Olen vakuuttunut, että kun tahtoa on, palvelu- ja hoitoketjut saadaan sujuvammiksi ja lähipalveluiden laatu ja saatavuus saadaan pelastettua koko Suomessa.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan vaikuttavuutta. Ihmistä on hoivattava niin, että hänen toimintakykynsä itsenäiseen tai avustettuun elämäänsä paranee. Tavoitteena on oltava jälleen mahdollisimman toimintakykyinen, kuntoutunut kansalainen. Tämä on oltava kaiken lähtökohta.

Ihmisiä pompotellaan ovelta ovelle kunnan, Kelan ja vakuutusyhtiön välillä. Suuret kustannukset syntyvät nimenomaan useiden eri palvelujen yhteen sovittamisen ja koordinaation heikkoudesta. Sen vuoksi pidän tärkeänä rahoituksen selkeyttämistä, ymmärrystä palveluiden paremmasta ja asiantuntevammasta ohjaamisesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä.

Siilomainen johtaminen tulee heittää romukoppaan ja alkaa katsoa kokonaisuutta, jotta saadaan kustannukset hallintaan ja kavennettua terveyseroja. Ihminen on kokonaisuus ja jokaisen hätä on otettava tosissaan. Hyväkään terapia ei auta, jos ihmisellä on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra teki Kelan, Oulun kaupungin ja Nordic Healthcare Groupin kanssa valtavan suuren tutkimuksen, jossa 200 000 oululaisen osalta katsottiin henkilöittäin jokaisen asukkaan sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö kaupungin ja sairaanhoitopiirin palveluiden, Kelan etuuksien ja työterveyden osalta. Tällaista uraauurtavaa tutkimusta ei ole aiemmin Suomessa tehty.

Johtopäätös on, että eniten tarvitaan sosiaalipalveluja, kuten vanhuspalveluja, vammaispalveluja, mielenterveys- ja päihdepalveluja ja terveyspalveluja. Näin ollen sote-uudistuksen painopiste ei tule olla erikoissairaanhoidossa vaan sosiaalipalveluissa. Ottaen huomioon ikäihmisten määrän kasvun tulevaisuudessa, tulee mielestäni jatkotarkastelun keskiössä olla erityisesti vanhusten palvelut.

Suomessa ihmiset elävät yhä pidempään ja yli 90-vuotiaiden määrä on seitsemän kertaa suurempi nyt kuin vuonna 1980. Hyvin iäkkäiden ihmisten ja muistisairauksien määrä kasvaa ja on otettava huomioon vanhusten avun tarpeet. Suuri osa heistä tarvitsee elämänsä loppuvuosina ja -kuukausina jonkin aikaa ympärivuorokautista hoivaa. Kotihoito ei aina riitä. Meillä on oltava riittävä ympärivuorokautisen hoivan mahdollisuus ja on rakennettava välimuotoista yhteisöllistä asumista.

Hyvin vanhojen hoivan tarve on usein laadultaan erilaista kuin nuoremmilla, joilla hoidon tarvetta aiheuttaa usein sairaudet. Mitä vanhempi ikä sitä tavallisemmin hoivan tarvetta aiheuttaa mahdollisten sairauksien lisäksi ihan tavallinen biologinen vanheneminen; kehon haurastuminen, kuulon ja näön heikkeneminen, väsymys, toimintakyvyn lasku sekä muistisairaudet.

Jos vanhus ei pääse omassa kodissaan tuolista pois tai sängystä ylös tai ei pääse vessaan, eikä kykene hakemaan juotavaa ja syötävää, ei pääse ulkoilemaan, ei ehkä tiedä onko päivä vai yö, ei tiedä missä on, eikä tiedä tuleeko asuntoon enää koskaan ketään toista ihmistä, tilannetta ei auta kotihoidon useatkaan pikaiset käynnit. Tällöin vanhus tarvitsee sitä, että apua on saatavilla koko ajan, vaikkei sitä joka hetki tarvitsisikaan.

Kotiin annettavat palvelut eivät riitä takaamaan ihmisarvoista ja arvokasta elämää ja arvokasta kuolemaa hyvin vanhoille vanhuksillemme.

Sote-uudistus tarvitsee sydämen viisautta.