1. tammikuuta 2023 on eittämättä historiallinen päivämäärä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kymmeniä vuosia kestäneellä polulla. Päivämäärää on toisteltu niin, että herkästi voi syntyä mielikuva, että nyt tullaan viimein maaliin. Tavallaan tullaan, tavallaan ei. STTK:n sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija Ida Nummelin kiteyttää, että työ ei pääty hallinnon siirtymiseen.

– Olemme hieman huolissamme STTK:ssa siitä, miten palveluiden kehittäminen etenee. Sote-uudistuksen tavoitteena on kuitenkin palvelujen, niiden yhdenvertaisuuden, saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen, Nummelin muistuttaa.

– Se on yksi iso kysymys, että löytyykö nyt alueiden aloittaessa resursseja ja aikaa palvelujärjestelmän kehittämiseen sekä henkilöstön että asiakkaiden näkökulmasta toimivammaksi. Ei saa käydä niin, että nyt ollaan tehty tämä hallinnollinen uudistus ja hommat jatkuvat sen jälkeen muutoin ennallaan, hän jatkaa.

– Muutos on aina hankalaa työyhteisössä, mutta kipuilua ja epävarmuutta pystyy helpottamaan hyvällä tiedottamisella ja henkilöstön osallistamisella. Tässä on alueellisesti isoja eroja, miten ihmisille on tiedotettu asioista ja kuinka hyvin siellä henkilöstö on kärryillä, Nummelin kertoo.

– Isoissa muutoksissa on tietysti aina järjestämiskipuja ja tietokatkoksiakin tapahtuu, mutta olisi tietysti todella tärkeää, että ihmiset 1. tammikuuta töihin mennessään tietäisivät esimerkiksi kuka vastaa jonkin osaston toiminnasta tai kuka on oma esihenkilö, hän kiteyttää.

STTK on seurannut sote-uudistuksen valmistelua tiiviisti ja korostanut muun muassa resurssien riittävyyden tarkastelua siirtymäaikana ja sen jälkeen. Ida Nummelin listaa, että resursseja tarvitaan esimerkiksi uudelleenorganisointiin, henkilöstön koulutukseen, investointeihin ja palkkaharmonisointiin.

Nummelin sanoo, että henkilöstön koulutus on tärkeää palvelujen kehittämisen kannalta.

– Kun pyritään moniammatilliseen yhteistyöhön ja siihen, että palvelut keskustelevat paremmin keskenään, se edellyttää, että eri ammattiryhmät tuntevat toistensa toimintaa. On tärkeää, että he tuntevat palvelujärjestelmän niin, että karuselli saadaan pyörimään siten, että ihmiset saadaan heille oikeiden palveluiden kohdalla kyydistä pois, Nummelin kuvailee.

STTK muistuttaa, että hoitajapula sekä alan veto- ja pitovoiman ongelmat asettavat hyvinvointialueet ratkaisevaan rooliin, jotta olemassa oleva työvoima säilyisi ja myös uusia työntekijöitä saadaan alalle riittävästi. Henkilöstön koulutuksella on merkitystä myös tässä kokonaisuudessa.

– Jos ajatellaan hyvinvointialueita työnantajina, niin totta kai on tärkeää, että työnantaja tarjoaa mahdollisuuksia kouluttautua, hankkia lisää osaamista ja rakentaa omaa urapolkua työnantajan palveluksessa ehkä toisiinkin tehtäviin, Nummelin luonnehtii.

Henkilöstön osallistaminen ja sitouttaminen muutostyöhön heti alusta alkaen on Ida Nummelin mielestä avain siihen, että hyvinvointialueet onnistuvat tehtävissään. Henkilöstön edustajilla – luottamushenkilöillä – on Nummelinin mukaan tärkeä rooli.

– He tietävät ja tuntevat parhaiten, mitä työntekijät kokevat ja ajattelevat – minkälaisia toiveita ja tarpeita heillä on. Isoissa organisaatiomuutoksissa arkipäivän keskustelu jää helposti sinne kahvipöytiin. Kun johto on hyvin kärryillä siitä keskustelusta, jota työntekijöiden kesken käydään, ja millainen tunnelma on, se helpottaa asioita.

Nummelin korostaa jälleen, että rivityöntekijöiden näkökulmasta on erittäin tärkeää tietää, mitä tapahtuu. Tiedottaminen on tärkeää, mutta niin on myös kuunteleminen.

– Tietenkään ihan jokaista huolta ei välttämättä voida ratkaista, mutta keskeistä on, kuullaanko huoli ja otetaanko se tosissaan. Kuuleminen on yksi konkreettisimmista asioista, mitä johdon suunnasta voidaan tehdä, kun ajatellaan arkityötä tekevää ja hänen osallistamistaan.

RESURSSEJA, siis suomeksi sanoen rahaa, tarvitaan riittävästi myös investointeihin. Hyvinvointialueiden tarpeet voivat olla erilaisia alueesta riippuen, mutta tarvetta voi olla investoida esimerkiksi toimitiloihin tai lisähenkilöstön palkkaukseen.

– Se on ehkä vielä vähän auki, miten tämä rahoitusmalli lähtee toimimaan. Kun uudistuksen tarkoituksena on myös hillitä kustannusten kasvua ja investoinnit ovat kustannuksia kasvattavia, niin miten näihin mahdollisesti tarvittaviin investointeihin suhtaudutaan, Ida Nummelin puntaroi.

Palkkaharmonisaatio on Ida Nummelinin mukaan niin ikään asia, jonka edistymistä STTK seuraa tarkasti. Hyvinvointialueille tulee työntekijöitä eri kunnista, joissa on saattanut olla käytössä hyvinkin erilaisia palkkajärjestelmiä ja työntekijöiden palkkatasoissa voi olla eroja. Se on palapeli, joka ei ihan hetkessä ratkea.

– Hyvinvointialueilla on hyvin suuri työ siinä, että miten saadaan palkat sellaisiksi, että ne ovat samanperusteisia ja -tasoisia. Nämä prosessit ovat pitkiä, ja tulemme STTK:ssa seuraamaan, että miten palkkaharmonisaatio etenee ja ettei se veny kohtuuttoman pitkäksi.