Varhilan mukaan hoitovelka ja jättimäisen uudistuksen kolmen ensimmäisen vuoden rahoitus olisi ollut syytä huomioida paremmin.

Sote-uudistuksen valmistelua sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä johtanut Varhila siirtyi kesäkuussa Satakunnan hyvinvointialueen (Satasote) johtoon valvomaan uudistuksen käytännön toteutusta.

Sotena tutuksi tullut sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus käynnistyy vuoden alusta, kun 21 hyvinvointialuetta aloittaa toimintansa. Vastuu sote- ja pelastuspalvelujen tuottamisesta siirtyy kunnilta alueille. Palveluiden rahoituksesta vastaa suoraan valtio.

Varhilan mukaan budjetointi ja talousarvio on Satakunnassa tehty vain ja ainoastaan jo tehtyjen päätösten perusteella.

– Emme ole ennakoineet yhtään mahdollisia valtiolta tulevia helpotuksia tai kuntien yli- tai alijäämää tältä vuodelta.

Varhila kertoo luottavansa sote-rahoituslain paikkansapitävyyteen mutta olisi nykytietojen valossa muuttanut lain seitsemän vuoden rahoituserän painotusta.

– Rahoituserän alkuun olisi ehkä pitänyt satsata enemmän, koska alussa tulee niin paljon muutoskustannuksia. Lisäkustannuksia tulee myös panostuksista ennaltaehkäiseviin ja perustason palveluihin samalla, kun meillä on aikamoinen kunnista siirtyvä hoitovelka. Tämä vaikutusten arviointi jäi vähän lapsipuolen asemaan siinä kohtaan, kun rahoituslaki tehtiin.

SATAKUNNASTA saamansa viisauden perusteella Varhila olisi kohdentanut rahoitusta selkeästi enemmän ensimmäiselle kolmelle vuodelle.

– En osaa sanoa mitään prosenttimäärää, 10 prosenttiakin olisi ollut jo jonkin verran, mutta niin, että rahat olisi otettu seitsemän vuoden siirtymätasausajan sisältä. Kolme ensimmäistä vuotta olisi ollut painoarvoltaan isompia vuosia, ja sitten seuraavat neljä vuotta painoarvoltaan vähempiä.

Kun kyse on kohdennuksista, seitsemän vuoden rahoituserä olisi siis säilynyt suuruudeltaan samankokoisena.

Rahaa olisi Varhilan mukaan tarvittu ennaltaehkäisevän palvelutoiminnan kehittämiseen

– Nyt olemme tilanteessa, että joudumme kattamaan tällä rahoituksella vain ja ainoastaan korjaavia palveluita.

– Emme pääse siihen, mitä varten uudistus tehtiin eli juurikaan sinne ennaltaehkäisevälle puolelle. Siihen ei ole mahdollisuuksia.

Kun ennaltaehkäisevät palvelut eivät suunnitellusti toteudu, kustannukset nousevat?

– Kyllä, juuri näin. Pidemmällä aikajänteellä se maksaa enemmän, koska sieltä ehtii tulemaan palvelutarpeita, joihin olisi voitu puuttua aikaisemmin ja kevyemmin. Ne ehtivät pahentumaan ja tulevat kalliimmiksi. Eikä pelkästään vain rahan näkökulmasta vaan inhimillisestikin.

UUDISTUS starttaa vuodenvaihteessa, mitä silloin käytännössä tapahtuu?

– Vuoden vaihteessa ei tapahdu kovinkaan paljon yhtikäs mitään. Lähes kaikki alueet tällä hetkellä toteavat sen, että vuodenvaihde mennään niin, että nykyiset palvelupisteet ja nykyinen henkilöstö jatkavat. Valmistautumisessa on menty niin loppumetreille, että suuria muutoksia ei ole ehditty tehdä.

Rahoitus kuitenkin pakottaa tekemään muutoksia erittäin nopeasti.

– Palveluverkkoja ja palvelumuotoja joudutaan aidosti tarkastelemaan jo heti ensi vuoden aikana, tekemään sopeuttamistoimia ja muutossuunnitelmia, että rahan kanssa pärjätään. Uhka on, että viimeisiäkin ennaltaehkäiseviä palveluja puretaan pois, jos rahatilanne jatkuu tällaisena.

Varhilan mukaan koronasta aiheutunut hoitovelka edellyttää valtiolta lisäbudjettia. STM:n laskelmien mukaan hoitovelan suuruus on 500-800 miljoonaan euroa.

– Jos Satakunta on yksi kahdeskymmenesosa tästä valtakunnan budjetista, niin meillä tuosta 59 miljoonasta sellainen 30-40 miljoonaa vähän laskentatavasta riippuen on hoitovelkaa, joten kyllä se laskelma aika lailla paikkansa pitää.

Varhila myöntää kuntien saaneen aika hyvät koronakorvaukset, jotka ovat parantaneet niiden taloustilannetta. Hoitovelkaa korvaukset eivät ole Varhilan mukaan lyhentäneet monestakaan syystä.

– Suuri syy on tietysti henkilöstöpula. Vaikka rahaa ja resursseja olisi ollut tuottaa lisää palveluita, henkilöstöä ei ole ollut. Julkisella puolella ei ole myöskään ollut riittävästi halukkuutta ostaa palveluja yksityiseltä. Koronakorvaukset eivät ole juurikaan kohdentuneet hoitovelan kattamiseen.

SUURIA epävarmuuksia liittyy myös tietojärjestelmiin, joita on ehtinyt kertyä yli 300 kunnan Suomeen monenlaisia. Varhilan mukaan järjestelmien yhteentoimivuudessa ollaan monin paikoin alkutekijöissä. Uusista digitaalisista palveluista odotetaan tulevaisuudessa myös säästöjä, mutta palvelut pitäisi aluksi kehittää.

– Kuntapohjainen järjestelmä on ollut hyvin pirstaleinen. Siellä on useita eri asiakas- ja potilastietojärjestelmiä. Aito palveluiden integraatio ei voi syntyä ennen kuin näiden yhteentoimivuus on taattu.

Aloittavia hyvinvointialueita on 21. Määrä tuntuu niin suurelta, että monet ovat nostaneet esiin kysymyksen niiden elinkelpoisuudesta. Varhila muistuttaa, että asiantuntijaryhmä päätyi Sipilän hallituskaudella suosittelemaan 12 alueen mallia.

– Näitä nyt on lähes kaksinkertainen määrä. Tulee olemaan mielenkiintoista, pystyykö julkinen valta aidosti takaamaan rahkeiden ja resurssien riittävyyden näin suurelle määrälle. Se tulee maksamaan enemmän kuin se, että alueita olisi vähemmän.

VARHILA kuitenkin toivoo jättiuudistukselle toimeenpanorauhaa.

– Tutkijat aina sanovat, että hallinnon uudistuksille pitäisi antaa vähintään se kymmenen vuotta aikaa näyttää, että onko uudistus saavuttamassa tavoitteita, joita sille annettiin.

Hän pitää sote-uudistuksen onnistumisen mahdollisuuksia edelleen erittäin hyvinä. Tosin paljon riippuu poliitikoista.

– Poliitikoilla pitäisi olla ymmärrys mitä, mistä ja millä mandaatilla he ovat päättämässä. Se on erinomaisen tärkeätä. Tässä on nyt luotu elementit, jossa näistä asioista pystytään päättämään laajemmilla harteilla.

Varhila näkee alueellisen päätöksentekojärjestelmän rakenteissa riskejä. Järjestelmä on pitkälti lainattu kunnalliselta puolelta, joten myös haasteet ovat samanlaisia.

– Aluehallintoon olisi ehkä pitänyt luoda ihan oma päätöksentekojärjestelmänsä.

Varhila olisi kaivannut alueelliseen päätöksentekoon yksinkertaisempaa menettelyä ja lisää jouhevuutta.

– Mutta en missään nimessä näe vielä riskejä suurempina kuin mahdollisuuksia enkä ole heittämässä kirvestä kaivoon.