille FI85 1521 3000 0060 09, tiedonantoon: Hilkka Ahde

Puolan presidentti Duda saapuu Suomeen Niinistön vieraaksi

Kuva: LEHTIKUVA / HANNU RAINAMO
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Puolan presidentti Andrzej Duda saapuu tänään valtiovierailulle Suomeen puolisonsa Agata Kornhauser-Dudan kanssa.

Kolmipäiväistä vierailua isännöi presidentti Sauli Niinistö yhdessä puolisonsa Jenni Haukion kanssa.

Ohjelmaan kuuluvat muun muassa presidenttien kahdenkeskinen keskustelu sekä laajemman kokoonpanon keskustelut.

Aiheina ovat Suomen ja Puolan poliittiset ja taloudelliset suhteet sekä ajankohtaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset.

Puolan presidentin mukana Suomeen matkustaa yritysvaltuuskunta.

Lumi saattaa saapua etelärannikolle jo ensi yönä

Kuva: Kari Hulkko

Etelärannikolle saattaa sataa lunta jo ensi yönä, kerrotaan Ilmatieteen laitokselta. Yön aikana mereltä voi saapua lumikuuroja, mikä voi heikentää ajokeliä.

– Siihen kannattaa varautua, että huomisaamuna voi tässä etelärannikolla olla liukasta, sanoo päivystävä meteorologi Helena Laakso.

Laakson mukaan kuuroja on odotettavissa erityisesti etelärannikon lounaisosiin, mutta myös itäiseltä Suomenlahdelta voi tulla lunta.

Runsaampia sateita odotetaan viikon puolivälissä. Sadealueen kulkureitti on kuitenkin vielä epävarma. Laakso kertoo, että tällä hetkellä näyttää siltä, että sateet osuisivat Lounais-Suomeen torstaina.

Muuten sää jatkuu viileänä koko maassa. Lämpötilat vaihtelevat nollan molemmin puolin ja vesistöjen äärellä voi tulla heikkoja lumikuuroja.

Viime yö oli tähän mennessä syksyn kylmin. Laakso sanoo, että Enontekiöllä mitattiin 15 astetta pakkasta.

Maan pohjoisosissa on jo paikoin lunta maassa. Enimmillään lunta on noin kymmenen senttiä, Laakso kertoo.

Keskustelua aiheesta

MT: Miehet naisia valmiimpia syömään hyönteisiä

Suomalaisista 42 prosenttia on valmiita kokeilemaan hyönteisistä valmistettua ruokaa, ilmenee Maaseudun Tulevaisuuden teettämästä kyselystä. Kyselyn perusteella ötökät maistuisivat erityisesti miehille, sillä miesvastaajista joka toinen olisi valmis kokeilemaan hyönteisruokia. Naisista kokeilunhaluisia oli joka kolmas.

Kokeilunhalu oli suurinta 30–44 -vuotiaiden ikäryhmässä. Iäkkäämmät ikäryhmät olivat vähemmän innostuneita hyönteisruoasta.

Ruoka-asenteita tutkineessa kyselyssä ilmeni myös, että useampi kuin joka kolmas arvioi lisänneensä vuoden aikana kasvisten syömistä. Kolmannes vastaajista ilmoitti myös vähentäneensä lihan syöntiä, joskin kokonaiskulutuksesta kertovat tilastot eivät tue kerrottua.

Tutkimuksen teki TNS Kantar Agri ja siihen vastasi verkossa 1 082 ihmistä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Jokelan koulusurma herätti – nuorten mielen ongelmiin tartuttu, mutta laatu ja tarjonta heittelee

Kuva: Lehtikuva / Trond H. Trosdahl

Nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuus ja sinne pääsy on helpottunut kymmenessä vuodessa, arvioivat STT:n haastattelemat asiantuntijat. Palveluiden laatu ja tarjonta kuitenkin vaihtelevat kunnittain ja sairaanhoitopiireittäin. Toisaalta erikoissairaanhoitoon, eli esimerkiksi psykiatrin pakeille pääsyn ei koeta helpottuneen.

– Vaikka ongelmaan on pyritty tarttumaan, en usko, että tilanne on tästä näkökulmasta nuorten mielenterveyspalveluissa kymmenessä vuodessa kovin paljon parantunut, yli 40 vuotta nuorten mielenterveyspalveluiden parissa toiminut kriisipsykologi ja Helsingin yliopiston dosentti Salli Saari sanoo.

Tuusulan Jokelassa kymmenen vuotta sitten tapahtuneiden koulusurmien jälkeen asetettiin tutkintalautakunta, joka antoi 13 suositusta vastaavien tapauksien estämiseksi. Tutkintaryhmässä mukana olleen onnettomuustutkintakeskuksen johtavan tutkijan Kai Valosen mukaan yksi parannuskohde nousi kuitenkin ylitse muiden – nuorten mielenterveyspalvelut.

– Olin tiiviisti mukana lautakunnan työssä ja jos minulta kysytään, niin nostaisin nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämisen tärkeimmäksi. Myös Kauhajoen tapaus tukee tätä.

Valonen oli mukana myös vastaavassa lautakunnassa Kauhajoen koulusurmien jälkeen.

Molempia koulusurmaajia oli kiusattu ja molemmilla oli lautakuntien mukaan mielenterveysongelmia, joiden takia he saivat lääkitystä. Esimerkiksi Jokelan koulusurmaajan vanhemmat olivat pyytäneet tälle lähetettä nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Jo aiemmin tälle oli määrätty masennuslääkkeitä, mutta hänelle ei laadittu hoitosuunnitelmaa. Kauhajoenkaan koulusurmaaja ei päässyt koskaan psykiatrin vastaanotolle.

– Molemmista on voitu vetää se johtopäätös, että jos alle parikymppinen mies on itsekin sitä mieltä että tarvitsee mielenterveyshoitoa, sinne pitää päästä, Valonen toteaa.

Ihmiset sairastuvat syvemmin jonottaessaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön luvuista selviää, että nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit ovat lisääntyneet voimakkaasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös nuorisopsykiatriset sairaalahoitojaksot ovat lisääntyneet.

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka kertoo, että nykyään akuuttia hoitoa saa todennäköisemmin kuin ennen. Vielä kymmenen vuotta sitten hoitoon saattoi olla puolen vuodenkin jono.

– Ihmiset sairastuivat syvemmin jonottaessaan. Nyt joillakin alueilla on satsattu akuuttiin avohoitoon, mikä itse asiassa säästää rahaakin, kun hoito ennaltaehkäisee tilanteen pahenemista, hän sanoo.

Myös lääkintöneuvos Helena Vorma sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo, että hoitoa on määrällisesti enemmän tarjolla ja hoitoon pääsy on parantunut. Isoin ongelma Vorman mukaan on se, että varhaisen vaiheen hoidossa ei ole usein riittävästi henkilöstöä.

– Kun henkilöstöä ei ole tarpeeksi, se lisää paineita lähettää lievissäkin tilanteessa potilas erikoissairaanhoitoon, joka tukkeutuu. Tällöin erikoissairaanhoitoa todella tarvitsevien on vaikeampi päästä hoitoon, Vorma kertoo.

Tilanne vaihtelee Vorman mukaan kunnittain ja sairaanhoitopiireittäin. Hän muistuttaa, että väkivallantekojen syynä ei voida pelkästään pitää mielenterveysongelmia. Taustalla on usein päihdeongelmia, väkivallan kohteeksi joutumista ja muita vaikeuksia. Nuorilla korostuvat sosiaaliset vaikeudet ja syrjityksi tai leimatuksi tuleminen ja yksin jääminen. Taustatekijät ovat samoja, oli mielenterveysongelmaa tai ei.

STT–OLLI-PEKKA PAAJANEN

”Sain viestejä, että älä huora inise” – kansanedustajat tuntevat usein olevansa vapaata riistaa häirinnälle

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Sosiaalisessa mediassa leviävä Me too -kampanja (minä myös) haluaa kiinnittää huomiota naisten kokemaan seksuaaliseen häirintään. Kansanedustajatkaan eivät välty epäasialliselta käytökseltä.

Kopelointia, huorittelua, ulkonäön kommentointia ja vihjailua. Seksuaalisen häirinnän monet muodot ovat tuttuja myös poliitikoille. STT:n haastattelemat naispoliitikot kertovat häirintää esiintyvän etenkin sidosryhmätapaamisissa tai kansalaisten keskuudessa.

Eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja Hanna Sarkkinen (vas.) on joutunut nielemään kommentointia ulkonäöstään ja kuuntelemaan epämiellyttävää vihjailua kentällä.

– Sitä tapaa niin valtavan määrän ihmisiä eri paikoissa, eivätkä ne kohtaamiset aina ole pelkästään miellyttäviä. Ihmiset jotenkin tuntevat, että kansanedustajat ovat vapaata riistaa, että heille voi sanoa mitä tahansa.

Myös perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi eduskunnan ulkopuolella, useimmiten sidosryhmätilaisuuksissa. Hän kertoi yhdestä tapauksesta Facebookissa osana #metoo-kampanjaa.

– En ole aina ihan varma, ymmärtääkö ahdistelija nöyryyttävänsä ja loukkaavansa niissä tilanteissa.

Hänen mielestään kampanjassa on tärkeää muun muassa se, että miehet ymmärtävät ongelman laajuuden.

Saarikko korostaa, että valtaosa työtovereista eduskunnassa on nykyään fiksuja herrasmiehiä, mutta menneistä ajoista on vielä säikeitä jäljellä.

– Eduskunta on ollut perinteisesti hierarkkinen ja miesvaltainen. Tärkeää on myös muistaa, että miehetkin joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteiksi.

Mutta on minuun käyty myös käsiksi.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) sanoo kokeneensa häirintää lähinnä nuorena kansanedustajana eduskunnassa.

– Nuoremmat sukupolvet ovat ehkä siinä mielessä tasa-arvoisempia ja saattavat ymmärtää paremmin, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Vehviläisen mielestä on tärkeää, että uhrit ymmärtävät, ettei vika ole heidän, ja tekijät, että heidän toimintansa ei ole hyväksyttävää.

– Ensimmäinen ajatus aina on, että mitä minä tein väärin, kun sellaisen kohteeksi joutuu.

Myös kansanedustaja Sari Raassina (kok.) kertoo kokeneensa erityisesti nuorena poliitikkona runsaasti seksuaalista häirintää.

– Nyt vahvasti keski-ikäisenä häirintä on useimmiten nimittelyä, huorittelua ja ulkonäön pilkkaamista. Mutta on minuun käyty myös käsiksi.

Raassina kertoi pari vuotta sitten julkisesti, kuinka joutui seksuaalisen ahdistelun kohteeksi vaalityössään Kuopion torilla.

– Sen jälkeen sain viestejä, joiden sävy oli, että älä huora inise, että onhan se hyvä, että edes joku on susta kiinnostunut.

Raassina painottaa, että oman puolueen edustajat eivät ole häntä koskaan ahdistelleet.
– Toivon, että seuraavat sukupolvet, tytöt ja pojat, saisivat kasvaa omassa sukupuolessaan sellaiseksi kuin he ovat ilman, että heidän tarvitsee piilottaa tai hävetä kehoaan tai kokea, että heidän kehonsa ja siihen liittyvä seksuaalisuus on väline kiusaamiselle.

Joku saattaa ihastua poliitikkon tavalla, joka ei ole enää normaalia.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov (sd.) uskoo eduskunnassa olevan samalla tavalla häirintää kuin muillakin työpaikoilla. Hänkin arvelee, että eniten poliitikkoja ahdistelevat kansalaiset, esimerkiksi puheluiden ja sähköpostien muodossa.

– On myös ollut sellaista, että joku saattaa ihastua poliitikkoon tavalla, joka ei ole enää normaalia, vaan menee häirinnän puolelle.

Filatov sanoo, että hänelläkin on kokemuksia, mutta hän ei niistä mielellään puhu.

– Ne eivät ole olleet minulle häirintää, mutta jollekin muulle ne olisivat voineet olla tosi rankkoja paikkoja.

STT–SANNA NIKULA