Mielipiteet
17.1.2022 08:32 ・ Päivitetty: 17.1.2022 08:32
Seurakunnat hyvinvointipalveluiden tuottajina
Nykyaikana ei heti tule mieleen, että terveydenhoito ja sosiaalityö ovat syntyneet kirkon helmasta.
Monissa muodoissa kirkko säilyi myös terveyspalvelun tuottajana erittäinkin pitkään. Vuoden 1972 kansanterveyslakiin asti diakonissat olivat monissa kunnissa kunnanlääkärin työpari, jolla oli sairaanhoitajan koulutus. Timo Määtän väitöskirja “Sinne missä hätä on suurin. Lakisääteinen diakoniatyö Kalajoen rovastikunnassa 1944-1983″ antaa selkeän kuvan tästä työstä. Seurakuntien työ suomalaisten eikä siis ainoastaan seurakunnan jäsenten hyvinvoinnin eteen jatkuu edelleen. Tulevien hyvinvointialueiden ja seurakuntien työnala onkin sama: ihmisen koko elämänkaari.
Kun sote-uudistuksesta käydyssä keskustelussa on painottunut julkiset ja yksityiset toimijat, on muistutettava eri yhdistysten eli niin sanotun kolmannen sektorin toimijoiden tärkeydestä hyvinvointialueiden toiminnan kannalta. Mielenkiintoista on, että luterilainen ja ortodoksinen kirkko kuuluvat meillä julkiseen sektoriin muut seurakunnat kolmanteen, mutta Euroopan Unioni luokittelee ne kaikki kolmannen sektorin toiminnaksi.
Keski-Suomen hyvinvointialueella tulee neuvotella uudelleen kymmenentuhatta sopimusta. Silloin on tulevat eteen vanhat ja uudet sopimukset kristillisten yhteisöjen kanssa. Vantaan-Keravan hyvinvointialeella onkin jo työstetty sairaalasielunhoitoa ja saattohoidon vapaaehtoisia koskevaa sopimusta. Satakunnassa on seurakuntien edustajia ollut valmisteluryhmissä. Asiaan liittyen kirkko on antanut kuusi palvelulupausta. Yksi niistä on: “Varmistaa ihmislähtöinen yhteiskehittäminen hyvinvointialueiden kanssa.”
Seurakuntien työ on usein ennaltaehkäisevää. Tällaista ovat esimerkiksi äiti-vauva- kokoontumiset. Varsinkin ensimmäiset lapsen saaneiden mielenterveydelle tekee hyvää päästä keskustelemaan samassa tilanteessa olevien kanssa. Kyselyt ovatkin osoittaneet, että kirkon työtä arvostavat eniten nuoret perheet. Rippikoulussa saatu yhteydenkokemus on tärkeä nuoruuden siinä vaiheessa. Korjaavaa toimintaa oleva perheneuvonta on pääasiassa seurakuntien järjestämää. Luetteloa voisi jatkaa. Diakoniatyöntekijät kokevat usein olevansa se viimekätinen auttaja, jonka luo tullaan. He myös etsivät aktiivisesti turvaverkkojen aukkoja.
Kirjoittaja on professori, pastori ja aluevaaliehdokas sd.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.