– Sopimisen vaihtoehtona ei ole yrityskohtainen sanelu, Kokko totesi.

Valtaosa AKT:n työehtosopimuksista päättyy vuoden 2023 alussa. Kokko vastasi puheessaan siihen, miksi työehtojen neuvottelu on tänä päivänä vaikeampaa kuin vuosikymmeniin.

– Viimeiset neuvottelukierrokset on voimassa ollut työnantajien tiukkaakin tiukempi sopimuspöytien koordinaatio. Tämä koordinaatio on johtanut siihen, että työelämän laadullinen kehittäminen on hiipunut, koska jokaiselle sivulauseellekin haetaan joku kustannusvaikutus. Tämän on työnantaja myös halunnut vähentää palkankorotuksesta, hän kuvasi.

Kokko muistutti, että seuraava työmarkkinakierros käy jo kuumana.

– Ennätyksellisen korkeana laukkaava inflaatio, kunta-alan erikoinen palkkaratkaisu sekä poliitikkojen kiky- ja muut puheet lyövät löylyä tulevien neuvottelujen kiukaalle. Inflaatioennuste koko tälle vuodelle 2022 on noin 5-6 prosenttia, kuukausitason vielä hurjemmista luvuista puhumattakaan. On siis selvää, etteivät alkuvuodesta sovitut palkankorotukset tule kattamaan ostovoiman heikentymistä ja näin olemme ison haasteen edessä.

Inflaatiota ovat nostaneet erityisesti energian-, elintarvikkeiden- ja raaka-aineiden hintojen nousu, joka johtuu pitkälti Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa.

– Inflaatio vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta aivan erityisesti pienituloisiin, joilla valtaosa tuloista menee suoraan kulutukseen, eikä säästämiseen ole mahdollisuutta.

Ostovoiman historiallisen heikentymisen vuoksi kuljetusaloille tarvitaan Ismo Kokon mukaan ensi vuodelle vähintään kunta-alan mukaisen palkkaratkaisun lisäksi sekä kilpailukykysopimuksen (kiky) sosiaaliturvamaksujen siirron takaisin työnantajille.

– Ostovoimaa nostavan vaikutuksen täytyy olla ensi vuodelle yhteensä inflaatioennusteen mukainen, eli mainittu 5-6 prosenttia. Kotimainen kulutus kannattelee tällä hetkellä talouttamme, hän sanoi.

Ensi vuodesta eteenpäin näkymä sen sijaan on Kokon mukaan liian sumuinen ja hänen mukaansa tässä vaiheessa on liian aikaista ottaa kantaa korotusten suuruuteen.

– Sosiaaliturvamaksujen osalta on huomioitava, että työntekijät tukivat vuonna 2016 yritysten kilpailukykyä suostumalla suurempaan maksuosuuteen. Nyt on työnantajien aika tukea yksityistä kulutusta ja työntekijöiden ostovoimaa. Tätä meidän on syytä tavoitella tulevissa neuvotteluissa vakavalla mielellä ja tähän ratkaisuun me tarvitsemme maan hallituksen tukea, hän sanoi.

Myös työmarkkinakeskusjärjestö SAK:n tervehdyksen kokoukseen tuonut johtaja Jyrki Konola nosti pandemian ja sodan vaikutukset Suomeen talouteen. Työmarkkinoiden näkökulmasta tilanne on vaikea, Konola sanoi.

– Toki sitä se olisi ollut ilman näitä toimintaympäristön talousongelmiakin, kuten kaikki olemme havainneet.

– Työmarkkinakierroksen käsittämättömin episodi oli metsäyhtiö UPM:n toiminta. Onneksi asia on nyt ratkennut, mutta työnantajan ankarat tavoitteet työehtojen heikentämiseksi sekä ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeuksien kaventamiseksi olivat suoraan sanoen käsittämättömiä. Kyseessä oli työnantajan selvä ideologinen hyökkäys ammattiyhdistysliikettä vastaan, hän sanoi.

Konola totesi myös kunta-alalla ratkaisun löytymisen olleen vaikeaa. Ratkaisu löytyi, joskin ilman hoitajaliittoja.

– Ratkaisu on kirvoittanut paljon puhetta, kritiikkiäkin, mutta niinkin voi sanoa, että Eteläranta on kiukutellut lähinnä itselleen. Siltä suunnaltahan hajautetumpaa sopimista on haluttu edistää. Palkansaajien keskenkin ratkaisusta on keskustelua käyty ja niin pitääkin. Kritiikin kärki pitää kuitenkin suunnata sylttytehtaalle eli työnantajataholle, joka sopimusjärjestelmän romutti.

Myös Konolan arvion mukaan syksyn palkkaneuvottelut tulevat olemaan vaikeat. Yritysten palkanmaksukyky ei välttämättä pysy inflaatiovauhdin perässä, joten palkansaaja ostovoiman heikkeneminen tulee ongelmaksi paitsi palkansaajille, mutta myös etenkin kotimarkkinoilla toimiville yrityksille, hän summasi.

– Jos ei ole ostovoimaa, kauppakaan ei käy entiseen malliin.

– Kysymys siis kuuluu, että ajaudummeko vain kohti syksyn vaikeuksia vai pyrimmekö löytämään yhteistä käsikirjoitusta vaikean ajan yli työnantajien, työntekijöiden ja valtion kesken. Kaikki ainekset ovat pöydällä ja tarve on enemmän kuin ilmeinen. Kysymys on vain siitä, onko tahtoa yhteisiin käytännöllisiin ratkaisuihin vai jatkaako työnantaja valitsemallaan ideologisella linjallaan, joka ei tunnista reaalimaailman tarpeita ja vaatimuksia.

Konola kertasi kokousedustajille SAK:n osoittaneen kesäkuun kokouksessaan tukensa sosiaalivakuutusmaksujen siirtämiselle työntekijöiltä työnantajille palkankorotusten tueksi ostovoimaa varmistamaan. Kohdennettuja veroratkaisujakin voi tässä tilanteessa harkita, mutta yleistä tuloveronveronalennusta SAK ei tue, hän kertasi.

– Poliitikkojen puolelta kuuluu erilaisia kummallisia sopimusehdotuksia, joista tuntuu kuultavan läpi heikennyksiä palkansaajien toimeentuloon ja työehtoihin. Tällaiset haaveilut on syytä lopettaa alkuunsa. Olemme jo nähneet ja kokeneet kuinka paljon ulkopäin pakotetut ratkaisut sekoittavat ja vaurioittavat työmarkkinoita ja työmarkkinasuhteita.