Ensimmäinen ei johdu pandemiasta, vaan Tanssin talon rakentamisesta Kaapelitehtaan yhteyteen. Rakennushanke on vienyt Talvisirkuksen täksi ja ensi vuodeksi evakkoon Suvilahden Kattilahalliin.

Mutta ei huolta, miljöö on tutun rouhean tehdasmainen ja antaa oivat puitteet esitykselle. Leveyttä näyttämöllä on jopa enemmän kuin Pannuhallissa ja syvyyttäkin ehkä aavistuksen verran pitemmälti. Pientä toiminta- ja näkyvyysongelmaa voivat aiheuttaa läpi tilan kulkevat pylväät, mutta ne on mainiosti nivottu osaksi esitystä alustaksi Joona Petterssonin jälleen toimiville ja hienoille videoprojisoinneille.

Esiintyjiin korona mitä ilmeisimmin on eri syistä vaikuttanut. Laajasti kansainvälisen taiteilijakunnan sijasta kaikki esiintyjät ovat tällä kertaa Suomesta. Se tosin ei mitenkään tahtia haittaa.

Tämän syksyisen Talvisirkuksen nimi on Vauhti. Ja kaikenmoisia pyörillä kulkevia menopelejä rattikelkasta BMX-pyöriin Sanna Silvennoisen ohjaamasta esityksestä löytyykin. Sen enempää tarinan pätkää esityksessä ei ole, kunhan liikutaan erilaisissa ympäristöissä kaupungista talviseen metsään. Esitys jopa lähenee perinteistä numerosirkusta temppujen jälkeisine kiitoksineen.

Tasaisesti kiihtyvää

Runsaan tunnin mittainen väliajaton esitys on hieman vaisua alkua ja muutamia rytmillisiä notkahduksia lukuun ottamatta tasaisesti kiihtyvä kokonaisuus, joka vauhtiin päästyään tempaa katsojan mukaansa.

Jonglööri Luis Sartori do Vale on esiintyjistä kokeneimpia, ja se näkyy rentona läsnäolona sekä tietynlaisena hyväntuulisena rauhallisuutena, vaikka palloilla monipuolisesti jongleeraaminen samalla kuvioita rullaluistellen ei taatusti ole mikään helppo nakki. Sartori do Valen hieno osuus on yksi esityksen tähtihetkiä.

Toinen tähtihetki on nuoren akrobaattiparin Ronja Särkiniemen ja Victor Huuskon ilmakehto-osuus. Vauhtia ja vaarantunnetta on ihan kunnolla Särkiniemen pyöriessä ja lennellessä ilmassa Huuskon varmoissa otteissa. Taitoa on myös Huuskon jalkajongleeauksessa, jossa kankaiset jättikokoiset ”lätyt” saavat kunnolla kyytiä.

Unohtaa ei voi myöskään BMX-pyöräilijöitä Ablaye Ndiayeta ja Roman Barinovia, jotka läpi esityksen sinne tänne ajeltuaan päästävät taitonsa täyteen vauhtiin vasta lopussa. Se onkin sitten melkoisen näyttävää menoa erilaisine hyppyineen ja pyörähdyksineen.

Harvemmin nähtyä yhtäaikaista sekä pari-nuorallatanssia esittävät taitavasti Liisa Näykki ja Mira Ravald. Heidi Latvan trapetsinumeroon tuovat uutta haastetta rullaluistimet, jotka painon lisäksi vaikuttavat myös tukeen ja kiinnipitoon. Esityksen sirkustirehtöörinä BMX-pyöränsä kanssa tapahtumia ohjailee letkeästi Waly Ndiaye.

Sirkusesitysten yhtenä välttämättömänä ”ohjelmanumerona” on erilaisten temppujen vaatimien laitteiden rakentaminen ja poistaminen. Näihin kohtiin Katja Koukkula ja Jussi Väänänen ovat kehitelleet ihan kelpoja tanssiosuuksia. Lisäksi nähdään pari romanttisempaa rullaluistinduettoa, jotka tuovat kokonaisuuteen ripauksen pehmeyttä.

Mirkka Nyrhisen suunnittelemat puvut ovat neonväreissään hyvin katu-uskottavia. Sirkusorkesterina hyörii Kaksi Pitkää Miestä -duo eli Iiro Ollila ja Hannu Risku. Heidän soitinvalikoimansa on mitä moninaisin kitarasta polkupyörään. Musiikki on kautta linjan tiukasti menossa mukana ja luo tekemiselle oivan taustan ja kehyksen.

Talvisirkus Vauhti jatkaa ansiokkaasti Hurjaruuthin talvisirkusperinnettä. Sille ei valitettavasti voi mitään, että nykyisissä oloissa katsojaturvallisuudesta johtuen hyvin väljästi kansoitettu katsomo ei oikein yllä tunnelmaltaan Pannuhallin täysien salien tasolle. Se ei kuitenkaan ole esityksen vika.