Yhteiskunnalliseen heräämiseen vaikutti Vaasan kaupunginkirjastosta lainattu Harry Martinsonin Nokkoset kukkivat. Omaelämäkerrallisessa romaanissa ruotsalainen työväenkirjailija, myöhemmin Nobelilla palkittu runoilija, kertoo karusta lapsuudestaan huutolaispoikana viime vuosisadan vaihteessa.

Se iskosti nuoreen koulupoikaan arvoja, jotka ovat pysyneet läpi elämän.

Korkman on tunnettu Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustaja.

– Aina olen ollut myös arvoliberaali. Minusta suvaitsevaisuus on maailman suurimpia hyveitä. Siksi ihmettelen, että sana suvakki on nykyään haukkumasana joissakin piireissä.

71-vuotiaan ekonomistin arvomaailma on pysynyt vakaana sitten opiskeluaikojen. Sitä ei heiluttanut edes 1970-luvun taistolaisuus, vaikka taistolaisten joukoissa oli myös hyviä ystäviä. Miten he saattoivat päätyä johonkin niin absurdiin, Korkman ihmetteli silloin ja ihmettelee vieläkin.

Ruotsissa, jossa hän kävi jatko-opiskelemassa, vasemmistolaisuus oli kirjavampaa.

– Tukholman yliopistossa oli maolaisia, trotskilaisia, leniniläisiä ja kaikki he vihasivat kapitalismia. Mutta toisiaan he vihasivat vielä enemmän, hän muistelee huvittuneena.

Kansantaloustiede on monelle nuorelle sarjassa EVVK – ”ei voisi vähemmän kiinnostaa”. Tämän Korkmankin on itse todennut. Silti hän suosittelee sitä lämpimästi nuorille. Taloustieteen parissa töitä riittää ainakin niille, jotka siihen vakavasti paneutuvat. Mikä siinä sitten voisi innostaa?

– Se, että kansantalous toimii toisenlaisella logiikalla kuin yksityinen kotitalous, siinä on jotain älyllisesti kiehtovaa. Esimerkiksi kun yksityisen ihmisen taloudessa menee huonosti, pitää säästää. Yhteiskunnan taantumassa järkevämpää on yleensä törsätä, lisätä kulutusta ja investointeja.

– Tämä on nähty niin monta kertaa. Viimeksi 2010-luvun velkakriisin yhteydessä. Kun kaikki rupesivat laittamaan suuta säkkiä myöten Eurooppa ajautui pitkäkestoiseen taantumaan.

Korkman on yksi Suomen siteeratuimmista taloustieteilijöistä. Paljon kiitosta on tullut selkokielisyydestä, hän osaa pukea vaikeatkin asiat ymmärrettävään muotoon.

Siihen ovat harjaannuttaneet muun muassa lukemattomat kolumnit ja useat taloustieteen kirjat, joita hän on kirjoittanut. Miten paljon suomenruotsalaisuus on vaikuttanut sujuvaan puhetaitoon ei Korkman osaa sanoa, vaikka pitääkin mielenkiintoisena oletuksena, että kaksikielisyys olisi avittanut asiaa. Joka tapauksessa se on rikastuttanut elämää.

– Ruotsissa jatko-opiskeluissa loin sellaisen verkoston, josta on ollut iloa koko ammatillisen urani aikana.

Myöhemmin tiiviistä yhteistyöstä pohjoismaiden kollegoiden kanssa on ollut hyötyä eri tehtävien hoidossa.

Nykyaika arvostaa taloustieteilijöitä ja heidän mielipiteitään halutaan kuulla. Entä hallitus, kuunteleeko se tarpeeksi talousasiantuntijoita?

– Joskus, mutta ei aina. Suomessa sattumanvaraisemmin kuin Ruotsissa. Väittäisin että siellä se on laajempaa ja systemaattisempaa kuin meillä. Kyllä meillä olisi tässä parantamisen varaa.

Lue koko haastattelu Demokraatin aikakauslehdestä 16/19.