– Yksi malli voisi olla sellainen, jossa hoitajat ovat neljä päivää peräkkäin töissä ja pitävät sitten kolme päivää vapaata, hän esitti lehdessä.

Taustalla on muun muassa huoli hoitajien uupumisesta sekä alan vetovoimasta.

Henrikssonin avaus saa tukea sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkiselta (vas.).

Sarkkinen toivoo, että sote-alan työnantajat tarttuisivat ehdotukseen ja kokeilisivat vaihtoehtoisia työaikamalleja kuten nyt esillä olevaa nelipäiväistä työviikkoa.

– Voitaisiin kerätä kokemuksia, jotta nähtäisiin vaikutukset. Kokeilu ja pilotointi voisi olla tässäkin asiassa hyvä etenemistapa, Sarkkinen toteaa.

– Jos jokin työnantaja sellaista lähtisi tekemään, olisi erittäin mielenkiintoista nähdä, millaisia vaikutuksia sillä on työhyvinvoinnin ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta.

Sarkkinen painottaa sote-palvelujärjestelmän kuuluvan perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle (sd.). Hän kommentoikin kysymyksiä omaan salkkuunsa kuuluvien työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen näkökulmasta.

Sarkkinen vaati elokuussa sote-alan houkuttelevuuden parantamiseksi poikkihallinnollista ohjelmaa.

– Olisi todella tärkeätä, että sote-alalla kehitettäisiin johtamista ja nimenomaan työhyvinvoinnin johtamista, jotta työssajaksaminen vahvistuisi, hän sanoo jälleen.

– Osana sitä pitäisi pyrkiä kehittämään henkilöstön osallistumisen mahdollisuuksia töidensä suunnitteluun ja esimerkiksi työvuorojensa suunnitteluun, Sarkkinen lisää.

Sarkkinen toteaa, että hoitoalalla nelipäiväisen työviikon esteeksi voi tulla pula työvoiman saatavuudesta.

– Realismi työvoiman saatavuudessa on niin vaikea, että se asettaa rajoituksia.
Siihen, pitäisikö hänen hahmottelemissa neljän viikkokohtaisen työpäivän työkokeiluissa maksaa kuitenkin palkkaa täydeltä työviikolta tai muihinkaan asian yksityiskohtiin Sarkkinen ei lähde ottamaan kantaa.

– Ajattelen, että olisi hyvä, että joku työnantaja lähtisi rakentamaan vapaaehtoisten työaikamallien kokeiluja. Ne täytyy rakentaa työyhteisöissä paikan päällä. En pysty yksityiskohtiin ottamaan kantaa.

Sarkkinen sanoo, että hoitajiin työvoimapula ylipäätään vaikuttaa niin, että on paine luopua vapaista ja tehdä ylitöitä.

– Riippuu myös varmaan aika paljon työnantajasta, kuinka vaikutusmahdollisuus työvuoroihin järjestyy. Hyvää työnantajapolitiikkaa on se, että ihmiset pääsevät osallistumaan tvövuorojensa suunnitteluun ja jaksaminen otetaan huomioon. Tämä koskee hoitajien ohella myös sosiaalityöntekijöitä ja monia muita sote-alan ammattihenkilöitä. Työvoimapulan ratkaisemiseksi tarvitaan laaja-alaisia toimia, joista johtaminen ja henkilöstön osallistuminen ovat osa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru kertoi eilen sosiaali- ja terveysministeriön käynnistävän poikkihallinnollisen ohjelman sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi.

Työehtoihin ohjelma ei kuitenkaan puutu. Ne jäävät ratkaistaviksi työmarkkinapöydässä. Ohjelmatyöhön mukan kutsutuista sote-alan järjestöistä kuultiin kuitenkin heti kättelyssä eriäviä mielipiteitä asiaa koskeneessa ministeriön tiedotustilaisuudessa. Raha ponnahti keskusteluun.

– Jokainen voi ihan omalle kohdalleen miettiä, haluaako itselleen hoitajaksi ammattilaisen vai haluaako lähteä mukaan tämmöiseen osaamisen alennusmyyntiin, joita ratkaisuksi on kovasti tarjottu. Kyllähän ratkaisujen resepti on lopulta aika helppo. Se on työolojen ja palkkauksen laittaminen kuntoon. Se on se ykkösasia. Kyllä sen asian täytyy myös tämän ohjelman kanssa työskennellessä nousta vahvasti esiin, paalutti esimerkiksi Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

Kuitenkin myös sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen toteaa, että palkkakysymykset ovat työmarkkinakysymyksiä.

– En lähde siihen ottamaan kantaa. Mutta onhan se niin, että niukkuus nostaa työn hintaa ja kyllä varmaan sote-työnantajat joutuvat myös työehdoilla houkuttelemaan työvoimaa. Se on yleinen lainalaisuus, mutta en lähde ottamaan kantaa palkkauskysymyksiin sen enempää.

Kun Sarkkinen puhui Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa elokuussa, hän sanoi, että sote-alan houkuttelevuudesta ja työvoiman saatavuudesta puhuttaessa ”emme voi olla puhumatta palkoista”.

– Vaikka kysymys palkoista ohitetaan usein työmarkkinakysymyksenä, on palkkaus kuitenkin myös yhteiskunnallinen kysymys, hän lisäsi tuolloin.

Toisaalta samassa puheessaan hän sanoi myöhemmin myös, että työmarkkinapolitiikkaa tarvitaan ratkaisemaan alan palkkojen ja työehtojen tulevaisuutta.