“Eläinten oikeuksien kirjaamista perustuslakiin on syytä tarkastella samassa yhteydessä, kun uudistetaan perustuslain ympäristöperusoikeutta (20 §), sehän antaa perustuslaillisen kiintopisteen eläinten oikeusasemalle ylipäätään.”

SDP:n puoluekokous asettui viime syksyn puoluekokouksessa kannattamaan turkistarhauksen kieltämistä Suomessa. Rautiaisen mielestä turkistarhauksen poliittinen ratkaisu lepää tällä hetkellä pitkälti kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten varassa.

“Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö turkistarhauksesta luopumisen ja muiden sosialidemokraattisen eläinpolitiikan agendalle kuuluvien kysymysten eteen ole tärkeää tehdä edelleen töitä myös sosialidemokraattisessa liikkeessä. Sosialidemokraattiselle politiikalle turkistarhauskysymys näyttäytyy myös mahdollisuutena pohtia työväenliikkeen ydinkysymyksiä. Sosialidemokraattiseen eläinpolitiikkaan kuuluu keskeisesti sen pohdinta, kuinka turkistarhauselinkeinon alasajo voidaan toteuttaa siten, että samalla turvataan tarhaajien ja muiden turkistarhauselinkeinoon kytkeytyvien työntekijöiden hyvinvointi”, Rautiainen kirjoittaa.

“Eläinoikeusjuristit ry:n tähän julkaisuun sisältyvässä kirjoituksessa käsitellään järjestön tekemää konkreettista esitystä eläinten oikeuksien kirjaamisesta perustuslakiin. Sen toteuttaminen olisi radikaali muutos eläinoikeusajatteluumme. Esimerkiksi metsästys nähtäisiin luonnonvaraisten eläinten oikeuksien loukkauksena, jolloin nykyinen harrastuspohjainen metsästäminen kiellettäisiin eläinten perusoikeuksien vastaisena”, Rautiainen kirjoittaa ja jatkaa:

SDP Helsingin puheenjohtaja, SDP:n puoluevaltuuston jäsen Anita Hellman huomauttaa puolestaan omassa kirjoituksessaan, että vaikka SDP korostaa usein ruoantuotannon ekologisuutta, puolueessa panostetaan eläinsuojelukysymyksiin erittäin vähän. Tilanne on kuitenkin paranemassa.

“Muutaman viime vuoden aikana ilmapiiri SDP:ssä eläinsuojelukysymysten ympärillä on hieman avartunut. Yhä useampi tunnistaa kysymykset ja asiaan liittyvän problematiikan, ja eläinten oikeuksiin liittyviä aloitteita tehtiin Tampereen vuoden 2020 puoluekokoukseen useita.”

Helsingin yliopistossa eläinoikeudesta väitöskirjaa valmisteleva tutkija Veera Koponen tarkastelee kirjoituksessaan eläinsuojelulainsäädännön uudistamiseen liittyneitä kamppailuja. Hän sanoo suoraan, että Suomi on tottunut tuudittautumaan identiteettiinsä eläinsuojelun mallimaana, mutta tästä identiteetistä on jäljellä enää vain illuusio.

“Kun muut valtiot uudistavat eläinsuojelulainsäädäntöään, me tyydymme taputtelemaan itseämme olkapäälle porsaiden hännäntypistyskiellon verrattain tehokkaasta käyttöönotosta ja noudattamisesta. Edelläkävijäksi tunnustautumisen riskinä on sokeutuminen sille, että on todellisuudessa jäämässä jälkeen.

Koposen mielestä tavanomaisen sivistysvaltiostatuksensa sijaan Suomi vaikuttaa valinneen kisan kohti pohjaa.

“Matkakumppaneiksi tälle matkalle ei juuri riitä pohjoismaisia tai eurooppalaisia tovereita. Vertaamme itseämme maihin, joita olemme tottuneet pitämään huonoina esimerkkeinä.”

Julkaisun mukaan myös valmisteilla olevasta eläinsuojelulaista on tulossa jo valmistuessaan riittämätön ja vanhentunut.