Kunnallisvaalit olivat aivan äskettäin Serbian pääkaupungissa, mutta eri puolilla Belgradia näkee silti edelleen hallituspuolueen vaalimainoksia. Ne näkyvät isoina kalliissa mainospaikoissa, ja niissä on kaikissa sama viesti: ”Serbian kansa ei tehnyt kansanmurhaa”.

Opposition mainoksista ei näy kaduilla merkkiäkään. Niitä ei juuri kuulemma näkynyt ennen vaalejakaan.

BELGRADISSA olisi oikeitakin ongelmia kunnallisvaaleissa käsiteltäväksi. Suur-Belgradin asukkaista puolet asuu asunnoissa, joista jätevesi virtaa käsittelemättä Tonavaan tai sen sivujokiin. Koko Serbiassa vain 15 prosenttia yhdyskuntajätevesistä käsitellään, kun EU vaatisi vähintään 90 prosenttista käsittelyä. Tonava virtaa kauniina Belgradin halki, mutta sinne ei kannata hypätä uimaan eikä sen kalalla kannata herkutella.

Kulkeminen kaupungissa on tuskaisaa, koska ruuhkaisessa miljoonakaupungissa ei ole metroa ja monet rähjäiset bussit vaikuttavat olleen käytössä jo sosialismin vuosina.

PAIKALLISISTA ongelmista huolimatta pääpuolue keskittyy puhumaan ihmisille kansanmurhasyytöksistä. Valtapuolueen mukaan YK esittää nyt sekä Bosnian serbialaiset että Serbian kansan syyllisenä Srebrenican kansanmurhaan 1995 Bosniassa. Serbian presidentti Aleksandar Vučićin populistiseksi kuvailtu puolue Serbian edistyspuolue uhriutuu Belgradin pääaukiolla näkyvän kyltin hengessä: ”Balkanin ainoa kansanmurha kohdistui serbeihin”.

Korruptiota tutkiva toimittaja Saša Dragojlo sanoo, että kyseessä on yli 10 vuotta maata johtaneen puolueen perinteinen tapa yrittää pitää vallasta kiinni.

– Puoluetta ei yhdistä ideologia, vaan se on erilaisten vallankäyttäjien yhteinen verkosto, Saša Dragojlo sanoo lukuisten politiikan tutkijoiden tavoin.

Puolueella on lähes miljoona jäsentä – enemmän kuin millään muulla puolueella Euroopassa – ja sen verkostossa ovat mukana merkittävät liikemiehet, armeijan johto ja esimerkiksi rikolliset. Verkoston sisällä asioita hoidetaan myös korruption avulla. Tilaa sille luovat Serbiassa Euroopan suurimpiin kuuluvat tuloerot, isot yksityistämishankkeet ja erittäin heikot työntekijöiden oikeudet.

Kaduilla suuret vaalimainoksetkin hoituvat sillä, että mainostaulujen suur­omistajat ovat presidentin ystäviä, ja katujen vieressä nousevat uudet uljaat loistoasunnot rakennuslakien vastaisesti, koska verkoston sisällä asiat on hoidettu tarvittaessa maksamalla.

Köyhille puolue tarjoaa kansallistunnetta, koska jos ihmisellä ei ole oikein mitään muuta, hän haluaa ainakin ylpeyttä. Dragojlon mukaan hallitseva puolue haluaa pitää jarrut silti edelleen siinä, kuinka pitkälle se antaa kansallistunteen räiskyä.

– Presidentti on käytännöllinen narsisti. Reippaasti yli puolet Serbian ulkomaankaupasta käydään EU:n kanssa, ja Nato-maat ovat ympärillä. Hän ei halua riskeerata EU:n tuottamaa hyötyä. Hän pyrkii vain olemaan samalla EU:n, Venäjän, Kiinan ja liikemiesten ja rikollisten ystävä ja hyötymään kaikista. Ja siinä hän on onnistunutkin, Dragojlo sanoo.

DRAGOJLON mukaan presidentti ei pelkää edes Serbian oppositiota. Oppositio kulki suurissa mielenosoituksissa Belgradin kaduilla viime talvena, mutta keväällä oppositiopuolueet alkoivat riidellä keskenään ja tämän kesän paikallisvaaleissa ne siksi kutistuivat mitättömiksi.

– EU-mieliset pystyvät puhumaan puolelleen noin kolmanneksen väestöstä, mutta ei sen enempää. Niidenkin sanoma on jo aika vanhanaikainen, kun ihmiset haluavat asioita, jotka oikeasti parantavat heidän elämäänsä.

Lisäksi monet muistavat sen, miten Naton lentokoneet pommittivat Serbiaa Kosovon sodan aikana, ja se on käännetty täällä suureksi uhrikertomukseksi.

Dragojlonin mielestä Serbia muistuttaa paljon Unkaria, ja hallituspuolueella on paljon yhteistä myös muiden itä­eurooppalaisten populistien kanssa. Erojakin on. Serbian hallitus ei esimerkiksi ratsasta samalla tavalla homovihamielisyydellä kuin Unkaria johtava Viktor Orban.

– Siitä ei ole merkittävää hyötyä presidentille, joten siksi hän ei tee sitä, Dragojlon sanoo.

Kirjoittaja on Berliinissä asuva toimittaja.