TEOLLISUUDEN palkansaajien TP:n uusimmassa Edistys-raportissa Luottamusmies 2020-luvun työpaikalla oikeustieteen tohtori, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja tarkastelee Suomen luottamusmiesjärjestelmää sekä luottamusmiehen valintaa, asemaa ja tehtäviä.

Hän pitää erityisen mielenkiintoisena kyselyä, johon vastasi 587 luottamusmiestä.

– Aika yllättävää oli tulos, että hyvin perinteiset kysymykset haastavat edelleen luottamusmiestä kuten uran ensimmäiset yhteistoimintaneuvottelut, henkilökemian vaikeudet, ajankäyttö ja se, että edustettavien piiriin kuuluu myös järjestäytymättömiä työntekijöitä, jotka kuuluvat työehtosopimuksen soveltamisalaan, Paanetoja kertoi raportin julkistamistilaisuudessa.

– Kyse ei olekaan mistään vahvasta liiton jatkeesta työpaikalla, vaikka käytännössä näin onkin. Luottamusmies on välimies, yhteyshenkilö, sovittelija ja viestin viejä. Hänen pitää osata asioita samaan tapaan kuin mitä työnantajapuolen edustajilta vaaditaan.

Raportissa luottamusmiehet antoivat kouluarvosanan kahdeksan yhteistoiminnalle työnantajan kanssa. Paanetoja kiinnitti huomiota myös siihen, miten saada luottamusmiehen tehtävä houkuttelevaksi – ettei siihen ole vain jonkun pakko ryhtyä. Hänen mielestään tämän pitäisi olla työnantajan ja työntekijöiden yhteinen asia miettiä.

Paanetoja luonnehti uutta yhteistoimintalakia aika erinomaiseksi työkaluksi molemmille osapuolille.

– Se haastaa kumpaakin entistä enemmän aitoon jatkuvaan vuoropuheluun, asettumaan samalle puolelle ja ymmärtämään, että työelämän kysymyksissä on kyse yhteisestä edusta.

RAPORTIN julkistamistilaisuuden yhteydessä pidetyssä paneelissa selvisi, että todellisuus ja mielikuvat eivät usein vastaa toisiaan, kun on kyse työpaikkojen yhteistoiminnasta.

– Siellä vain rähistään ja rettelöidään ja ollaan vastakkain työnantajan kanssa. Tätä se ei ole vaan yhteistyössä tekemistä koko ajan, Fujitsu Finlandin pääluottamusmies Liisa-Johanna Pesonen Suomen Ekonomeista kertoi.

Palvelualojen työnantajat Paltan työmarkkinayksikön johtaja Minna Ääri on toiminut aiemmin yritysmaailmassa muun muassa henkilöstöjohtajana. Yhteistyön sujumisesta on hänen mukaansa ilmassa paljon ennakkoluuloja.

– Oma kokemukseni työskentelystä yhdessä luottamusmiehen kanssa on tosi hedelmällinen. Viimeinen asia olisi ollut se, että olisin menettänyt hänen luottamuksensa. Keskinäinen kunnioitus ja luottamus on kantaa. Sitä perustaa ei pidä koskaan vaarantaa.

Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen on toiminut aikoinaan kymmenen vuotta luottamusmiehenä ja hän painotti myös, että pestissä korostuu pitkälti yhteisten asioiden eteenpäin vieminen työpaikalla.

– Kuittaan sen, että luottamusmiehistä on turhan huono yleiskuva julkisuudessa. Heidät leimataan rettelöitsijöiksi tai lakkokenraaleiksi, ja se mielikuva on väärä.

Kansanedustaja, SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen kiertää säännöllisesti oman vaalipiirinsä työpaikkoja on hän on tehnyt tällaisen havainnon:

– Siellä missä ei ole järjestäytyneitä työnantajia, pelätään eniten sopimista ja työntekijöiden järjestäytymisestä. Kun työmarkkinoilla on sopimusjärjestelmä muutoksessa, ihan niin auvoista ei ole kaikilla työpaikoilla, kun paikallisista työehtosopimuksista on ryhdytty neuvottelemaan.

PESONEN ja Lehtonen myönsivät yllättyneensä hieman siitä, että suurin osa luottamusmiehistä antoi kouluarvosanan kahdeksan luottamusmiehen ja työnantajan välisen yhteistyön onnistumisesta.

– Se kertoo siitä, että luottamusmiesjärjestelmä toimii ja tukee yrityksen menestymistä. Omassa toimenkuvassani harvoin luottamusmiehet soittavat, kun on ollut mukava päivä ja ”menipä neuvottelu kivasti”. Puhelu tulee yleensä siinä vaiheessa, kun ollaan syvällä umpikujassa. Raportti loi itsellenikin vähän parempaa tulevaisuuden kuvaa, Lehtonen totesi.

Ääri piti lukemaa kovana. Hän myös kiinnitti huomiota siihen, kuinka mukautumiskykyisiä muutoksessa luottamusmiehet näyttävät olevan – pakitusta ei ole pahemmin havaittavissa.

Mäkynen huomioi, että tyytymättömimpiä tunnutaan olevan työpaikoilla, joissa on heikoin järjestäytymisaste, ja jossa yhteys työnantajaan ei toimi.

– Missä on luottamusta, siellä neuvotellaan eniten ja tehdään niitä paikallisia sopimuksia.

Hän on huolestunut myös työntekijöiden järjestäytymisasteen heikkenemisestä.

– Se liittyy yleiseen ilmapiiriin, että järjestäytyminen jotenkin yleisesti vaikeuttaisi sopimista, kun se päin vastoin vahvistaa luottamusta ja näin myös tuottavuutta.

Fujitsu Finlandin pääluottamusmies on myös huomannut, että järjestäytyminen nähdään joillain työpaikoilla isona peikkona.

– Mutta jos ei ole järjestäytyneitä työntekijöitä, ei ole luottamusmiestä ja ei ole ketään sopimassa. Siinä tapauksessa työnantaja sopii jokaisen kanssa erikseen ja sekään ei ole järkevä tilanne.

Pelkonen korosti, että paikallisessa sopimisessa on varmistettava, että sopijaosapuolet saavat saman tiedon. Tämä on hänen mukaansa ollut aika ylimalkaista.

PANEELISSA NOUSI esille myös huoli siitä, että halukkaita luottamusmiehiä alkaa olla vaikea löytää. Pääluottamusmies Pesosen mielestä siinä pitää työnantajankin katsoa jonkin verran peiliin.

– Monessa paikassa ei katsota hyvällä, jos lähtee siihen hommaan. Jos olet rakentamassa omaa uraa, se saattaa tyssätä siihen, että olet ollut aktiivinen luottamustehtävässä. Moni ei ole valmis ottamaan sitä taakkaa itselleen.

Mäkynen painotti, että luottamusmiehen tehostettu suoja irtisanomista vastaan ei riitä.

– Ei ole sopimista, jos ei ole osapuolia. Jos halutaan aidosti sopia, kulttuurin pitää tukea sitä molemmin puolin.

Paltan Ääri antoi vinkin ay-liitoille, mitä kannattaisi korostaa luottamusmiehiä metsästäessä:

– Paineistetussa tilanteessa toimiminen koulii ihmistä ja kasvattaa osaamista. Se on mieletön koulu, jolle on kysyntää työmarkkinoilla.

Teollisuusliiton Lehtonen piti tärkeänä sitä, tukeeko työnantaja omalla prosessillaan luottamusmiehen mahdollisuuksia toimia yrityksessä.

– Valitettava fakta on, että yhteisisistä asioista huolehtiminen ei ole in-juttu.

Luottamusmiehen aseman vahvistamisesta lakiteitse on puhuttu paljon. Mäkysen mukaan SDP on viemään eteenpäin lainsäädäntöä, joka vahvistaa luottamusmiehen asemaa – muun muassa oikeutta valita ylipäänsä luottamusmies. Esimerkiksi myös luottamusmiehen oikeus tiedonsaantiin kaipaa vahvistusta.

– Se kumpuaa oikeuskäytännöistä ja myös yleisestä työmarkkinoiden trendistä, kun paikallinen sopiminen lisääntyy koko ajan. Samalla näemme, että yleissitovuutta ja sen määräytymistä on syytä vahvistaa. Yleissitovat työehtosopimukset tuovat kuitenkin vähimmäisturvan.

TP:N VARAPUHEENJOHTAJA Juri Aaltonen, toimihenkilöliitto Erton puheenjohtaja, otti omassa puheenvuorossaan kantaa myös paikalliseen sopimiseen, joka on tullut ryminällä suomalaiseen työmarkkinamaailmaan.

– Tuntuu vähintääkin oudolta, että joidenkin työnantajajärjestöjen agendana näyttää ainakin välillä olevan se, että pyritään vähentämään luottamusmiesten koulutusta eli saavuttamaan tilanne, jossa luottamusmiehet ja paikalliset henkilöstön edustajat osaisivat mahdollisimman vähän sopia paikallisesti. Tällaisessa toiminnassa ei ole mitään logiikkaa.

Hän painotti, että paikallista sopimista ei ole ilman luottamusmiehiä ja osaamista – ja ilman riittävää luottamusmiesten ajankäyttöä ei ole toimivaa luottamusmiesjärjestelmää.

– Suomi on liian pieni maa riitelyyn ja repimiseen.

TYÖELÄMÄKONSULTTI Jyrki Raina kuvaili luottamusmiehiä arkipäivän sankareiksi, jotka ovat olennainen osa työmarkkinajärjestelmää.

Hän on toiminut aiemmin pääsihteerinä Teollisuustyöntekijöiden maailmanliitossa, IndustriALL Global Unionissa ja kiertänyt ympäri maailman työpaikoilla.

– On hämmästyttävää, miten luontevaa yhdessä tekeminen tuntuu olevan muissa Pohjoismaissa. Vaikka Suomessa asiat ovat muuttuneet, taustalla on yhä vähän Management by perkele -kulttuuria. Yhteistyötä tehdään koska laki vaatii, hän luonnehti omassa kommentissaan suomalaista tapaa.

Rainalta tuli neljä suositusta, kuinka luottamusmiesjärjestelmä saataisiin paremmin ajan tasalle. Hän kannattaa sitä, että määräykset luottamusmiesten valtuuksista ja asemasta yleissitovien työehtosopimusten piirissä olevissa yrityksissä pitää saada työsopimuslakiin.

Hän painotti myös koulutusta valmiuksien parantamiseksi.

– Jotta paikallinen sopiminen voi toimia mielekkäästi, täytyy varmistaa, että molemmin puolin pöytää istuu ihmisiä, joilla on tehtävään riittävä koulutus, tiedot ja taidot.

JOIDENKIN tutkimusten mukaan järjestäytyminen on pudonnut Suomessa jo 60 prosenttiin. Raina on huolissaan kehityksestä ja pohtii, voisiko se kuulua luottamusmiehen tehtäviin.

– Ketkä muut voisivat pitää huolta työpaikalla siitä, että järjestäytymisaste pysyy korkeana? Nyt on kiire kääntää kehitys.

Yhtenä ongelmana hän pitää sitä, että luottamusmiehet eivät uskalla puhua työntekijöille.

– Siihen auttaa koulutus: lisää lupsakoita supliikki-ihmisiä, tilaa nuorille, naisille ja maahanmuuttajille.

Luottamusmiehet jäävät myös liian usein yksin työpaikoilla. Raina kaipaa heille parempaa tukea liittojen keskus- ja aluetoimistoilta.